Vallankahvassa Susanna Rahkamo: Innostaminen on olennaista urheilujohtamisessa

Susanna Rahkamo.

”Jos vapaaehtoistyö on myös todellisuudessa palkitsevaa, ei varmasti tarvitse kantaa huolta vapaaehtoisten ehtymisestä. Ihmisillä on jatkossakin tarve toimia hyvien asioiden eteen, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että osallistujat todella tietävät tekevänsä tärkeää työtä”, sanoo Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtaja sekä olympiakomitean hallituksen jäsen Susanna Rahkamo.

Susanna Rahkamon kalenterista ei merkintöjä puutu. Päivätyö, perhe, luottamustehtävät sekä viime aikoina erityisesti Helsingissä käynnistyneet taitoluistelun EM-kilpailut ovat pitäneet hänet vauhdissa ja vireessä. EM-kilpailujen alkaminen oli tietenkin taitoluisteluliiton puheenjohtajalle ja lajin menestyjälle juhlahetki, mutta sellainen oli myös reilun viikon takainen järjestyksessään toinen Suomen Urheilugaala.

”Minusta on hyvä, että urheilun parissa tehdyn työn arvostusta nostetaan laajemmin. Urheilu on iso juttu, jota hyvin monet tekevät jopa vuosia suurella tunteella ja usein vapaaehtoisesti”, sanoo myös taustavaikuttajana kovassa nosteessa oleva Susanna Rahkamo.

Taitoluistelun EM-kisojen saaminen Helsinkiin on hieno juttu, mutta se ei tapahtunut silmänräpäyksessä. Prosessiin mahtui ensin MM-kilpailujen haku, mutta koska Suomi toimi niiden järjestäjänä viimeksi vuonna 1999, oli aikaa kulunut liian vähän - siis EM-kisojen hakuun! Ja ehkäpä jopa onneksi, koska menestysmahdollisuudet varsinkin perjantaina 23. tammikuuta alkavassa naisten kilpailussa ovat erinomaiset.

”Nämä meidän daamimme ovat tällä hetkellä niin kärjessä, että ei ole pois suljettua, että otamme lajissa jopa ensimmäisen Euroopan mestaruuden”, ennakoi Rahkamo optimistisesti tulevaa.

Itse kisojen hakuprosessia hän kuvaa pitkäaikaiseksi, neljän - viiden vuoden mittaiseksi, ja määrätietoisuutta vaativaksi ponnistukseksi.

”Asiakirjojen lähettäminen ei riitä”

Arvokisojen järjestäminen puhuttaa laajasti ympäri Euroopan. Kööpenhamina haaveili jopa vuoden 2028 olympiakisojen järjestämisestä, mistä se sittemmin Pekingin kisojen koon kauhistuttamana vetäytyi. Hollannissa tehdään valtavasti työtä, jotta maa saisi joskus isännöidä olympiakisoja ja yleensäkin suurtapahtumien arvo yhteiskunnalle alkaa olla yhä yleisempi keskustelun kohde – myös Suomessa.

Susanna Rahkamo vahvistaa, että kiinnostuksen osoittaminen ja hakuasiakirjojen lähettäminen ei riitä. Tarvitaan valtavasti taustatyötä, lobbausta ja ennen kaikkea yhteistä esiintymistä.

”Hyvät suhteet ja kansainvälinen verkostoituminen ovat ensiarvoisen tärkeässä osassa. Esimerkiksi taitoluistelussa suomalaisia osaajia on pitkäjänteisesti ajettu sisään lajin rakenteisiin ja päättäviin elimiin. Väkeä on tuomareina, kouluttajina, lajiliiton hallituksessa ja valiokunnissa. Vaikuttajien ytimeen pystytään iskemään monella rintamalla ja vain niin viestit esimerkiksi kisojen järjestämisen kiinnostuksesta päästään kertomaan oikeille henkilöille.”

Myös se aika, jossa kisakaupunki tai valtio kuulivat viimeisinä hakuprosessista, on ohi. Ilman näiden tahojen ja yrityselämän tukea jo hakuvaiheessa, ovat hankkeet varmasti tuomittuja epäonnistumaan, jos niitä edes kansainvälisesti noteerataan.

”Taitoluistelun EM-kisojen osalta nämä neuvottelut oli käyty jo ennen kuin itse asiakirjaa edes täytettiin, eikä vain siksi, että sitä edellyttää jo kansainvälinen liitto. Yhteistyö onkin sujunut hyvin ja sekä kaupunki että valtio ovat olleet aktiivisia, joskin niin olemme mekin olleet heihin päin”, kertoo Rahkamo.

”Projektit vetävät vapaaehtoisia”

Suurtapahtumien valmisteluprosessi saattaa toisinaan pitää sisällään aikamoisia yllätyksiä. Monet asiat voivat muuttua hakuprosessin aikana ja vaikkapa tarvittavan vapaaehtoisvoiman saamisen on toisinaan kerrottu olevan aina vain vaikeampaa. Taitoluistelun EM-kisojen osalla näin ei ole ollut, eikä itse prosessikaan ole tuottanut mitään merkittäviä hankaluuksia.

”Kaikissa prosesseissa on omat sudenkuoppansa, mutta nyt täytyy sanoa että EM-kisojen järjestelyt ovat menneet sangen jouhevasti. Myös vapaaehtoisia on löytynyt mukaan kiitettävästi ja uskonkin, että kisojen tyyppiseen projektiluontoiseen tapahtumaan on helpompi saada ihmisiä mukaan. On kiva olla mukana isossa kansainvälisessä jutussa, ja on mielenkiintoista, että tässäkin organisaatiossa on mukana monia, jotka ovat erikoistuneet kisatapahtumiin. He ovat mukana aina kun isot kilpailut tarvitsevat vapaaehtoisia, oli sitten kyseessä mikä tahansa laji.”

Suomeen on siis kasvanut kisajärjestelyt taitava ammattilaisten ryhmä. Se lienee tulevia hakuja ajatellen aikamoinen voimavara!

Susanna Rahkamo näkee, että olisi tärkeää löytää kaikille seuratyöhön osallistuville juuri heille sopiva panos, eikä lyödä heti koko organisaation ongelmavyyhtiä aktiivisuutta osoittavan kannettavaksi.

”Meidän tulee olla kiitollisia kaikista pienimmistäkin panoksista ja jokaisesta myydystä piparkakusta tai kahvikupista. Seurojen ja liittojen tulisikin tarjota kivat puitteet tekemiselle ja muistaa, että vapaaehtoisten tulee saada nauttia ja iloita yhdessä tekemisestä. Vapaaehtoisuuden tulee olla harrastus joka palkitsee”, summaa Susanna Rahkamo.

”Hyvä tulos ei ole vain mitaleja tai euroja”

Suurtapahtumien vaikuttavuuden mittaaminen on tärkeää. Kisojen jälkeen sopivalla aikajänteellä on objektiivisesti pyrittävä arvioimaan, mitä tapahtuma jätti lajille, maan urheiluelämälle, kaupungille, yhteiskunnalle ja kansainväliselle lajiliitolle. Taitoluistelun EM-kisojen jättämä perintö voi olla aikamoinen eikä vain urheilullisesti ja taloudellisesti, vaikka nekin on tietenkin tärkeitä osa-alueita.

”Suuri kysymys on taitoluistelun merkityksen nostaminen tässä yhteiskunnassa. Taitoluistelusta pitäisi tulla vankka suomalainen päälaji, koska siihen on kaikki edellytykset; olemme talvilaji ja kaikki osaavat luistella. Tärkeää on myös saada lisää kaikenikäisiä harrastajia seuroihin. Talous on myös olennainen osa, koska tämä on meidän tapamme kerätä rahaa siihen, että urheilijamme pystyvät tulevaisuudessa urheilemaan täyspäiväisesti. Huipulle ei pääse ilman täyttä sitoutumista ja sen rahoittaminen on osaltaan meidän tehtävämme”, arvioi Olympiakomitean hallitukseen viime vuoden lopulla valittu Susanna Rahkamo.

Olosuhteet ovat merkittävä osa nykyistä urheilua. Ilman halleja ei luistin enää piirrä kuvioita jäähän. Jääkiekkoväki Seppo Liitsola etunenässä oli 1970-luvulla hyvin aktiivista ja Suomeen saatiin nopealla aikataululla sadan jäähallin verkosto. Taloustaantuman alla suunnitelmallisen liikuntarakentamisen nopeuttamista pidetään oivana tapana tukea sekä työllisyyttä että kansalaisten liikkumista. Eräänä vauhditettavana kohteena on mainittu Helsingin Myllypuroon suunniteltu jääurheilukeskus pikaluisteluratoineen. Jääkiekkoväen aktiivisuutta kiittävä Susanna Rahkamo pitää Helsingin hanketta tietenkin oivana ja välttämättömänä.

”Hyvät olosuhteet aktivoivat liikkeen”

”Lienee positiivinen ongelma, että jäähallitarvetta ei ole täytetty. Harrastusta näyttää riittävän ja olosuhteet ovat luisteluharrastuksen olennaisin osa. Itse Myllypuron hanke on hyvin ajankohtainen, eikä vähiten siksi, että maassamme on huipputason pikaluistelijoita – jopa maailmanennätysmies, jotka eivät voi edes haaveilla arvokisoista kotimaassaan, koska siihen soveltuvaa kisapaikka ei ole. Sitä voi pitää jopa traagisena asiana – mekö muka urheilukansa!”

Rahkamo näkee, että pikaluistelusta voisi aivan hyvin olosuhteita parantamalla tulla myös vahva koko kansan liikuttaja. Hän näkee luisteluhallin täysin rinnasteisena hiihtoputkeen, joka ikävä kyllä taitaa olla pian ainoa tapa harrastaa hiihtoa etelässä.

Susanna Rahkamosta on helppo povata jatkossa yhä merkittävämpää urheilujohtajaa. Taitoluisteluliiton puheenjohtajuuden ja olympiakomitean hallituksen jäsenyyden lisäksi hän kuuluu Risto Niemisen johtamaan huippu-urheilua pohtivaan strategiaryhmään. Siltä hän muuten odottaa aika paljon.

”On hyvin mielenkiintoista pohtia, miltä huippu-urheilu näyttää ja miltä sen pitäisi näyttää 10 - 15 vuoden katsannolla ja mitä toimenpiteitä jo tänään pitää tehdä, jotta kokisimme enemmän mitalihetkiä jatkossa. Yhtä mielenkiintoista lienee pohtia mikä urheilun merkitys on yhteiskunnassa ja miten sitä voidaan kasvattaa. Miten arvostusta voidaan lisätä ja mikä on huippu-urheilun rooli ihmisten liikunnan aktivoimisessa.”

”Finstepp nostalginen hetki”

Susanna Rahkamo on toisen polven menestynyt huippu-urheilija. Isä Kari Rahkamo edusti Suomea olympiakisoissa kolmasti ja hyppäsi parhaimmillaan 3-loikkaa peräti 16.40.

Yhdessä jäätanssiparinsa ja nykyisen aviomiehensä Petri Kokon kanssa Susanna Rahkamo voitti vuonna 1995 Euroopan mestaruuden ja MM-hopeaa. Silloin suomalaista itsetuntoa nosti heidän yhdessä valmentaja Martin Skotnickyn kanssa kehittämä rytmitanssi Finnstep, joka on arvottu Helsingissä käytävien taitoluistelun EM-kisojen jäätanssin pakolliseksi tanssiksi. Pakollisia tansseja on jäätanssissa yhteensä kolme, mutta vain yksi luistellaan EM-kilpailuissa. Finnstep on uusin pakollinen tanssi, eikä sitä ole vielä koskaan ennen luisteltu arvokilpailuissa eikä kansainvälisissä kilpailuissa.

”On todella upeaa, että Finnstep nähdään omissa EM-kilpailuissamme suomalaisyleisön edessä. On myös jännittävää nähdä, miten kaikki yli 30 jäätanssiparia tanssista suoriutuvat ja miten he sen esittävät. Uskon, että se on minulle jopa nostalginen hetki.”

Susanna Rahkamo iloitsee naisten parantuneesta asemassa urheilussa, vaikka se edelleen on tietyille vaikuttajille ”hiukan kevennys” – ainakin jos puheiden sävyjä haluaa siten tulkita.

”Hienoa on, että viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos. Naisurheilua arvostetaan aikaisempaa enemmän, josta osoituksena olkoon vaikka Suomen Urheilugaalassa tapahtunut pöydän puhdistus. Ei ole merkityksetöntä, että vuoden urheiluja ja paras esikuva olivat naisurheilijoita.”

”Innostaminen olennaista urheilujohtamisessa”

Urheilujohtaminen on oma lajinsa ja se ei ole helppoa. Monet tuntevat huolta lajiliittojen asemasta ja väki on viime aikoina vaihtunut aika tiuhaan, kun pitkään vaikuttanut vanha toiminnanjohtajien polvi eläköityi.

Luottamusjohtaminen on myös haastavaa, mutta Susanna Rahkamo on löytänyt siihen oman visionsa: hän on arvioinut mitä hänellä on annettavaa lajille ja koko urheilulle.

”Vaikka luottamustoimi vie aikaa, on se myös hyvin palkitsevaa. Olennaista on, että löydämme selkeän päämärän myös huippu-urheilun kentässä siihen, mitä suurta urheilu voi tuoda - mikä on liittojen ja lajien merkitys yhteiskunnalle. On hyvin mielenkiintoista olla mukana auttamassa näiden asioiden kehittämisessä.”

Liittojohtamisessa johtamista työkseen kouluttava Susanna Rahkamo haluaa erityisesti painottaa innostamisen merkitystä.

”Jos esimerkiksi vapaaehtoistyö on myös todellisuudessa palkitsevaa, ei varmasti tarvitse kantaa huolta vapaaehtoisten ehtymisestä. Ihmisillä on myös jatkossa varmasti tarve toimia hyvien asioiden eteen. Onkin tärkeää panostaa siihen, että ihmiset todella tietävät tekevänsä työtä hyvien asioiden puolesta. Innostuneisuus, yhdessä tekemisestä nauttiminen ja se että tekeminen oikeasti on kivaa, ovat ydinasioita. Ryppyotsaisuus ei saa kuulua kuvaan ollenkaan ja johdon pitää osata luoda tekijöiden keskuuteen oikea tekemisen henki”.

On myös tärkeää, että tekijät tietävät mitä on tekeillä ja mitkä ovat tavoitteet.

”Ihmiset ovat taitavia - he tekevät ihan mitä vaan kun heidät saadaan liikkeelle”, painottaa Rahkamo.

”Tieto kiertoon!”

Yhdistyneessä Euroopassa ja pienentyneellä telluksella ei urheilun merkantilismissa ole mitään järkeä. Tietoa ei kannata pihdata, eikä sen hankinnassa pidä kainostella. Lajiperhe sitä paitsi kovin harvoin haluaa edes pihdata tietoa, jos sitä osataan kysyä. Viestintä onkin eräs lajiliiton toiminnan painopistealueista. Tiedon tulee kulkea ja tämän päivän välineet ovatkin siihen erinomaiset.

”Minusta porukka kommunikoi aika hyvin keskenään. Luottamus toisten tekemiseen on korkealla tasolla ja informaation kulku on joustavaa.”

Huippu-urheilu on nuorten ihmisten toimintaa. Usein huiput ovat jopa teini-ikäisiä, joilta edellytetään paljon. Paine on valtava eikä vain psyykkisesti; esimerkiksi taitoluistelussa saattaa vuosittain olla ohjelmassa kolmet suuret arvokisat. Susanna Rahkamo ei kuitenkaan pidä rasitusta liian kovana. Itse asiasta monet kisat ovat hänen mielestään jopa mahdollisuus, eikä hän näe oikeana suurkilpailujen rytmittämistä eri vuosille.

”Olen itse kokenut kahteen kertaan vuoden, johon sattuivat niin olympiakisat kuin MM- ja EM-kilpailut, enkä kokenut sitä erityisen raastavana. EM-kisat toimivat hyvin valmistavana kisana olympiakisoille ja niiden jälkeen taas MM-kilpailussa voi nautiskella tekemisestä hiukan toisella tavalla. Tunnelma on ehkä hivenen vapautuneempi. Ja kun kerran kisat edelleen tuntuvat vetävän katsojia sekä paikan päälle, että TV:n ääreen, niin olkoon näin myös jatkossa”, päättää Susanna Rahkamo, jolle urheilu tuntuu oikeasti olevan edelleen iso juttu!

Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 1/09, SLU.fi.