Liikuntajärjestöjen elämä Saksassa

© Euroopan parlamentti

Näin EU-vaalivuonna Liikunnan ja Urheilun Maailma - LUM - haluaa tuoda esille huomioita eri eurooppalaisten maiden urheilujärjestelmistä.

Urheilun organisoituminen, rahoitus ja keskustelun aiheet vaihtelevat aika tavalla maittain, joten on kiinnostavaa kartoittaa erilaisuuksia sekä tietenkin eri maissa hyviksi koettuja malleja.

Huomioita Saksan urheilujärjestelmästä

Saksan urheiluelämä on kokenut aikamoisen mullistuksen kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Ensin DDR ja Saksan Liittotasavalta yhdistyivät ja muutama vuosi sitten myös maan keskusurheiluliitto ja olympiakomitea löivät hynttyyt yhteen.

Münsterin yliopiston urheiluosaston johtaja Ingo Weiss seuraa avainpaikalla maan urheilutapahtumia. 60 000 opiskelijan liikuttaminen, jota laki muuten vaatii kaikkien korkeakoulujenkin tekevän, on jo oma operaationsa, mutta lisäksi hän on Saksan koripalloliiton puheenjohtaja sekä FIBA Euroopan, ja myös Saksan olympia- ja urheilukomitean hallituksen jäsen.

Vielä muutamia vuosia sitten Saksan urheilussa vaikutti kaksi päätekijää: Saksan olympiakomitea ja urheiluliitto. Ingo Weiss kuvaa entistä olympiakomiteaa tavallaan matkatoimistoksi, joka organisoi olympiaurheilijoiden matkoja niin kisoihin kuin harjoitustapahtumiin.

Urheiluliiton päätehtävänä oli sopia hallituksen kanssa lajiliitoille tulevasta tuesta. Sille kuului myös lasten- ja ruohonjuuritason sekä terveysliikunnan organisointi.

Urheilun yhteinen ääni

Yhdistymisen päätarkoituksena olikin saada aikaan järjestelmä, jossa niin yhteiskunnan kuin sponsorien suuntaan puhutaan yhdestä suusta. Ennen kaksi tahoa kertoi kilvan, kuinka hyviin tarkoituksiin juuri he rahaa tarvitsivat.

Yhdistymiskeskustelut, joiden isäksi voi nimetä urheiluliiton puheenjohtajan Manfred von Richthofenin sekä olympiakomitean puheenjohtajan Klaus Steinbachin, alkoivat Ateenan olympiakisojen jälkeen ja ne kestivät noin puolitoista vuotta. Neuvotteluissa olivat mukana kummankin organisaation pääsihteerit sekä neljä jäsentä ja lopulta syntyi Saksan olympia- ja urheilukomitea, jota johtaa nyt 10 hengen luottamusmieshallitus.

Kovin tutun oloinen anekdootti on, että isoimman ongelman muodosti uuden järjestön nimestä päättäminen. Kolmisen kuukautta kestäneen selvittelyn jälkeen nimeksi tuli lopulta German Olympic Sports Committee.

Operatiivista toimintaa uudessa järjestössä johtaa pääsihteerin ja neljän toimialajohtajan muodostama johtoryhmä. Edustettuina ovat talous, huippu-urheilu, liikuntaa kaikille ja nuorisourheilu.

Nykyisin lajiliitot kokoontuvat kerran vuodessa yhteiseen vuosikokoukseen, kun aiemmin samat tahot kokoontuivat sekä urheiluliiton että olympiakomitean kokouksiin, joissa molemmissa puhuttiin samoista asioista.

Yhdistynyt Saksa – yhdistynyt urheilu

Omalla tavallaan vielä suurempi puserrus urheilulle oli Saksojen yhdistyminen; kaksi täysin erilaista järjestelmää ja toimintakulttuuria piti saada toimimaan yhdessä. Ja yhdistyminen piti toteuttaa niin olympiakomiteoiden, kattojärjestöjen kuin liittojenkin tasolla. Lisäksi DDR:n urheilujohto koostui kohtuullisen hankalista kommunistipuolueen jäsenistä, mutta keskustelut sujuivat hyvässä hengessä ja lopulta organisaatio muotoutui.

Yhdistyminen oli kuitenkin saksalaiselle urheilulle piristysruiske, sillä DDR:n valmennusjärjestelmä oli lieveilmiöistä ja dopingin käytöstä huolimatta erinomainen. Rahaa operaatiossa kuitenkin kului, eikä vähiten eettisen perustan rakentamiseen ja dopingin arpien paikkaamiseen sekä jälkihoitoon.

Urheilun rahoitus jakautuu Saksassa useaan osaan. Liittovaltion suora tuki lajiliitoille ohi keskusjärjestön on noin 250 miljoonaa euroa. Ne käytetään pääosin valmennuksen ja matkakulujen rahoitukseen. Tuki kattaa 40–60 prosenttia esimerkiksi maajoukkueiden budjeteista.

Monipolvinen rahoitus

Toisaalta liittovaltio rahoittaa urheilua tarjoamalla urheilijoille sellaisia valtion virkoja, joiden ajasta esimerkiksi 80 prosenttia voidaan käyttää harjoitteluun. Poliisin ja armeijan palveluksessa on paljon erityisesti yksilö- ja talviurheilulajien edustajia. Liittovaltio rahoittaa suoraan myös harjoitus- ja tutkimuskeskusten toimintaa. Saksassa sponsorointi on hyvin merkittävässä asemassa.

Rahoituksen käyttöä valvovat yhdessä sekä liittovaltion että keskusjärjestön edustajat.

Erityisen tärkeää on 16 osavaltion erityisesti nuorisourheilulle antama tuki. Liikuntarakentaminen, liikuntaa kaikille ja lasten liikunta ovat hyvin riippuvaisia siitä, miten osavaltiot niitä tukevat.

Myös pelitoiminta tuottaa rahaa urheilulle. Vuodesta 1970 toiminut ”onnenpyörä – Gluk Spirale” tuottaa vuosittain noin neljä miljoonaa euroa suoraan keskusjärjestölle. Sen sijaan ”Lotto 6/49” pyörittävät osavaltiot.

Onnenpyörän tuotot olivat parhaimmillaan noin 10 miljoonaa, joten pudotus on ollut aikamoinen.

Kouluilla iso vastuu

Vanhemmuus on Saksassa tärkeässä asemassa ja vanhemmat ovat urheiluharrastuksen toimeenpaneva voima, mutta koko urheilun perusta on Ingo Weissin mielestä silti lastentarhoissa, esikouluissa ja kouluissa.

Sieltä lapset saavat innoitukseen eri lajeihin ja vasta sitten mukaan tulevat seurat, joihin vanhemmat innostuneet vesat ohjaavat.

Kouluille on Saksassa asetettu kova vaatimus opettaa lapsille liikkumisen, motoriikan eri lajien perustaidot, jota seurat sitten jalostavat erityisesti lajitaitojen osalta.

Saksassa urheilun itsenäinen asema on kiveen hakattu. Keskusjärjestö tekee ”mitä haluaa”. Liittovaltiolta ja osavaltioilta voi tietenkin tulla ehdotuksia, yhtä lailla kuin keskusjärjestöltä niiden suuntaan, mutta päätöksentekoon ne eivät missään tilanteessa puutu, lukuun ottamatta verovarojen oikean käytön valvontaa.

Saksan keskusurheiluliitolla ja Eurooppalaiset urheilujärjestöt ENGSO:lla on hyvät suhteet ja järjestö on myös ENGSO:n jäsen. Myös ENGSO:n nuorisokomitea toimii Berliinissä. ENGSO:n merkitys korostuu erityisesti EU-kokousten yhteydessä, jossa se puhuu riippumattoman urheilun äänellä. Ingo Weiss arvioi, että tulevaisuudessa ENGSO:n ja EOC:n voisivat toimia vahvemmin yhdessä.

Ja entä otsikoissa – jalkapalloa?

Juuri nyt Saksassa puhuttavat tulevien vuoden 2018 talvikisojen haku, eli miten kisakilpa voitetaan.

Doping ja erityisesti se, miten muualla toimitaan, koska oma pesä on tietenkin puhdas, saa paljon palstatilaa näin talven arvokisojen alla.

Myös käsipallon tila kuohuttaa mieliä – maailmanmestaruus meni Ranskaan ja hopeakin Kroatiaan. Käsipallo on iso asia. Viides sija ei ole mitään!

Ja tietenkin olisi väärin sanoa, ettei kuningasjalkapalloa näkyisi otsikoissa, mutta se on Saksassa itsestään selvyys. Palloa potkii kuusi miljoonaa rekisteröityä pelaajaa ja vaikka jalkapallo hallitsee urheilua monella tavalla, ei Saksassa Ingo Weissin mielestä kuitenkaan eletä jalkapallon ehdoilla. Keskusjärjestön hallituksessakaan ei tällä hetkellä ole lajin edustajaa. Mutta yhdessä suhteessa jalkapallo on omassa sarjassaan.

”Mediassa ja erityisesti TV:ssä on ensin jalkapallo, sitten jalkapallo, sen jälkeen jalkapallo, sitten ei ole mitään kunnes tarjolla on vähän formuloita, tennistä, käsipalloa ampumahiihtoa, jotka kaikki menettävät asemiaan – jalkapallolle. Arvokisat saattavat hiukan muuttaa asetelmia, mutta peruskuvio on selvä.”

Toisaalta rikas jalkapallo voi tarpeen tullen myös auttaa muita.

”45 vuotta sitten koripalloliitto sai 5 000 Saksan markan avustuksen jalkapalloliitolta ja sen turvin pahin kriisi vältettiin ja pelaajat pääsivät kisoihin”, kertoo Ingo Weiss.

Näin Saksassa!

Teksti: LUM

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 2/09, SLU.fi.

Urheiluseurat Saksassa

Tuore raportti arvioi saksalaisten urheiluseurojen tilannetta vuoden 2007 lopussa.

• Saksalaisissa urheiluseuroissa toimii 2,1 miljoonaa vapaaehtoista, joiden vapaaehtoistyön panos on arvioitu olevan lähes 37 miljoonaa tuntia kuukaudessa. Sen rahallisen arvon arvioidaan olevan noin 6,6 miljardia euroa vuositasolla. Vapaaehtoistyön määrä oli kasvanut merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana.
• 90 000 urheiluseurasta noin 30 prosenttia tarjoaa terveyttä edistävän liikunnan palveluita, kertoo tutkimus johon osallistui yli 13 000 seuraa.
• Tutkimuksen mukaan seuroista lähes 90 prosenttia tarjoaa toimintaa kouluikäisille tai nuoremmille lapsille ja saman verran toimintaa on tarjolla myös yli 60-vuotiaille.
• Seurat omistavat lähes 12 000 urheiluhallia ja yli 23 000 kenttää, joskin viime vuosina seurojen maksamat kenttä- ja hallimaksut ovat olleet kasvussa. Vain noin 30 prosenttia seuroista sai käyttää kunnallisia tiloja veloituksetta.
• Urheilun tarjoamat työpaikat olivat kahden vuoden aikana lisääntyneet 12 prosenttia ja myös koulutus oli selvästi lisääntynyt samalla ajanjaksolla. Työntekijöiden kustannukset olivat kasvaneet 14 prosenttia, mutta rahoitus ei ollut pysynyt kasvun tahdissa.
• Kansainvälisyys oli merkittävää, sillä 21 000 seuralla oli jatkuvia ulkomaisia kontakteja.
• Sports clubs in Germany. Sports development report 2007/2008. Analysis on the situation of sports clubs in Germany. Univ.-Prof. Dr. Christoph Breuer & Dipl.-Sportwiss. Pamela Wicker. Bundesinstitut fûr Sportwissenschaft, Deutsche Sporthochschule Köln, Deutscher Olympischer SportBund, Cologne, June 2008.
• Lue tutkimus kokonaisuudessaan tästä linkistä.
• Tutkimuksesta on tiedotettu ISCA - International Sport and Culture Association -uutiskirjeessä 30.1.2009.