Kiristyvät sponsorimarkkinat voivat jollain tavoin olla myös joukkueurheilun onni. Vähenevät eurot pakottavat nimittäin todellisuudessa miettimään, mihin milloinkin on varaa. Onkin kerrassaan outoa, että urheilukulttuurissa kovin usein rahoitetaan kuluttajille tarkoitettua toimintaa, josta kuluttaja ei ole kiinnostunut.
Suomalaisen urheilun kirjo on laaja. Se on hieno asia ja niin tulee myös olla. Hiukan yli viiden miljoonan asukkaan kansakunnalle se on kuitenkin myös kova haaste. On nimittäin selvää, että veikkausvoittovaroista jaetun reilun 100 miljoonan ja sponsorien suurin piirtein samansuuruisen tuen turvin ei sekä kehitetä lajeja että seuroja ja makseta ammattilaisille palkkaa.
Sanat ammattimainen ja ammattilainen tuntuvat sekoittuvan tavan takaa.
On aivan selvää, että lentopallon kaltaisen upean lajin nuorille lahjakkuuksille tulee tarjota mahdollisuus jalostaa taitonsa huipulle saakka samoin edellytyksin kuin muuallakin maailmassa. Jos näin ei tapahdu, on esimerkiksi maajoukkueen menestyksestä turha haaveilla, eikä pelaaja koskaan pääse mittaamaan taitojaan kaikkein parhaiden kanssa. Rahaa harjoitteluun, valmennukseen ja harjoitusmatkoihin täytyy löytyä ja sitä myös löytyy!
Aivan toinen kysymys onkin, pitääkö rahaa löytyä myös SM-sarjassa pelaaville kotimaisille tai ulkomailta tulleille ammattilaisille. Olisiko vastaus kutakuinkin se, että olisi hienoa jos tuote olisi niin kiinnostava, että väki haluaisi siitä pääsylipuillaan rahoittaa. Tai että TV:n katsojaluvut olisivat sellaiset, että kanavat kilvan tarjoaisivat rahaa oikeuksista. Tai että jotkut tahot katsoisivat tuotteen muuten niin kiinnostavaksi, että sitä silti voisi tukea.
Silloin voitaisiin puhua ammattilaisuudesta, jonka pitäisi pyöriä liike-elämän lakien mukaan.
Onkin muuten kiinnostavaa seurata eri - muiden kuin jalkapallon - ammattilaissarjojen otteluita Euroopassa. Niissä maksavat katsojat ovat yhä arvokkaampia ja se näkyy toiminnassa. Valmentajat saattavat pelin jälkeen ottaa mikrofonin käteen, astua keskelle kenttää ja kiittää katsojia. Pelaajat kulkevat fanien keskellä ja lyövät kättä – give me 5!
Kun näin toimitaan ja pelejä on sopivan harvakseen, ei ole ihme, että kori-, käsi- tai lentopallopeli vetää 7 000 maksanutta katsojaa. Ja sen huomaavat myös sponsorit, media sekä ennen kaikkea palloseura Oy:n taloudenhoitaja.
Kaupallisen musiikin puolelta löytyy aasinsilta aiheeseen; lienee kai turha kuvitella, että jos tanssi- tai rockyhtye ei kiinnosta asiakkaita, se tuskin saisi tanssipaikalta tai ravintolasta kovin ihmeellistä korvausta työstään.
Työstään!
Ei siis sotketa kasvatustyötä, ammattimaista valmennusta, ammattilaisuutta, työtä ja elinkeinotoimintaa keskenään. Pidetään vain huolta siitä, että myös jatkossa lahjakkaat nuoret saavat mahdollisuuden päästä huipulle. Helppoa se ei ole, sillä esimerkiksi lottomiljonäärejä on selvästi enemmän kuin NHL:stä moisen nipun saaneita, mutta mahdollista.
Ei kai vaan suomalainen palloiluammattilaisuus liian usein ole,
SilmänLUMetta.
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 2/09, SLU.fi.
Mediakortti