Seurajohtaminen ja ohjaajien osaaminen ja seurojen haasteena

Lasten ja nuorten liikuntaa koskeneessa paneelissa Keskustelijoina olivat puheenjohtaja Jukka Pekkalan lisäksi Jukka Vakkila, Jukka Karvinen (Nuori Suomi), Jaana Immonen (Keravan Urheilijat), Susanna Winter (Nuorten Akatemia), Ulla Kahelin (opettaja, urheilijalasten äiti), Saara-Sofia Sutela (SLU:n Nuorisokomitea).

Keravan Urheilijoiden ja Keski-Uusimaa -lehden järjestämässä Liikutusta 90 vuotta -paneelisarjassa urheilun ja liikunnan ammattilaiset ja seuratoiminnan aktiivit hakivat ratkaisuja päivän polttaviin teemoihin. Keskusteluista kumpusi tämän hetken keskeiset haasteet seuratoiminnassa: ohjaajien ja valmentajien osaaminen, harrasteliikunnan ja kilpaurheilun yhteen sovittaminen sekä talous ja olosuhteet.

Seurajohtajien ajatukset risteilivät päätoimisten henkilöiden palkkaamisen ympärillä. Seuratuki tuo mahdollisuuden entistä useamman seuran ulottuville. Palkalliselle väelle tarvitaan kuitenkin erilaiset pelisäännöt kuin talkoolaisille. Myös vaatimusten tasossa ja sitoutumisen asteessa on eronsa.

”Seuroissa toimivien ammattilaisten näkökulmasta on hankalaa, jos seuran johtaminen on amatöörien käsissä. Seurajohtohan koostuu useimmiten harrastajista ja lasten vanhemmista, jolloin tunnepuoli saattaa nousta liiaksi esille. Työsuhteisiin liittyy myös paljon asioita, jotka eivät aina ole vapaaehtoisen seurajohdon vahvuuksia”, Voimisteluseura Keski-Uusimaan Pirkko Luoma-aho mietti.

Nettikyselyssä kaksi kolmasosaa vastaajista piti johtamista keskeisenä seuratoiminnan ongelmana. Seuratoiminnan johtamisen menettelyjä ei voi kopioida työelämästä. Urheiluseurassa palaute tulee nopeasti ja motivoinnin keinovalikoima on erilainen.

”Palkalliset henkilöt tuovat seuratoimintaan ammattimaisuutta, mutta yleishyödyllisyyden säilyttäminen voi muuttua haasteelliseksi. Sukupolvien välillä on selkeää ero sitoutumisessa ja aloitekyvyssä. Tämä pitää myös osata ottaa huomioon johtamisessa”, pohti Järvenpään Voimistelijoiden puheenjohtaja Sari Laakso.

Yhteistyön kaipuu ja vaikeus

Keskiuusmaalainen seuraväki toivoo lisää yhteistyötä seurojen, kuntien ja koulujen kanssa. Yritystä on ollut, mutta yhteistyö ei ole toiminut niin kuin pitäisi. Yhtäällä opettajat olivat unohtaneet jakaa oppilaille tiedotteet jumppaseuran järjestämistä iltapäiväkerhoista ja toisaalla koulut olivat sulkeneet harrastusvälineensä lukkojen taakse urheiluseuroilta.

Keskusteluja seuranneen ala-asteen rehtorin mukaan kouluilla olisi kyllä kiinnostusta yhteistyöhön, kuten myös kuntien liikuntatoimistoilla. Tilausta olisikin selkeästi taholle, joka lähtisi koordinoimaan yhteistyötä, erityisesti lasten ja nuorten liikunnan osalta.

Kilpatoimintaa vai nuorisotoimintaa?

Seuroissa on toisinaan vaikeuksia toteuttaa monipuolista nuorisotoimintaa ilman että siihen tuodaan heti menestystavoitteita.

”Lajiliittojen tarjoamat toimintamallit eivät tue lajien yli menevää yhteistyötä. Jos pitää nimetä seuran tärkein tehtävä, niin se on hyvä nuorisotoiminta, jonka tavoitteena on johdattaa lapset ja nuoret liikunnalliseen elämäntapaan. Tavoitteena on tuottaa hyvän itsetunnon omaavia kunnon kansalaisia. Seuroissa on vaikeuksia sovittaa yhteen monipuolista nuorisotoimintaa ja huipulle tähtäävää valmennustoimintaa”, pohti Keravan Urheilijoiden puheenjohtaja Pertti Syrjälä.

Useissa puheenvuoroissa tuotiin esille seurojen erikoistuminen kasvattaja- ja kilpaseuroiksi. Pelkästään kilpatoimintaan erikoistuneella seuralla on kuitenkin omat haasteensa, jotka Pallokerho Keski-Uusimaan puheenjohtaja Raine Nieminen tunnistaa hyvin:

”Seuran ajatuksena on koota kolmen perusseuran motivoituneimmat junioreille samaan joukkueeseen. Talouden lisäksi vapaaehtoisten motivoiminen toimimaan yhteisseurassa on kuitenkin suuri haaste.”

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 2/09, SLU.fi.