Kasvattajaseura

Katse taaksepäin: Mikä Suomen 9 000:ta urheiluseurasta on sinun kasvattajaseurasi? Ja sitten jatkoksi arvoitus: Minkä seuran kasvattamia hyökkääjiä pelaa eniten Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueessa Vancouverin olympiakisoissa?

Vastaus ei ole vaikea, mutta ei myöskään itsestään selvä, joten avitetaan nimillä Filppula, Peltonen ja Ruutu, jonka viime mainitun saa jopa tuplata! Vastauskin löytyy tämän mietelmän lopusta, jos haluat oikoa.

Mutta vielä uudelleen ihan alkuun. Miten tulit liittyneeksi urheiluseuraan? Oliko paikkakunnalla kenties monia seuroja, vai vain se yksi, johon kaikki kuuluivat - se, jonka ohjelmaan kuului monta lajia, ja joka toimi oikeastaan vain koululiikunnan jatkeena – tai toisinpäin.

Suomalaiset ovat liikkuneet hyvässä seurassa tänään 154 vuotta ja yhdeksän päivää – aivan – niin kauan on siitä, kun viisaat miehet tuulisena tammikuun päivänä kokoontuivat perustamaan Segelföreningen i Björneborgia. Uroteko ansaitsee edelleen aplodit, sillä sen ansiosta on Suomeen tuotu ennen Vancouveria muun muassa olympiakisoista 446 mitalia, joista 141 kultaista.

Eräs amerikkalaisen urheilun hienouksia on se, että ammattiurheilijaa esiteltäessä kerrotaan aina hänen kasvattajansa ja yliopistourheilijan kyseessä ollessa hänen high schoolinsa. Siis se taho, joka on tehnyt pohjatyön menestyjän eteen.

Kiitos osataan antaa niille, jotka ovat havainneet lahjakkuuden, mahdollistaneet sen jalostumisen, kannustaneet yrittämään ja jopa rahoittaneet alkumetrit. Muistavatko sittemmin menestyneet urheilijat ilman erityistä tenttaamista mainita ne tahot, pohjatyön aikanaan tekivät. Eikä kai olisi ihan hassua vaikka silloin tällöin muistaisi omaa kasvattajaseuransa vaikka pienellä stipendillä, jos oma rahamassi on kovin karttunut.

Vastaus tuohon alun arvoitukseen on muuten EVU eli Etelä-Vantaan Urheilijat, jonka kasvatit Valtteri Filppula, Ville Peltonen sekä Jarkko ja Tuomo Ruutu valittiin miesten jääkiekkomaajoukkueeseen viime vuoden viimeistä edellisenä päivänä.

Kun EVU:n kasvatustyötä arvioi, ei voi tulla muuhun päätelmään kuin, että julkisuudelta piilossa olevan seuran työ on usein hyvin arvokasta. Nykytrendi on kovin usein yhdistää eri seuroja ja joukkueita paremman menestyksen toivossa, mutta mitä silloin oikeastaan tapahtuu? Se, että kilpailumahdollisuudet vähenevät ja tästä kärsivät kaikki – myös ne lahjakkaimmat.

Pienille paikallisille toimijoille tulee myös jatkossa olla tilaa. Menestymisen voi mitata monilla tavoin. Hyvä kasvatustyö jos mikä on sellainen.

Eniten pelaajia miesten jääkiekkomaajoukkueeseen on kasvattanut perinteikäs TPS, jonka junnuharjoituksista ovat tiensä maailman huipulle löytäneet maalivahdit Kiprusoff ja Niittymäki, puolustaja Salo ja kovasti hyökkäävät Koivun veljekset Mikko ja Saku.

Se taas osoittaa, että hyvä juniorityö ei koskaan ole

SilmänLUMetta