Urheilijan lakisääteinen tapaturma- ja eläketurva

Urheilijaturvan osalta kevät 2009 toi mukanaan muutamia merkittäviä muutoksia huippu-urheilijoiden vakuuttamiseen. Laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta tuli voimaan 1.5.2009. Uudistettu laki muun muassa nosti vakuutettavien urheilijoiden ikärajaa, saattoi yksilöurheilijoiden vakuuttamisen vapaaehtoiseksi ja rajoitti tapaturmaeläkkeen euromääräisiä maksimeja aikaisempaan lakiin nähden.

Jos urheilijan ja urheiluseuran tai vastaavan yhteisön välillä on sovittu, että urheilija saa pääasiallisesti Suomessa harjoitetusta urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai vuotta lyhyemmässä pelikaudessa vähintään 9 600 euroa, urheiluseuran on järjestettävä urheilijalle vakuutuksella vähintään lainmukainen turva tapaturman sekä vanhuuden varalta 43-vuotiaaksi saakka. Vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa otetaan huomioon kaikki samaa pelikautta tai vuotta koskevien sopimusten perusteella maksettavat palkat.

Vakuuttamisvelvollisuus on siis etenkin monilla joukkueurheiluseuroilla pelaajiinsa nähden, mikäli pelaajat tienaavat yli laissa määritellyn raja-arvon. Yksilöurheilijoille vakuuttaminen on vapaaehtoista.

Vapaaehtoinen vakuuttaminen on mahdollista, jos urheilija, jolla ei ole työsopimukseen rinnastettavaa sopimusta urheilemisestaan, saa pääasiallisesti Suomessa harjoittamastaan urheilemisesta vuodessa veronalaista tuloa vähintään 9 600 euroa. Hänellä on oikeus saada itselleen laissa tarkoitettu turva tapaturman ja vanhuuden varalta. Tällaisesta vakuutuksesta maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välillä sovittavaa vuosityöansiota, jonka tulee vastata urheilijan urheilemisesta jatkuvasti saamaa veronalaista tuloa.

Vakuutuksissa huomioon otettava vuosityöansio voi olla enintään 100 000 euron suuruinen. Näin ollen nykyään ei enää voida vakuuttaa lainmukaisella vähimmäisturvalla kaikkein eniten urheilusta palkkiota saavia urheilijoita heidän täydestä vuosityöansiostaan. Toki vakuuttaminen on mahdollista suuremmistakin summista, mutta tällöin vakuutuksentarjoaja voi olla vaikeampaa löytää.

Tapaturmaturva

Tapaturmariskit ovat suurin syy hankkia urheilijan tapaturma- ja eläketurvan takaava vakuutus. Lain mukaan vakuutus korvaa tapaturman, joka sattuu vakuutetulle urheilijalle lajille ominaisissa olosuhteissa ennen kuin hän täyttää 43 vuotta.

Tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, odottamattoman ulkoisen tekijän aiheuttamaa vammaa tai sairautta ja siitä seurannutta kuolemaa. Tapaturmana korvataan myös kuormittavaa yksittäistä liikettä suoritettaessa ilman tapaturmaa äkillisesti tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Tapaturman perusteella maksetaan korvausta mm. kuntoutuskustannuksista, kodinhoitokustannuksista tai sairaanhoidon kustannuksista. tapaturma- tai perhe-eläkettä, haittarahaa tai haitta- ja vaatelisää.

Vakuutuksen antama suoja on huomattavasti kattavampi kuin tavanomaisissa tapaturmavakuutuksissa. Siitä ei kuitenkaan korvata lainkaan yleisen tapaturmavakuutusjärjestelmän mukaista päivärahaa eivätkä sairaudet kuulu vakuutuksen piiriin.

Tapaturmaeläke on ansiosidonnainen ja se takaa urheilijalle sosiaaliturvan tapaturmasta kuntoutumisen ajaksi. Tapaturmaeläkettä maksetaan yhteensä viiden vuoden ajalta sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä. Tapaturmaeläkkeen määrä on vuodessa 85 prosenttia urheilijan vuosityöansiosta. Urheilijan vuosityöansiona pidetään tapaturman sattuessa voimassa olleessa sopimuksessa sovittua palkkaa vuodelta tai pelikaudelta, jona tapaturma sattui. Vuosityöansion määrä voi olla kuitenkin enintään 100 000 euroa.

Pysyvän työkyvyttömyyden ajalta maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään kuitenkin edellisestä poiketen 30 000 euron vuosityöansiota, mikä voi pysyvän työkyvyttömyyden kohdatessa joko alentaa tai nostaa urheilijan aikaisemmin saaman tulon määrää.

Vanhuudenturva

Vanhuudenturva käsittää vanhuuseläkkeen, jota maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin urheilija täyttää 65 vuotta. Vanhuudenturva järjestetään vakuutuksella, jonka voi myöntää vakuutusyhtiö, jolla on oikeus myöntää Suomessa henkivakuutusluokan 1 mukaisia vakuutuksia. Vakuutusta varten vakuuttamisvelvollisen on suoritettava vakuutusmaksuna 4,5 prosenttia urheilijan tulosta. Vanhuuden turvan osalta ei ole siten merkitystä, minkä lajin urheilijasta kulloinkin on kyse. Maksu on sama prosenttiosuus urheilijan tuloista kaikille.

Jos vakuutuksenottajana oleva seura tai muu palkanmaksaja ilmoittaa, ettei urheilija enää kuulu sen ottaman vakuutuksen piiriin, siirtyy vanhuuseläkettä koskeva vakuutus ja sille kertynyt rahasto urheilijalle ja muuttuu yksilölliseksi eläkevakuutukseksi ilman oikeutta takaisinostoarvoon.

Velvollisuus tarjota urheilijan tapaturma- ja eläkevakuutusta

Vaikka joidenkin urheilutahojen osalta uuteen lakiin tulleita euromääräisiä vakuutuksessa huomioon otettavia tulorajoja kritisoitiinkin ankarasti, saatiin hallituksen esitys väännettyä läpi eduskunnassa keväällä 2009. Hallituksen ehdottama vakuutuksien saatavuuden kannalta olennainen seikka tuli kuitenkin poistettavaksi lopullisesta laista.

Tarkoitus oli säätää Suomessa tapaturmavakuutuksia tarjoavalle vakuutusosakeyhtiölle velvollisuus myöntää siltä mahdollisesti haettavia urheilijan tapaturmavakuutuksia. Nyt sellaista velvollisuutta ei ole. Tässä tilanteessa on vaarana, että urheilijoiden tapaturma- ja eläketurva voi jäädä kokonaan toteutumatta, jos vapaaehtoisia järjestelmän toimeenpanijoita ei ole markkinoilla. Etenkin yksilöurheilijoiden osalta tilanne voi näyttää huolestuttavalta.

Tällä hetkellä lakisääteisiä urheilijan tapaturma- ja eläkevakuutuksia tarjoaa kaksi suomalaista vakuutusyhtiötä. Toistaiseksi tilanne on siis ihan hyvällä mallilla, koska urheilijat saavat hankittua vakuutuksensa markkinoilta. Aika näyttää, onko yksilöurheilijoille tarjolla riittävää sosiaaliturvaa ja syntyykö lakiin vielä lähivuosina muutoksia. Joka tapauksessa tilannetta on seurattava.

Urheilijaturvan käyttö

Uuden lain mukaisesta urheilijaturvan käytöstä ei ole vielä paljon kerättyä tietoa. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin pitää oletettavana, että suurin piirtein sama joukko on edelleen vakuutettuna kuin viime vuosinakin.

Vuonna 2007 vakuutettuja urheilijoita on ollut yhteensä 1 078, joista 37 on ollut yksilöurheilijoita. Vakuutetuista urheilijoista jääkiekkoilijoita on ollut 597, jalkapalloilijoita 290, pesäpalloilijoita 64, koripalloilijoita 60 ja lentopalloilijoita 30. Yksilölajien 37 edustajasta 14 on ollut hiihtolajien urheilijaa ja 8 yleisurheilijaa. Muiden yksilölajien urheilijoita vakuutetuissa on ollut muutamia.

Korvattavia vahinkoja on vuonna 2007 ollut yhteensä 1 588 kappaletta. Näistä 506 on ollut vuonna 2006 tai ennen sattuneita vahinkoja ja 1 082 vuonna 2007 sattuneita vahinkoja.