Urheilulle EU-rahoitusta, toinen yritys

Ehostettuna hyväksytty EU:n perussopimus antaisi EU:lle toimivallan urheilussa. Toimivalta mahdollistaisi myös urheilun rahoitusohjelman.

EU-päämiehet hyväksyivät jo kertaalleen kuopatun, nykyään Lissabonin sopimukseksi kutsuttavan EU:n perustuslain joulukuussa. Sopimus lähtee nyt ratifiointikierrokselle jäsenmaihin.

Jos sopimus hyväksytään, se antaa unionille ensimmäisen kerran toimivallan myös urheiluasioissa. Tähän asti liikunta- ja urheiluasioita on käsitelty epävirallisesti. Liikuntahankkeet ovat voineet saada EU-rahoitusta, jos ne ovat toteuttaneet joitain muita EU:n tavoitteita kuten edistäneet kilpailukykyä tai kansanterveyttä.

Lissabonin sopimuksella vanhaan, aiemmin vain koulutusta ja nuorisoyhteistyötä koskeneeseen artiklaan 149 lisätään kaksi liikuntaa koskevaa kohtaa. Toinen korostaa urheilun erityispiirteitä, vapaaehtoisuuteen perustuvia rakenteita ja yhteiskunnallista ja kasvatuksellista tehtävää. Toisen lisäyksen mukaan EU:n toiminnalla pyritään mm. edistämään urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta ja urheilujärjestöjen yhteistyötä sekä suojelemaan ennen kaikkea nuorten urheilijoiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

Kirjausten käytännön vaikutuksista ei vielä ole tietoa.

Suomi lobbaa paikallistason ohjelmaa

Urheilun rahoitusohjelma voisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2012 edellyttäen, että sille myönnetään rahoitus. ”Nyt yritetään vaikuttaa ohjelman sisältöön niin, että se olisi Suomen kannalta mahdollisimman hyvä”, opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Raija Mattila linjasi OPM:n ja SLU:n yhteisessä EU-aiheisessa keskustelutilaisuudessa. Mattila ja kulttuurisihteeri Minna Polvinen kannustivat liikuntajärjestöjä osallistumaan yhteisten tavoitteiden laatimiseen koskien EU:n tulevan urheiluohjelman sisältöä.

Suomen vuonna 2005 päätettyjen peruslinjausten mukaan ohjelman tulee ensisijaisesti hyödyttää kansalaistoimintaan perustuvaa liikuntaa sekä edistää terveysliikunnan yhteistyötä ja nuorten vapaaehtoisten koulutusmahdollisuuksia.

Viime lokakuun urheiluministerikokouksessa Suomi täsmensi, että ohjelman pitää hyödyttää mahdollisimman laajoja väestönosia ja oltava myös ruohonjuuritason ulottuvissa. Tämä tarkoittaisi myös jäsenmaihin hajautettua hallinnointia keskitetyn ohjaamisen sijasta. EU-komissiossa on paineita näyttävään, Euroopan laajuiseen kampanjaan, mikä saattaisi sulkea pienet paikallistason hankkeet pois rahoituksen piiristä.

Mahdollisesta urheilun rahoitusohjelmasta nousseessa vilkkaassa keskustelussa tuli esiin monia mahdollisia rahoituskohteita. Puheenvuoroissa nostettiin esiin toive, että ohjelma ei keskittyisi vain yksilötasolle esimerkiksi nuorisovaihdon muodossa, vaan tukisi myös järjestötoimintaa. Paikallistason hankkeiden lisäksi nostettiin esiin liikuntaharrastuksen lisääminen eri väestöryhmissä, terveysliikunnan kehittäminen sekä valmentajien, ammattimaisten seurajohtajien ja vapaaehtoisten osaamisen kehittäminen eurooppalaisella yhteistyöllä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että ohjelmasta voisi saada tukea urheiluseuran perustoiminnan kehittämiseen.

Parlamentti paras urheilun ystävä

Minna Polvinen muistutti, että etenkin Euroopan parlamenttia on lobattava ahkerasti urheilurahoituksen saamiseksi unionin budjettiin.

”Uutta rahaa budjettiin tuskin tulee siksi, että urheilu saa rahoitusohjelman. Käytännössä siis urheilu menee jakamaan samaa kakkua muitten kanssa.”

”Budjetti etenee käytännössä niin, että komissio esittää, jäsenmaat karsivat ja parlamentti kasvattaa. Parlamentti on se, joka yleensä pitää pienten alojen puolta ja sinne on urheilujärjestöjen pyrittävä vaikuttamaan”, Polvinen kuvasi EU-budjetin päätöksentekoprosessia.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 2/08, Pete Saarnivaara, www.slu.fi