Vallankahvassa Helsingin kaupungin liikuntajohtaja Anssi Rauramo
 Anssi Rauramo |
Yhteiskunnalla ja kolmannella sektorilla on omat tehtävänsä. Koulujen tulisi vastata perusliikunnasta ja seurojen lajitaitojen kehittämisestä, sanoo Helsingin liikuntajohtaja Anssi Rauramo. Helsinki liikuttaa asukkaitaan vuodessa lähes 90 miljoonalla eurolla.
Kun kohtaa Anssi Rauramon tämän työhuoneessa Töölön Kisahallissa, tulee heti sellainen tunne, että työ ja sen tekijä ovat kohdanneet. Samaa todistaa pikasilmäys nykyisen Helsingin liikuntajohtajan ansioluetteloon: kansanedustaja, liikunnanopettaja, menestynyt huippu-urheilija ja perheenisä.
Kun vielä taustaan liittää voimakkaiden vanhempien tuen Helsingin Munkkiniemessä vietettyjen nuoruusvuosien aikana sekä veljien Jaakon ja Ilkan - omien alojensa huippuosaajien – tarjoama toveruus, voi olla vielä vakuuttuneempi asiasta.
Anssi Rauramo aikuistui liikunnanopettajana. Samaan aikaan hän pelasi Torpan Pojissa ja Suomen maajoukkueessa koripalloa. Kävipä jopa pesemässä NBA:n tähdet kuntotestissä Washingtonissa. Pelivuosien jälkeiseen aikaan mahtui hänelle itselleen tärkeä kymmenen vuoden jakso juniorien valmentajana. Työ ja harrastukset täydensivät toisiaan ja Rauramo sanoo viihtyneensä opettajana hyvin.
1970-luvulla liikuntaa saattoi opettaa
”Opettaminen oli palkitsevaa erityisesti, koska vielä 1970- ja 1980-luvulla tunteja oli riittävästi liikunnan opettamiseen.”
Juuri tänään koululiikunta on tapetilla ehkä tavallista pontevammin, joskin jo 100 vuotta sitten kannettiin esimerkiksi Ruotsissa suurta huolta lasten heikentyvästä kunnosta. Onkohan koululiikunnan lisääminen sittenkin vain juhlapuheisiin hyvin sopiva aihe?
”Kaikki myöntävät, että riittävä liikunta estää monien sairauksien synnyn ja onkin todella hyvä kysymys, miksei kouluun saada lisää liikuntatunteja. Jos tämä asia saadaan esimerkiksi valmisteilla olevan kansallisen liikuntaohjelman myötä korjattua, kumarran syvään sen tekijöiden suuntaan”, sanoo Anssi Rauramo.
Vaikka perheen vastuuta lasten kasvatuksessa ei usein riittävästi alleviivata, on koulu kuitenkin se paikka, jossa liikuntamyönteisyyttä on helpointa kasvattaa. Kaikki lapset käyvät koulua ja kaikki lapset pitävät liikunnasta jossain muodossa. Sen todistavat myös tutkimukset.
”Liikunta on edelleen yksi suosituimmista, ellei suosituin kouluaine. Ongelma on se, että ne kaikkein aktiivisimmat lapset harrastavat urheilua hyvin organisoidun seurakentän toimesta. Tämä on yksi syy, miksi koululiikunnan lisäämisen ei kohdistu riittävästi painetta”, arvioi Rauramo.
Vähiten liikkuvat eivät löydä seuroihin
Näin onkin, mutta se kaikkein huonoimmin liikkuva kolmannes, johon erityisesti pitäisi panostaa, ei seuratoimintaan osallistu ja siksi koulun tulisi liikuttaa kaikkia lapsia.
”Tämä on totta, mutta lisäksi liikuntatunneilla tulisi opettaa monipuolisesti liikkumisen taidot sekä korostaa fyysisen liikkeen merkitystä niin mielen kuin kehon hyvinvoinnille.”
Olisikin hyvä pohtia seurojen ja koulujen työnjakoa uudella tavalla. Anssi Rauramon mukaan oikea jako voisi olla se, että perusliikunta – se tunti päivässä – olisi yhteiskunnan tehtävä ja seurat keskittyisivät siihen, minkä parhaiten osaavat eli lajitaitojen lisäämiseen.
Helsingin kaupungin liikuntabudjetti on noin 90 miljoonaa euroa. Veikkausvoittovaroista liikenee liikunnan ja urheilun tulemiseen opetusministeriön kautta suunnilleen saman verran. Vaikka kunnat ovat kotitalouksien ohella liikunnan merkittävin peluri, jää tämä usein turhan pienelle huomiolle. Valtion jakamista euroista sen sijaan kannetaan urheiluväen piirissä kovinkin suurta huolta – jakajia riittää.
Helsinki on siis merkittävä liikuttaja, eikä tämä tule Anssi Rauramon mukaan muuttumaan.
Helsinki liikuttaa lähes 90 miljoonalla
”Liikuntavirastolla on muutamia selkeitä painopisteitä. Ulkoilureitit, hiihtoladut ja luistinradat muodostavat yhden kokonaisuuden. Ne ovat paikkoja, joissa kaikki voivat liikkua pääsääntöisesti veloituksetta. Hyvin merkittävä päätös tehtiin muutama vuosi sitten, kun koulut vapautettiin kaikista maksuista liikuntaviraston hallinnoimissa paikoissa.”
Anssi Rauramo ihmettelee hiukan, ettei tätä mahdollisuutta ole paremmin käytetty hyväksi. Hän sanoo, että käyttö on kyllä lisääntynyt, mutta ei kovinkaan paljon. Asia ei myöskään ole ollut tiedotusvälineissä erityisesti esillä. Sanan toivosi jatkossa leviävän paremmin, jotta muutkin kuin aktiivisimmat opettajat osaisivat hyödyntää kaupungin tarjoamia lukuisia liikuntatiloja.
Helsinki tarjoaa liikkumiseen monia mahdollisuuksia, mutta ehkä liikunta ei ole ollut oikealla tavalla näkyvillä kaupunkilaisten arjessa. Rautatientorille rakennettu jääpuisto on oiva liikuntapaikka, joka toimii hyvin myös markkinointivälineenä ja aktivoi esimerkiksi työmatkalaisen lähtöä lenkkipolulle tai lähi uimahalliin.
”On ollut mukava havaita, että jääpuistoon on tullut suuri joukko ihmisiä, jotka ovat kaivaneet vanhat luistimet kellarikomerosta ja päättäneet tulla kokeilemaan, kuinka kerran hankittu luistelutaito on säilynyt. Aika usein tästä ovat muuten saaneet nauttia myös lapset tai lastenlapset”, kertoo Rauramo.
Hiihtäjille halli
Samalla hän vahvistaa, että myös maastohiihdon ystävät voivat jatkossa lämpiminäkin talvina harrastaa lajiaan, sillä kaupunkiin tullaan rakentamaan hiihtohalli.
”Tuntuu ehkä hölmöltä tehdä lunta halliin, mutta hiihto on uinnin lisäksi sellainen liikuntalaji, jota ihmiset ilmoittavat harrastavansa, jos se olisi mahdollista. Itse tosin uskon, että tulemme jatkossa myös Helsingissä kokemaan oikeitakin talvia ja saamme käyttää kaupungin koko laajaa latuverkkoa hyväksemme.”
Liikunta on ja tulee olemaan yksi kunnan peruspalveluista ja vaikka se Helsingissä on hoidettu sangen hyvin, kuuluu myös kriittisiä puheenvuoroja. Erityisesti salivuorojen puute tuntuu närästävän seuroja.
”On selvää, että salivuorot kello 17 ja 21 välisenä aikana ovat käytössä ja niistä on jopa pulaa. Helpotusta ongelmaan olisi löydettävissä, jos asioita organisoitaisiin hiukan uudella tavalla siten, että nuorimmat ikäluokat käyttäisivät alkuiltapäivän tunnit. Harrastuksen järjestämisestä voisivat vastata koulut ja seurat, ehkä jopa yhteistyössä. Näin vapautuisi iltoihin lisää resursseja”, sanoo Anssi Rauramo.
Seuroille tukea, mutta miten
Oikeastaan tilaongelmat ovat vetäjäpulan lisäksi seuratoiminnan kehittymisen suurin este ja kunnan tuen pitäisikin kohdistua liikuntatilojen tarjoamiseen.
”Helsinki jakaa seuroilleen tukea vuosittain noin 6,5 miljoonaa euroa ja siitä viisi miljoonaa kohdistuu liikuntatiloihin”, vahvistaa Rauramo.
Helsingin noin 90 miljoonan euron liikuntabudjetista investoinnit vievät vuosittain noin 15 miljoonaa. Ne kuluvat uudisrakentamiseen ja peruskorjauksiin.
Jo alussa todettiin, että Anssi Rauramo on nähnyt suomalaisen yhteiskunnan aika monesta eri kulmasta. Hän tuntee myös hyvin kolmannen sektorin, tässä tilanteessa urheiluseurojen tilan. Sen hän sanoo olevan jonkinlaisessa murroksessa.
”Nykyään puhutaan kovin paljon ammattimaisesta seuratoiminnasta ja silloin perustehtävä eli vapaaehtoistoiminta helposti unohtuu. Ja juuri se muuten alun alkaen oli kaupungin avustuksen peruste! Neuvo seurajohtajille voisi olla, että keskityttäisiin perusseuratyöhön. Nyt erilaiset sinänsä erinomaisen hyvät terveys- tai kerhohankkeet vievät voimavarat. En jaksa millään uskoa, että seurojen resurssit riittävät näiden isojen hankkeiden hoitamiseen. Kunnan kannalta katsottuna ensisijaisesti lasten ja nuorten liikuttamisen tulisi olla seurojen perustehtävä ja sen kunnolla hoitamisen tulisi olla ensisijalla.”
Suurtapahtumat tulevaisuutta
Kiinnostus suurtapahtumien järjestämiseen on kasvanut. Monet eurooppalaiset kaupungit kisaavat suurten urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestelyoikeuksista eikä Helsinki tee tästä poikkeusta – suurtapahtumia halutaan.
”Suurtapahtumat ovat tärkeitä monestakin syystä. Kansainvälinen näkyvyys on yksi syy, mutta minusta on mukava asua kaupungissa, jossa tapahtuu ja jossa järjestetään esimerkiksi urheilun suurtapahtumia. Näissä hankkeissa yhteistyö lajiliittojen kanssa korostuu. Hankkeet tulee suunnitella yhdessä ja niitä tulee hakea yhdessä, vain niin niistä saadaan koko kaupunkia tyydyttäviä tapahtumia”, sanoo Anssi Rauramo.
Ruotsi järjesti Göteborgissa lyhyen ajan sisällä sekä yleisurheilun EM- että MM-kilpailut ja niillä oli maan yleisurheiluliiton mukaan suuri merkitys lajin suosion kasvuun sekä seurojen jäsenmäärien lisääntymiseen. Järjestäminen kannatti tappioista huolimatta.
”Selvää on, että ainakin suorituspaikkojen parantumisen kautta suurkisoista on hyötyä lajiliitoille ja sitä kautta harrastajille, mutta yleisesti voi sanoa, että suomalainen kateus haittaa kisojen hakemista. Pitäisi viimeinkin oppia näkemään, että toisen lajin kisat eivät todellakaan ole oman lajin resursseista pois”, toivoo Rauramo
Kateus kaataa hyvät hankkeet
”Hiukan samoja piirteitä on myös arkipäivän toiminnassa”, jatkaa hän eikä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun pahimmat viholliset hyvien hankkeiden kaatamiseksi löytyvät usein oman lajiperheen sisältä.
”Liikunnan asioiden eteenpäin viemiseksi seurojen tulisi viimeistään nyt oppia tekemään yhteistyötä ja unohtaa mustasukkaisuus!”
Anssi Rauramo sanoo, että hänen johtamansa viraston ja luottamusjohdon välit ovat selkeät ja mutkattomat. Aivan yhtä hyvin ei toimi yhteistyö liikuntajärjestöjen ja seurojen kanssa.
Kuka valvoo kunnan etua
”Viraston ja järjestöjen sekä seurojen välisestä vastakkain asettelusta tulisi päästä eroon. Liikuntaviraston tärkein asiakas on seurakenttä ja samalla se on myös merkittävin yhteistyökumppani. Meillä on yhteinen intressi – liikunnan kehittäminen ja levittäminen. Vastakkain asettelu aiheuttaa aina vain ongelmia.”
Kyse on edunvalvonnasta ja Anssi Rauramo sanookin, että liikuntajärjestöt – pääedunvalvojat - pyrkivät kyllä valvomaan lajiliittojen etua, mutta kunnan etua ei tunnu valvovan kukaan.
Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta kuntavaalivuonna.
”Asia johon hakisin kovin mieluusti kumppaneita keskustelemaan, on miten Helsingin kaupungin tulisi tukensa seuroille jakaa. Nykyinen järjestelmä on 15 vuoden takaa ja juuri nyt mietitään, olisiko löydettävissä parempi, oikeudenmukaisempi ja ehkä jopa helpompi tapa tuen jakamiseksi. Yksikään taho ei ainakaan vielä ole ilmoittautunut mukaan. Ehkä vaalivuonna voisi keskustella siitä, mikä olisi kunnassa oikea tapa tukea urheiluseuroja”, sanoo Anssi Rauramo, jolla on jakoperusteisiin myös oma näkemys.
Seurat tarvitset myös selvää rahaa
Se perustuu liikuntalakiin ja olosuhteisiin – kunta luo joko maksutta tai hyvin edullisesti liikunnan olosuhteet.
”Totuus on kuitenkin, että tämän lisäksi seurat tarvitsevat myös selvää rahaa, muuten ne eivät selviä. Ongelmaksi muodostuu myös lajien erilaisuus. Toisissa lajeissa olosuhteiden luominen on turkasen kallista”, jatkaa Rauramo.
Lähialueyhteistyön kehittäminen lienee pääkaupunkiseudun kunnille hyvä mahdollisuus. Helsingin liikuntavirasto osallistui aktiivisesti Vantaan SM-hiihtojen järjestelyihin, eikä se ole ainoa esimerkki.
”Työn alla on kaksikin hanketta, joita tutkaillaan yhdessä. Toinen on ampumarata, ja toinen on harrastajille suunnattu moottoriurheilukeskus. Molemmista on tarkoitus tehdä esitys vielä vuoden 2008 aikana. Yhteistyö on selkeästi tiivistynyt myös luottamushenkilötasolla, joskaan ei ole syytä unohtaa, että yhteistyötä on tehty aiemminkin. Eri kuntien liikuntajohtajat ovat esimerkiksi säännöllisesti kokoontuneet pohtimaan yhteisiä kysymyksiä”, kertoo Rauramo.
Katse kristallipalloon
Ennustaminen ei ole helppoa, mutta suurta viisautta olisi arvioida, mihin kaupungin tulisi 20-30 vuoden tähtäimellä varautua. Ja niin on Anssi Rauramon mukaan liikunnan osalta myös tehty.
”Perusliikunnan asiat eivät juuri muutu. Aikuisten suosituimmat liikuntamuodot eli kävely, juoksu, kuntosaleissa käynti ja uinti eivät juuri muutu, mutta väestön ikääntyminen tuo siihen lisäpiirteen. Pitää panostaa siihen, että liikuntapaikat ovat helposti saavutettavissa.”
Esimerkiksi vielä pidemmälle kehitettyjä lenkkipolkuja ja kuntoratoja, joissa kaikki ikäluokat on otettu huomioon, tullaan varmasti rakentamaan jatkossa enemmän. Jo nyt Helsingissä on 400 kilometriä ulkoilureittejä, joista suuri osa on valaistuja ja niitä voi näin käyttää vuoden ympäri.
Niitä pitäisi vaan oppia käyttämään paremmin ja silloin katse kohdistuu jälleen sinne, missä kaikki nuorimmat ovat – kouluun ja esikouluun.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä kokonaisuudessaan lähteen mainiten: LUM 3/08, SLU.fi
