Vallankahvassa liikunta-asiainneuvos Timo Haukilahti
 Timo Haukilahti - tuorein tehtävä on kuljettaa liikuntalain ja -asetuksen tarkistamista. |
”EU:n Valkoisen Kirjan yhteydessä laaditussa Pierre de Coubertin toimintasuunnitelmassa sanotaan upeasti, että terveysliikunta on kulmakivi sille toiminnalle, jota EU:n puitteissa liikunnan osalta toteutetaan”, iloitsee liikunta-asiainneuvos Timo Haukilahti EU-vaalivuonna.
Timo Haukilahti on monellakin tapaa sekä puheidensa että haaveidensa näköinen mies. Nyt 63-vuotiaana hän on hyvässä kunnossa ja liikkuu yllättävänkin ripeästi koripalloharjoituksissa lapsuuden maisemissa Helsingin Kalliossa, paljon kokeneen Urheilutalon parketilla.
Ei liene myöskään väärin sanoa, että Haukilahti osui oikealle rastille aloittaessaan työskentelyn opetusministeriön liikuntayksikössä 25 vuotta sitten. Ministeriö on ollut erinomainen paikka vaikuttaa suomalaisen liikuntakulttuurin kehittämiseen. Ja jotain vuosien varrella on myös tapahtunut, arvioidaanpa toimintaa sitten kuinka kriittisesti tahansa.
Kisiksen harjoitukset olivat päättyneet ja kun vielä vanhoilla päivillään tohtoriksi väitelleen joukkuetoverin kunniaksi oli pukuhuoneessa nostettu lasi, oli aika siirtyä käsittelemään päivän epistolaa eli arvioimaan joitain tämän hetken tärkeitä liikuntakysymyksiä. Agendalle oli valittu elämänkaaren mittainen terveysliikunta – jopa yleiseurooppalaisena kysymyksenä - liikuntalain uudistamista pohtivan työryhmän haasteet, eettiset kysymykset sekä urheilun rakenne.
Jo tässä vaiheessa oli selvää, että keskustelu tulisi rönsyilemään, sillä jostain syystä urheilusta puhuminen oli pöydän molemmilla puolilla istuville innostavaa. Myös huippu-urheilun rakenteet tulivat kuntoon illan aikana, mutta niistä päätettiin järjestää uusi sitsi. Se taas tarkoittanee myös uutta manifestia. Odotelkaa tovi!
KKI
Agendan ensimmäisessä pykälässä otsikossa oli kolme kirjainta – KKI. Käsittely vaati siirtymistä viisitoista vuotta ajassa taaksepäin hetkiin, jolloin Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman syntysanat lausuttiin. Oikeastaan vielä pari vuotta kauemmas, sillä Timo Haukilahti kertoi vuosina 1991 ja 1992 vaikuttaneen strategiakokonaisuuden kokeilujen olleen tärkeitä KKI:n synnyn kannalta.
”Tuolloin tutkittiin erilaisten kokeilujen avulla, miten aikuisia saataisiin liikkumaan hiukan eri tavalla kuin aiemmin ja kun samanaikaisen Liikunta Suomi -projektin tulokset olivat rohkaisevia, oli aika kypsä ryhtyä käynnistelemään neuvotteluja tuen saamiseksi uudelle hankkeelle yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.”
Ministeriöt löysivät toisensa ja vuoden 1995 alussa oli mahdollista hakea tukea aikuisväestön liikuttamiseen. Tukea saivat hakea kaikki – eivät vain urheiluorganisaatiot.
”Keskeisenä lähtökohtana oli tavoittaa uusia liikkujia, projekteilla piti olla omaa rahoitusta, jotta toiminta ei loppuisi, kun ministeriön tuki päättyy ja pilottikokeilulla oli tarkoitus löytää toimivia malleja muualle monistettavaksi”, kuvaa Timo Haukilahti KKI:n alkua.
Kokeilu herättikin aika tavalla kiinnostusta ja hakemuksia tuli paljon. Mikä mielenkiintoisinta – 90 prosenttia hakemuksista tuli liikuntajärjestöjen ulkopuolelta. Joukossa oli laaja joukko toimijoita kunnista Marttoihin ja maatalousnaisiin saakka. Tämän luulisi olevan hienoa, mutta jollain tavalla 15 vuotta sitten sohaistiin myös ampiaispesään; suomalaisuuteen kun kuuluu oman reviirin aika tiukka suojeleminen.
”Osa urheiluväestä oli tuolloin sitä mieltä, että urheilun rahat kuuluvat vain urheilujärjestöille, mutta aika paransi tälläkin kertaa nirhamia ja sangen pian kävi selväksi, että jos aikuisten terveyttä edistävää liikuntaa halutaan laajasti toteuttaa, vaaditaan siihen mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä organisaatioita. On tosin aina muistettava, että liikuntajärjestöt huolehtivat kiitettävästi esimerkiksi lasten ja nuorten urheilusta. Jo siinä riittää työsarkaa.”
Jos KKI -ohjelman vaiheita arvioi ulkopuolisena, on se ainakin vaikuttanut siihen, että koko elämänkaaren mittaisen liikunnan merkitys on nyt monella tapaa itsestäänselvyys. Aihe on hyvin esillä mediassa ja se antaa mahdollisuuden myös uusiin haasteisiin vastaamiseen. Eräs sellainen on edelleen ison ei-liikkuvien aikuisten joukon aktivoiminen – varojen kohdentaminen täsmäiskujen avulla niihin, joille kaikenlaiset vaikeudet tuntuvat kasautuvan.
”Sen täytyy todella olla ykköstavoite, mutta helppoa ei ole saada liikkeelle niitä, jotka eivät ole siihen tottuneet, tai joille se ylipainon tai sairauksien kautta ei ole mitenkään luonnollista. Kuitenkin juuri tämän joukon aktivoiminen toisi yhteiskunnalle parhaat tulokset, varsinkin jos päästäisiin kiinni kansalaisiin, joiden sosiaaliekonominen asema on vaikein. Heille on usein kasautunut murheita yli oman kestokyvyn.”
OPM:n ikkunasta…
Timo Haukilahti on nähnyt opetusministeriöstä käsin, miten suhtautuminen liikuntaan on neljännesvuosisadan aikana muuttunut – eikä muutos ole pieni.
”Kaikilla suuremmilla päivälehdillä on nykyisin omat hyvinvointisivut. Naisten lehdet ovat erinomaisesti markkinoineet liikunnallisia ja terveitä elintapoja, eikä muodinluojiakaan voi moittia. Tänä päivänä on ”in” olla hyväkuntoinen, hyvännäköinen, hyvin pukeutuva ja sporttinen. Eikä tänään halveksita, vaikka olisi sporttinen vähän isommankin painon kanssa. Aika on muuttunut valtavasti ja eikä kaikki ennen ehkä ollutkaan paremmin”, pohtii Timo Haukilahti muuttunutta näkymää.
Ennen uraansa opetusministeriössä oli Timo Haukilahti ehtinyt kokea muun muassa erityisopettajan arjen. Järjestökokemusta hän oli hankkinut sekä TUL:n urheilupäällikkönä että Nuorten Kotkien pääsihteerinä, mutta nykyisten visioiden kannalta avartaa täytyi olla työskentely pirstaloituneen liikuntakentän yhteisen valtakunnallisen Kuntotoimiston päällikkönä vuosina 1974 – 1981.
”Aikaa kuva hyvin miten termi kuntourheilu muuttui tuolloin kuntoliikunnaksi, joka sittemmin on jalostunut terveyttä edistäväksi liikunnaksi. Aikaa kuvaa myös, että kaikilla suurilla keskusjärjestöillä (SVUL, TUL, TUK ja CIF) oli omat kuntoliikuntajärjestönsä – parhaimmillaan niitä oli viisi, kun Suomen Latukin suurena ulkoliikuntajärjestönä lasketaan mukaan. Täytyykin sanoa, että pitkälle on tultu ajoista, jolloin metsässä hölkkäävää ihmistä pidettiin kummajaisena. Oikeastaan vain hiihto oli yleisesti harrastettu liikuntamuoto.”
Samoihin aikoihin kuitenkin myös tutkijat olivat heränneet ja alkoi esiintyä tutkimuksia, joissa kerrottiin, että liikunnasta saattaa olla hyötyä terveyden ylläpitäjänä.
Erotuomari
Työuran lisäksi ainakin palloiluväki muistaa Timo Haukilahden myös merkittävästä koripalloerotuomarin urasta. Omien sanojensa mukaan hän pääsi parempiin otteluihin tuomarina, kuin mihin pelaajana olisi päässyt. Niin tai näin, mutta ainakaan samaa määrä mestaruussarjaotteluja ja merkittäviä kansainvälisiä pelejä hän missään tapauksessa olisi pelaajana ehtinyt kokea. Ja rakkaus lajiin on säilynyt.
”Yli 60-vuotiaiden pelit maistuvat todella hyvältä ja harjoitukset, sekä niiden tuomat sosiaaliset suhteet, ovat tärkeä osa viikkoa. Toisaalta erotuomariura opetti tajuamaan, että koripalloilu on hieno laji.”
Eikä vähäistä ole se oppi, jonka liikkuminen eri kulttuurien keskellä opetti myöhempiä tehtäviä varten.
”Kovin monet entiset tuomari- ja koripallojohtajakollegat ovat tulleet vastaan kokouksissa ja tapaamisissa. Erotuomariaikana opin myös paljon siitä, miten kansainvälisissä ympyröissä tulee käyttäytyä ja kuinka tärkeää verkostoituminen lopulta on. Erotuomariaika opetti ne perussäännöt, joilla maailmassa toimitaan.”
EU
Muutama kuukausi ennen EU-vaaleja on syytä myös pohtia tovi, mitä Lissabonin sopimuksen mahdollinen ratifiointi toisi tulleessaan. Jotkut pitävät EU:ta enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Timo Haukilahden vaa’assa painot ovat mahdollisuuksien puolella.
”Kaikki selviää sitten kun nähdään, mitä liikunnan toimivallan kautta tuleva raha ja valta tuovat tulleessaan; löytyykö yhteinen ymmärrys siitä, mikä on tärkeää.”
Konkreettisesti Timo Haukilahti on kokenut yleiseurooppalaista työskentelyä ollessaan mukana Suomen hallituksen edustajana komission työryhmässä sorvaamassa yleiseurooppalaisia terveysliikunnan suosituksia Suomen puheenjohtajakauden jälkeisenä aikana.
”Hanke käynnistyi Suomen aktiivisuuden ansioista ja tarkoitus on, että koska EU:lla ei ole toimivaltaa liikuntaan ja urheiluun, viedään nämä suositukset läpi terveysneuvoston toimesta ensi kesäkuussa.”
Itse asiassa EU:n Valkoisen Kirjan yhteydessä annettu Pierre de Coubertin toimintasuunnitelma pitää sisällään 41 kohtaa, joista keskeisiä ovat eurooppalaiseen urheilujärjestelmään liittyvät asiat. Ne taas painottuvat erityisesti ammattilaisjalkapalloilun rakenteisiin sekä toimintatapoihin.
”Toimintasuunnitelmassa sanotaan myös upeasti, että terveysliikunta on kulmakivi sille toiminnalle, jota EU:n puitteissa liikunnan osalta toteutetaan”, iloitsee Timo Haukilahti.
Hän arvioi, että dopingin lisäksi rasismi, väkivalta katsomoissa ja kentillä sekä erityisesti pelitoimintaan liittyvät laittomuudet ovat niitä ydinongelmia, joiden torjunnassa laaja yhteistyö on välttämätöntä. Samoilla linjoilla on myös Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen, joka nosti aiheen esille liikuntatoimen johtajien seminaarissa Jyväskylässä.
”Urheiluliikkeen pohjaa uhkaavat pahiten juuri urheilun kasvaneeseen talouteen liittyvät kysymykset.”
Antidopingtyö
Urheilun uhkatekijöistä on eniten palstatilaa toistaiseksi saanut huippu-urheilun doping. Vielä suurempi uhka saattaa kuitenkin olla harrastajien lisääntynyt hormonivalmisteiden käyttö. Se ei ole uhka vain urheilulle vaan siitä saattaa kehkeytyä ikävä kansanterveydellinen kiusa. ”Kuntosalidouppaajia” on aika liuta.
”OPM:n arvioiden mukaan maassamme on 10 000 doping-aineiden käyttäjää, mutta luku voi olla jopa kolminkertainen. Viime aikojen yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on tuottanut projektin tämän toiminnan kitkemiseksi ja sen on tarkoitus startata vielä kuluvan vuoden 2009 aikana”, kertoo Timo Haukilahti.
”Tavoitteena on perustaa esimerkiksi palveleva puhelin sekä käyttäjiä että heidän lähiomaisiaan varten, aivan samalla tavalla kuin alkoholi- ja huumeriippuvaisten osalla on toimittu. Lisäksi on tärkeää luoda informatiivinen ja toimiva internetsivusto.”
Yhtä aikaa käytännöntoimenpiteiden kanssa käynnistetään muutamiakin tutkimuksia dopingaineiden käyttäjien motiivien selvittämiseksi ja profiilin luomiseksi.
Timo Haukilahti toivoo, että muutaman vuoden kuluttua päättäjien käytössä olisi muiden kuin huippu-urheilussa toimivien käyttäjien motiivien kaltaista pitävää tietoa, jotta valistustoimet osuisivat oikeaan paikkaan.
Lainsäädännön on myös seurattava kehitystä ja oltava ajan tasalla ja viimeisimmät lainmuutokset ovatkin lisänneet esimerkiksi poliisin toimintamahdollisuuksia.
Liikuntalaki ajan tasalla?
Tammikuun viimeisenä päivänä Timo Haukilahti sai jälleen yhden uuden tehtävän, kun hänet kutsuttiin opetusministerin asettaman liikuntalakia ja -asetusta pohtivan työryhmän puheenjohtajaksi. Se oli kokoontunut ensimmäisen kerran vain tuokio ennen haastattelua.
Vuonna 1998 viimeksi ”remontoitua” puitelakia on tarkoitus arvioida Kansallista Liikuntaohjelmaa pohtineen toimikunnan toiveiden pohjalta.
”Ehkäpä on oikein puhua lain tarkistamisesta. Tarkoitus on arvioida liikunnan asemaa peruspalveluna ja pohtia onko nykyinen noin 130 liikuntajärjestön avustaminen ajan tasalla. Myös liikuntapaikka-avustusten koon arvioiminen tulee käsittelyyn. Onko avustusten alarajaa syytä nostaa 15 000 € ylöspäin ja miten se vaikuttaisi esimerkiksi pieniin terveysliikuntahankkeisiin”, kuvaa Timo Haukilahti keskeisimpiä asioita, joihin pitäisi kesäkuun loppuun mennessä löytää vastauksia.
Itse hän haluaisi erityisesti arvioida sitä, millainen tulisi olla liikunnan minimitaso peruspalveluna jokaiselle kansalaiselle iästä riippumatta kaikkialla Suomessa.
”Toisaalta tässä taloudellisessa tilanteessa ollaan hyvin herkällä alueella, eikä nyt ole järkevää tehdä voimakkaasti kuntien menoja nostavia ratkaisuja. Sen sijaan kuntia pitää motivoida näkemään kuntalaisten hyvinvoinnin lisääminen liikunnan avulla tärkeänä palveluna”, sanoo Haukilahti.
Jos poliittinen yhteisymmärrys löytyy, saattaa lain valmistelu käynnistyä jo ensi syksynä.
Urheilu Suomi
Urheilun organisoituminen herättää aika-ajoin intohimoja ja liene turha kuvitella, ettei tälläkin hetkellä jossain kabinetissa pohdittaisi urheilun rakenteita.
Timo Haukilahdella on tietenkin oma näkemyksensä kehityksen suunnasta, mutta hän korostaa, että urheilun itsenäinen määräysvalta on kiveen hakattu, eikä siihen ulkopuolelta ja ainakaan valtion taholta tule sotkeutua.
Tämän hetkinen suomalainen malli on hänen mukaansa kuitenkin poikkeuksellinen, sillä valtaosassa Eurooppaa ja Skandinaviaa ei Suomen kaltaista löyhän kattojärjestön ja kolmen toimialan mallia (Olympiakomitea, Kunto ja Nuori Suomi) tunneta. Yleensä toimitaan yhden sateenvarjon alla.
”Jos mallia halutaan muuttaa, on se järjestöjen tehtävä, johon valtio tai sen virkamiehet eivät voi puuttua, mutta itse uskon, että vuosikymmenen kuluttua jotain on tapahtunut myös Suomessa.”
Haukilahden mukaan on kuitenkin hyvä muistaa ne poikkeukselliset olosuhteet, joihin maamme urheiluelämä joutui SVUL:n konkurssin myötä 15 vuotta sitten, unohtamatta vahvan työväen urheiluliikkeen ja FSI:n vaikutusta.
”Tuolloin oli varmasti paikallaan löytää toisenlainen malli, jonka vaikutuksia voidaan pikku hiljaa alkaa arvioida.”
Ja sitten lahjakkaimmat
Lienee selvää, että jokainen urheiluihminen nauttii lahjakkaimpien suorituksesta ja janoaa menestystä, jota Suomessa ovat perinteisesti tuoneet muun muassa yleisurheilun kaltaiset vahvat ja suuret yksilölajit.
”Voidaan hyvin kysyä, onko esimerkiksi yleisurheilussa riittävällä herkkyydellä kartoitettu lahjakkuuksia, kun menestys ei ole ollut toivottua. Palloiluihin tuntuu olevan tungosta samalla kun olympiamenestys rakentuu pienten yksilölajien varaan. Suurten kesälajien osalla tilanne on ongelmallinen ja elämme jonkinlaista murrosta, eikä kysymys tällä kertaa ole yksinomaan rahasta ja resursseista”, päättää Timo Haukilahti pitkähköksi venyneen rupattelutuokion poistuakseen paikalta kotiin kävellen autokyydistä kieltäytyen.
Itsensä oloinen mies!
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 3/09, SLU.fi.