Vuoden geriatri Pirkko Jäntti: Koskaan ei ole liian myöhäistä lisätä lihasvoimaharjoittelua

Dosentti Pirkko Jäntti.

”Liikunnalla ja lihasvoimaharjoittelulla on ratkaiseva merkitys kaatumisten aiheuttamien murtumien ehkäisyssä, unohtamatta merkittävästi paranevaa elämänlaatua”, sanoo vuoden geriatriksi valittu dosentti Pirkko Jäntti.

Tämän tarinan juonen kehittelyn voidaan konkreettisesti katsoa alkaneen vuonna 2002 Lempäälästä. Vuoden geriatriksi 6. helmikuuta 2009 valittu Tampereen yliopiston dosentti Pirkko Jäntti työskenteli tuolloin lääkärinä täpötäyden terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoitoajat olivat pitkät, vuodepotilaita oli paljon, erikoissairaanhoidosta potilaat odottivat jatkopaikkaa terveyskeskukseen eikä päivystyksestä päässyt suoraan osastolle.

Tilan puutteesta huolimatta hän päätti tyhjentää yhden potilashuoneen ja muuttaa sen kuntosaliksi. Samassa yhteydessä potilashuoneisiin sijoitettiin pöytiä, jotta potilaat nousisivat sängyistään muutaman kerran vuorokaudessa ruokailemaan ja vaikkapa sanomalehteä lukemaan.

Seitsemän vuotta edellä kuvatun jälkeen Pirkko Jäntti työskentelee Seinäjoen keskussairaalassa ja pyrkii edistämään ortopedian ja geriatrian yhteistyötä, erityisesti lonkkamurtumien hoidon osalta. Tie Pohjanmaalle on kulkenut Uudestakaupungista lähtien Turun, Tampereen ja Oulun kautta, joten perspektiiviä varsinkin länsisuomalaisesta mielenlaadusta on kertynyt aika tavalla.

Palataan kuitenkin toviksi tarinan kannalta tärkeän välietapin päiviin ja aikaan seitsemän vuotta sitten Lempäälään, Tampereen eteläpuolelle, jossa sairaala oli täynnä ja potilaita oli jo ylipaikoillakin. Jotain oli siis tehtävä.

”Ajatus oli, että kun vähennetään paikkalukua ja saadaan kuntosali osaston yhteyteen, niin liikkumisella sekä kuntouttavalla työotteella saadaan potilaat paremmin paranemaan ja nousemaan sängyistä”, kertoo Pirkko Jäntti.

Sänky on vaarallinen paikka

Oleellista onkin makuuttamisen lopettaminen, sillä kuntosali on sänkyyn verrattuna sangen turvallinen paikka.

”Erityisesti vanhuksille ja ikäihmisille sänky on erittäin vaarallinen paikka. Jo yhden viikon vuoteessa olo on luuston kannalta huono asia. Osteoporoosi eli luukato pahenee sinä aikana yhtä paljon kuin normaalitilanteessa vuodessa. Samoin lihasvoima heikkenee varsin nopeasti niin, ettei reisilihasvoima enää riitä sängystä nousemiseen.”

Vaikka liikunnan merkityksestä vallitsee varsin hyvä konsensus, lienee aina hyvä löytää myös konkreettisia tuloksia. Myös Lempäälän kokeilun positiiviset tulokset on helposti osoitettavissa.

”Esimerkiksi sairaalassaoloaika on lyhentynyt kolmesta viikosta vajaaseen kahteen viikkoon, joten nyt sairaalassa on paikkoja akuutteja toimenpiteitä varten.” Jonoa erikoissairaanhoidosta ei enää ole ja terveyskeskuksen päivystyksestä pääsee suoraan osastolle hoitoon. Lonkkamurtumapotilaista suurin osa kuntoutuu kotiin ja aiemmin käyttämättömänä ollut ruokasali on otettu käyttöön, kun potilaat jaksavat kävellä sinne. Lempäälän terveyskeskuksen vuodeosasto sai syksyllä 2008 Lääkäriliiton myöntämän laatupalkinnon.

Vaikka Lempäälän yhteydessä puhutaan kuntosalista, ei kovin monimutkaisesta ympäristöstä tai koneiden ja vempeleiden mystisestä maailmasta todellakaan ole kysymys. Ne muutamat laitteet ovat erityisesti reisilihasvoiman kasvattamista ja vatsa- sekä selkälihasten vahvistamista varten.

”Muistan hyvin miten saliin saapui 95-vuotias vanha rouva rollaattori apuvälineenään. Hän oli hyvin innostunut harjoittelusta ja lähtikin kotiin sairaalasta ilman apuvälineitä.”

Rollaattori nurkkaan

Aivan turhan usein vanhukset joutuvat sairaalaan kaatumisen ja lonkan murtuman seurauksena. Liian usein he sairastuvat myös keuhkokuumeeseen ja makaavat passiivisina sängynpohjalla. Näin ei tarvitsisi olla.

”Keuhkokuume johtuu usein siitä, että sängyssä hengitellään heikosti ja keuhkojen ventilaatio on huono. Jo ihan pystyyn nousu lisää hapensaantia keuhkoihin ja vähentää keuhkokuumeen riskiä. Pienelläkin liikunnalla olisi siis suuri merkitys”, muistuttaa Pirkko Jäntti.

Ei kuitenkaan riitä, että luodaan liikuntaan sopivia tiloja. Erityisen oleellista on henkilökunnan panos. Kannustus ja oikeaan tekemiseen ohjaaminen ovat onnistumisen tärkeimmät edellytykset.

”Hoitajien ja fysioterapeuttien mukanaolo on hyvin tärkeää. Usein vanha ihminen pelkää joutuessaan tekemisiin kuntolaitteiden kanssa. Opastus ja oikean ohjelman laatiminen ovatkin ydinasioita.”

Tervettä kolotusta

Myös ihmisen inhimillinen tapa käyttäytyä näkyy kuntoilussa. Jos nimittäin lihaskuntoharjoituksen jälkeen hiukan kolottaa, koetaan se jopa positiivisena, toisin kuin silloin jos kipu yllättää sängyssä maatessa. Tästäkin on kokemuksia esimerkiksi vanhainkotiympäristöstä, jossa liikuntaa organisoineen fysioterapeutin kesäloma keskeytti kuntosaliharjoittelun, ja lisäsi lääkärissä käyntejä, joita talven aikana ei juuri ollut.

Varsinkin ikääntyvien naisten riesana on osteoporoosi. Sen torjunnassa liikunnan ja lihasten vahvistamisen merkitys on hyvin suuri.

”Toki lääkehoito, hyvä ravitsemus ja D-vitamiinin saanti ovat myös tärkeitä, mutta ilman liikuntaa ei näistä muista hoidoista ole erityistä hyötyä”, sanoo Pirkko Jäntti.

Vanhusten osalta tilanne on siitä kummallinen, että toisin kuin nuoremmissa ikäryhmissä, ovat vanhukset turhan usein aliravittuja. Se on jopa ongelma.

Lisää ravintoa!

”Erityisesti lonkkamurtumapotilaista jopa puolet on aliravittuja, ja he kärsivät hauraus-raihnaus (HRO) oireyhtymästä, jonka tuntomerkkejä on muun muassa heikko lihasvoima. Vanha ihminen saisi olla mieluummin hiukan lihava kuin laiha.”

Lihasvoima onkin metka aihe, sillä sen kehittäminen on mahdollista koko elinkaaren ajan – mitään yläikärajaa ei ole.

”Pikemminkin päinvastoin, sillä mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän harjoittelu auttaa lihasvoiman kasvuun.”

Asioita voi mitata kovin monella tavalla, mutta kvartaaliyhteiskunnassa raha tuntuu usein tärkeimmältä mittarilta, vaikka esimerkiksi elämänlaadulle voisi myös antaa hiukan arvoa. Ei silti – kyllä ikääntyvän väestön liikkumisen hyötyjä voi mitata myös Euroissa: yhden lonkkaleikkauksen hinta on noin 15 000 ja laitosvuosi kustantaa yli 40 000 euroa, joka lienee selkeästi yli väestön bruttokeskiansion.

”Raha - totta vie - ratkaisee nykyään jo liian paljon, jopa elämän laadun kustannuksella, jonka kuitenkin tulisi olla ykkösasia. Toisaalta jos kuntoutus onnistuu hyvin, korjaantuu myös taloudellinen puoli yleensä hyvin”, arvio Pirkko Jäntti.

Istumaan ja ylös

Eikä kuntoutusta ja harjoittelua todellakaan voi pitää monimutkaisena, sillä jo tuolista nouseminen ja reisilihasten vahvistaminen voi aika tavalla lisätä elämänlaatua.

”Tuolilta nouseminen on jopa ihan harjoittelun keskiössä, sillä jos reisilihasvoimaa on riittävästi, niin se mahdollistaa useimpien päivittäisten asioiden hoitamisen. Isojen lihasten vahvistaminen auttaa myös insuliinin tuotannossa ja sitä myöten kakkostyypin diabeteksen torjunnassa.”

Vanhusväestön liikunnan lisääminen ei vaadi yhteiskunnalta kovin kummoisia asioita. Esteettömyys, kunnon valaistus ja hyvät jalkineet ovat ydintekijöitä, jos halutaan ehkäistä turhia kaatumisia ja vammoja. Ne eivät liene kovin kalliita investointeja.

”Kaatumisten ja niiden aiheuttamien murtumien ehkäisy sekä yleisen elämänlaadun paraneminen ovat asioita, joihin liikunnalla ja lihasvoimaharjoittelulla on ratkaiseva merkitys”, summaa Pirkko Jäntti.

Hormonit hyrräämään

Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi mainosmies, sillä liikunnan ja lihasvoiman harjoittelu vaikuttaa myös hormonitoimintaan ja parantaa myös sitä kautta elämänlaatua sekä lisää pilkettä silmäkulmiin.

”Eikä vähän nuorempikaan väestö jää osattomaksi, sillä lisääntynyt fyysinen aktiivisuus vähentää naisten vaihdevuosioireita aika tavalla ja sillä todella on vaikutusta hormonitoimintaan”, kertoo Pirkko Jäntti.

Siis lisää liikettä elämänkaaren ympäri – ilman ikärajoja!

Teksti: LUM

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 3/09, SLU.fi.