Wilson Kirwa: Lapset ovat kallein aarteemme

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. En tiedä mitään parempaa kuin lasten purskahtaminen nauruun kertoessani tarinoita!

Vierailen nykyään paljon kouluissa kertomassa oppilaille satuja ja tarinoita elämästä Afrikassa. Kerron tarinoita, joihin lapset voivat osallistua, ja me leikimme kenialaisia leikkejä, joita minulla oli tapana leikkiä lapsena luokkatovereideni kanssa. On mielenkiintoista nähdä keskittymisen ilme lasten kasvoilla leikin lomassa ja se, miten kilpailuissa heidän kilpailuhenkisyytensä tulee esiin.

Kouluvierailujen jälkeen saan valtavasti kirjeitä lapsilta – kiitoskirjeitä ja heidän piirtämiään kuvia eläimistä, hirviöistä ja minustakin. Parasta lapsissa on heidän rehellisyytensä. Olen kuullut heidän puhuvan ihonväristäni, mutta he eivät tee sitä rasistisella tavalla vaan ainoastaan uteliaina. He miettivät, miksi ihoni on erilainen kuin heidän omansa, miksi silmäni ovat niin tummat ja hiukseni niin mustat… joidenkin mielestä siksi, että olisin syntynyt Ruotsissa!

Mielestäni suomalaisten lasten on välttämätöntä tutustua uusiin kulttuureihin. Heidän pitää ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia taustoja ja että kaikki eivät ole samanlaisia. Tämä on yksi kouluvierailujeni päätavoitteista. Haluan lasten hyväksyvän kaikki ihmiset ihonväristä riippumatta ja uskon, että heillä on niin mahtava mielikuvitus, että he pystyvät kertomieni satujen ja tarinoiden avulla kuvittelemaan, millaista elämä on muissa maissa. Tämä puolestaan auttaa heitä kasvamaan ennakkoluulottomiksi ja suvaitsevaisiksi yksilöiksi.

Toinen tavoitteeni suomalaisiin lapsiin liittyen on saada heidät liikkumaan. Tuntuu nimittäin siltä kuin lapset olisivat nykyään kiinnostuneempia pelaamisesta ja television katselusta kuin ulkona leikkimisestä ja hauskanpidosta. Omassa kulttuurissani elämä on paljon sosiaalisempaa. Olemme tekemisissä toistemme kanssa päivittäin, ja yhdessä toimiminen ja leikkiminen on erottamaton osa arkipäivää. Aktiivisen elämäntapamme ansiosta suurin osa kenialaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, ja vain hyvin harva on ylipainoinen.

Lapsena juoksin neljästi päivässä kahdeksan kilometrin koulumatkan, ja lisäksi kaikkien oli koulun jälkeen juostava 12 kilometriä maastossa. Kilpailun voittaja sai kaikkien himoitseman palkinnon: lasillisen maitoa! Koulussa meillä oli myös päivittäin 45 minuutin liikuntatunti – Suomessa liikuntaa on vain kaksi viikkotuntia. Tässä selitys kenialaisten hyvälle juoksijamaineelle.

Suomessa on selvästi havaittavissa, että yhä useammat lapset ovat ylipainoisia ja heillä on epäterveelliset elämäntavat. Eniten tähän vaikuttaa mielestäni se, että lapset eivät enää tiedä, miten leikkiä ja pelailla ulkona toisten lasten kanssa. Se ei vaikuta urheilulta, mutta on upea tapa kohottaa kuntoa ja pitää sitä yllä. Juuri siksi haluan kouluvierailuillani leikkiä yksinkertaisia ja hauskoja leikkejä lasten kanssa. Ne saavat lapset aina liikkeelle ja nauramaan.

Mottoni onkin: terveet lapset kasvavat terveiksi aikuisiksi, jotka muodostavat terveen kansakunnan. Hyvinvoiva kansa kukoistaa, joten meidän kaikkien pitää osallistua huomisen johtajien opastamiseen terveelliselle tielle. Muistakaa – lapset ovat kallein aarteemme.

Teksti: Wilson Kirwa, käännös Päivi Alasjärvi, kuvat: Juha Tanhua.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 3/09, SLU.fi.