Meidän Mepit: Carl ”Calle” Haglund

Carl Haglund.

"Suomalasissa liikuntajärjestöissä tulisi nyt käynnistää aktiivinen keskustelu siitä, miten EU:n laajuisesti voidaan edistää liikuntakulttuuria ja sen viestin tulisi kantaa Brysseliin. Odotan sitä herkällä korvalla”, sanoo eurokansanedustaja Carl Haglund – Meidän Meppi.

Viime vuonna Euroopan parlamentin jäseneksi lähes 17 000 äänen voimin noussut Carl Haglund viihtyy hyvin sekä Brysselissä että työssään, jonka yhteishenkeä hän kuvaa hyvin rakentavaksi.

”Se johtunee osittain varmaan siitä, että EU-parlamentissa ei ole oppositio-hallitus asetelmaa, vaan asioita tehdään hyvin yli puoluerajojen. Muutosesityksiä tarkastellaan avoimin silmin, eikä niin kuin kansallisissa parlamenteissa, joissa hallitus puolustaa esityksiään ja oppositio kritisoi niitä riippumatta siitä ovatko ne hyviä vai ei.”

EU:lla on nyt Lissabonin sopimuksen myötä toimivalta myös urheiluasioissa, mutta tällä hetkellä se ei Carl Haglundin mukaan näy EU:n arjessa juuri lainkaan, eikä ainakaan lyhyellä aikajänteellä kovin konkreettisia toimia voida edes odottaa – pidemmälle katsottuna kyllä.

Haglund siirtyi Brysseliin kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin poliittisen valtiosihteerin postilta, jossa toimi liikunnan parissa. Hän osallistui muun muassa urheiluministerikokouksiin, joissa keskustelua käytiin kuitenkin lähinnä ”best practises” tasolla.

”Liikunnan ja urheilun on löydettävä asemansa EU:n poliittisessa maailmassa, eikä se tietenkään ole vielä löytynyt, kun Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta kaksi kuukautta. Erityisesti odotan nyt aloitteita sekä suomalaisilta liikuntajärjestöiltä että opetusministeriöltä siitä, mitä tulevaisuudelta toivotaan ja mikä EU:n roolin tulisi olla. Olisi hyvä käynnistää aktiivinen keskustelu siitä, miten EU:n laajuisesti voidaan edistää liikuntakulttuuria, huippu-urheilua ja terveysliikuntaa.”

Sitovista direktiiveistä tuskin hyötyä

Haglund sanoo itse uskovansa vahvasti hyvien toimintamallien levittämisen tärkeyteen ja toimivuuteen. Sitovat ohjeet ja direktiivit EU:n suunnalta tuskin parantaisivat asioita ainakaan Suomessa, jossa liikunta-asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla.

”Kiitos veikkausvoittovarojen hyvän kasvun ovat opetusministeriön panostukset kasvaneet kiitettävästi ja suhteellisestikin katsottuna olemme yleiseurooppalaisittain sangen hyvällä tasolla.”

Yksittäisenä panostuksen kohteena Carl Haglund uskoo vahvasti pohjoiseurooppalaiseen terveysliikuntamalliin. Hän pitää sitä jopa oivana vientituotteena, koska eteläisemmässä Euroopassa terveysliikunta-ajattelu ei ole vielä kovin yleistä.

Kun puhutaan raadollisesti rahasta ja panostuksista, varoittaa Carl Haglund ainakin lyhyellä aikavälillä näkemästä EU:ta jonkinlaisena toiveiden tynnyrinä. Vuonna 2010 on eri ohjelmiin, muutamiin suurkisoihin tehtävien panostusten lisäksi, varattu vain noin 2,5 miljoonaa euroa, joten sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Summa voitaisiin ottaa opetusministeriön tai vaikka Helsingin kaupungin liikuntabudjetista ilman, että se merkittävästi vaikuttaisi mihinkään.

”En lähtisi lainkaan sille linjalle, että EU:sta tulisi edes tulevaisuudessa merkittävä taho urheilun rahoituksen kannalta. Siinä tulee luottaa kansalliseen panostukseen mutta on tärkeää, että EU sitoutuu jatkossa rahoittamaan yhteisiä toimintatapoja ja laajaa yleiseurooppalaista yhteistyötä liikuntakulttuurin kannalta tärkeiden asioiden esille nostamiseksi ja edistämiseksi.”

Panostus kolmannen sektorin ja valtioiden kanssakäymisen kehittämiseksi on Haglundin mielestä asia, johon EU voisi hyvin panostaa jatkossa yhä enemmän.

Avauksia odotellaan

”Odotankin herkällä korvalla avauksia siitä, mitä suomalaiset liikuntajärjestöt ja mahdollisesti myös Suomen hallitus toivovat EU-yhteistyöltä liikunta-asioita koskien”, toistaa Haglund.

”Ydinkysymys on mitä lisäarvoa toimivalta voi esimerkiksi Suomen kannalta katsottuna tuoda, koska Suomessa liikunta-asiat on yleisesti sangen hyvin hoidettu”, jatkaa Haglund ja toteaa ehkä olevansa myös hiukan jäävi, koska sai viime vuodet olla aktiivisesti vaikuttamassa tehtyihin linjauksiin.

Suomessa on pitkään peräänkuulutettu laajempaa horisontaalista yhteistyötä esimerkiksi ministeriöiden välillä liikunnan kehittämiseksi. Samalla tavalla tulisi toimia myös Euroopan tasolla.

”Uskon, että voimme suomalaisina tuoda paljon lisäarvoa muille monissa kysymyksissä, mutta samaan hengenvetoon voi sanoa, että kyllä meilläkin on opittavaa. Esimerkiksi huippu-urheilun osalla silmät ja korvat on hyvää pitää auki Eurooppaan, vaikka hyvää kansallista kehitystyötä tehdäänkin esimerkiksi Risto Niemisen työryhmän muodossa.”

Carl Haglund toistaa, että suomalainen liikuntakulttuuri on sellaisenaan ja terve. Se on osoittanut yhteiskunnallemme hyväksi ja sitä kelpaa esitellä.

Oman haasteensa yleiseurooppalaiseen liikuntakeskusteluun luo parlamentin ja 9. helmikuuta vahvistetun komission välinen yhteistyö. Carl Haglund toivoo, että komissiolta tulisi avauksia eurooppalaisen liikunnan aja urheilun kehittämiseksi.

”Sellaisia on luvattu ja kun niitä tulee, pääsee parlamentti arvioimaan ovatko ne oikean suuntaisia. Uskon, että yhteinen sävel löytyy, koska parlamentissa on monia liikunnasta kiinnostuneita edustajia.”

Kilpaurheilu ja erityisesti talvikisat sykähdyttävät Carl Haglundia ja hän myöntää odottavansa suomalaisurheilijoilta menestystä. Samalla hän harmittelee, että muuten kiehtova työ häiritsee hyvää penkkiurheilua, varsinkin kun aikaero vielä asettaa lisähaasteita kisojen seuraamiseen.

”Pekingin - vain tavoitteiden mukainen - menestys ei riittävästi sykähdyttänyt Suomen kansaa, joten pari olympiakultaa tekisi nyt oikein hyvää. Toivon siis hartaasti menestystä!”

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 3/10, www.slu.fi.