Koululiikuntafoorumi: Vuorovaikutus poistaa liikkumisen tunne-esteitä

Vapautumista harjoittelemaan.

Kun oppilas kokee, että opettaja kuuntelee ja välittää, vapautuu hän liikkumaan ja harjoittelemaan. Näin toteaa liikunnanopettajaksi opiskelevien vuorovaikutuskoulutusta kehittänyt ja tutkinut Ulla Klemola.

Oppilaan kokonaisvaltaisesta kehityksestä huolehtiminen on koulutyössä keskeistä. Voimassa olevien opetussuunnitelmien mukaan koululiikunnan tehtävänä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Näiden tavoitteiden saavuttamista vaikeuttavat mm. yleinen lasten ja nuorten liikkumisen väheneminen sekä lasten sosiaaliset ja tunne-elämän ongelmat, joita heidän kasvuympäristönsä pahoinvointi synnyttää.

Jotta opettaja voisi kohdata erilaiset oppilaansa ja toimia nuoren kasvua tukevalla tavalla, tarvitsee hän tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tunnetaidoilla tarkoitetaan omien tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisua sekä tunteiden säätelyä (Mayer & Salovey 1997). Vuorovaikutustaitoja puolestaan ovat selkeä itseilmaisu minäviestein (omien ajatusten, tunteiden ja pyrkimysten ilmaisu), kuunteleminen ja ongelmanratkaisutaidot (Gordon 2006). Näiden taitojen avulla opettaja tukee oppimista ja liikkumista, osoittaa välittämistä ja ehkäisee tai käsittelee ristiriitatilanteita koulussa.

Liikkumista estäviä tunteita pitää kuunnella. Liikunnanopettajaksi opiskelevien tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista käsittelevässä tutkimuksessa (Klemola 2009) tuli ilmi, että nämä opiskelijat käyttivät opetusharjoittelunsa liikuntatunneilla vuorovaikutustaitoja, joita olivat peruskoulutuksensa aikana oppineet. Eniten he hyödynsivät kuuntelemisen taitoja.

Kuuntelua tarvitaan erityisesti tunteita herättävissä tilanteissa, jotka ovat koululiikunnassa yleisiä. Tutkimuksessa tuli esiin esimerkiksi tilanne, jossa oppilasta pelotti laskettelurinteessä. Tässä tilanteissa oppilaan tunteen kuunteleminen ja ymmärtäminen auttoi liikunnanopiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä – antoi uskallusta laskea rinne alas.

Tunne- ja vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle. Kun opettaja huomaa, että tunteet ”ovat pelissä”, hän antaa tunteelle nimen ja tarjoaa sitä ääneen sanoen oppilaalle. Samalla hän tarkistaa, onko ymmärtänyt nuoren kokemuksen oikein. Tätä kutsutaan eläytyväksi kuunteluksi. Kun tunne saa nimen, siitä tulee käsiteltävä eikä se enää estä työskentelyä. Näin oppilas vapautuu harjoittelemaan ja oppimaan. Sanoittamalla oppilaan tunnetilaa opettaja samalla kartuttaa nuoren tunnesanastoa. Tällöin oppilas saa kosketuspintaa omiin tunteisiinsa, mitä pidetään tärkeänä mielenterveyttä edistävänä tekijänä (Kokkonen 2003).

Oppilaan tunne-esteiden poistamisella voidaan lisätä hänen liikkumistaan, millä taas on keskeinen merkitys yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Myös liikkumisen polaroituminen estyy, kun vähemmän liikkuvat tai arat oppilaat saavat positiivisia liikuntakokemuksia. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntamuistoja ja tuetaan liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan syntymistä, mikä on koululiikunnan tärkeä päämäärä.

Vuorovaikutustaidot antavat rohkeutta rajojen asettamiseen. Tutkimus osoitti myös, että opiskelijoiden tietoisuus vuorovaikutustaidoista auttoi ristiriitatilanteissa toimimista. Vuorovaikutustaitojen käyttö käänsi negatiivisen tilanteen myönteiseen suuntaan ja antoi tilaa liikkumiselle. Näissä tilanteissa liikunnanopiskelijat pidättäytyivät oppilaan moittimisesta tai komentamisesta. Sen sijaan he puuttuivat nuoren käyttäytymiseen ns. ongelmaan tarttuvan minäviestin avulla. Siinä ilmaistaan oppilaan ei-hyväksyttävä käytös, sen vaikutukset ja opettajan tunteet tapahtuneesta.

Esimerkiksi kun oppilas pomputteli palloa ohjeiden annon aikana, liikunnanopiskelija puuttui tilanteeseen sanomalla ”Kun sä pomputat sitä palloo, mulla menee omat puheet sekaisin ja kukaan ei kuule mitä mä sanon”. Tosiasiat ja opettajan oman kokemuksen ilmaiseva viesti muutti oppilaan käytöstä, ja ongelmatilanne poistui. Ristiriitatilanteissa osa opiskelijoista sovelsi myös ongelmanratkaisumenetelmää, jossa pyritään löytämään kaikille kiistaosapuolille sopiva ratkaisu. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kukaan ei halunnut toimia maalivahtina, kuuntelu ja ongelman ratkaisun ideointi yhdessä oppilaiden kanssa toi kaikkia tyydyttävän ratkaisun ja peli pääsi alkamaan.

Vuorovaikutustaidot tarjoavat näin ollen välineitä puuttua jämäkästi myös häiriökäyttäytymiseen ja ratkaista ongelmatilanne rakentavalla tavalla. Onnistuneesta riidan ratkaisusta kumpuaa kunnioitus, mikä tukee opettaja-oppilassuhdetta ja sitä kautta yhteistyötä liikuntatunneilla. Nuori saa niin ikään myönteisiä malleja käsitellä ristiriitoja ja toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Hyvä ilmapiiri innostaa liikkumaan. Kokonaisvaltainen lapsen kohtaaminen edellyttää vuorovaikutusosaamista. Hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä on helppo liikkua ja oppia uutta. Koululiikunnan tavoitteiden saavuttamisessa opettajan tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeä lisä. Hyvän tunne- ja vuorovaikutussuhteen syntyminen auttaa sekä opettajaa että oppilasta koulutyössä. Toimiva vuorovaikutus auttaa liikuntalukkojen avaamisessa.

Lähteet:

Gordon, T. 2006. Toimiva koulu. Suom. M. Savolainen. Helsinki: LK-kirjat.

Klemola, U. 2009 Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitojen kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 139.

Kokkonen, M. 2003. Tunneäly tutummaksi. Psykologia 2, 114-122.

Mayer, J. & Salovey, P. 1997. What is emotional intelligence? Teoksessa P. Salovey & D. Sluyter (toim.) Emotional development and emotional intelligence: educational implications. New York, NY: Basic Books, 3–31.

Kirjoittaja:

Ulla Klemola
Liikunnan pedagogiikan lehtori
Opettajankoulutuslaitos
Jyväskylän yliopisto

Kuva: Antero Aaltonen