Liikuntatapaturmien ehkäisy on tiedon ja toiminnan yhteistyötä

Lieviä liikuntatapaturmia on suhteellisen helppo ehkäistä yksinkertaisilla toimenpiteillä. Olennaista on tunnistaa eri lajeille tyypilliset vammat ja niiden syyt ja syntymekanismit. Oikean harjoitusohjelman, sääntö- ja varustetuntemuksen lisäämisen sekä vammariskeistä tiedottamisen yhdistelmä torjuu hyvin turhia tapaturmia.

Tavallisimpia urheiluvammoja ovat pehmytkudoksiin kohdistuvat vammat, etenkin polven ja nilkan nivelsidevammat, joita on noin neljännes kaikista liikuntavammoista. Kolmas tyypillinen vammakohta on selkä. Lähes puolet kaikista vammoista on lieviä nyrjähdyksiä, venähdyksiä tai ruhjeita. Murtumia on vain muutaman prosentin verran.

Polviin kohdistuvat loukkaantumiset aiheutuvat monesti äkillisistä jarrutuksista, suunnan muutoksista ja harhautuksista. Nilkkavammoihin vaikuttavat etenkin nilkan asennon tai juoksutekniikan hallinnan puutteet. Myös rakenteelliset heikkoudet ja virheasennot lisäävät vammariskiä.

Kunto- ja kilpaurheilussa syntyy ylivoimaisesti eniten erilaisia liikuntavammoja harraste- ja asiointiliikuntaan verrattuna. Pojat ja aktiivisessa harrastusiässä olevat miehet ovat liikuntamääriin suhteutettuna tapaturma-alttiimpia kuin naiset. Naisilla estrogeeni lisää nivelsiteiden löysyyttä ja esimerkiksi suuri lantion ja polven välinen kulma saattaa altistaa vammoille.

Tapaturmariski on moninkertainen kilpailu- ja pelitilanteissa harjoitusolosuhteisiin verrattuna. Riskit kasvavat merkittävästi, jos kaatumiset tai kontaktit lisääntyvät. Ylipäätään kontaktilajit ovat riskialttiimpia lajeja kuin kestävyysurheilu. Toisaalta loukkaantumisia sattuu paljon myös esimerkiksi squashissa ja salibandyssä, joille ovat tyypillisiä äkilliset liikkeen suunnanmuutokset nopeassa vauhdissa.

Kuntoutuminen vie aikaa

Lievätkin loukkaantumiset on aina hoidettava huolellisesti ja kuntoutumiselle varattava aikaa, jotta paluu urheilun pariin sujuisi ongelmitta ja uusintavammoilta vältyttäisiin. Lääkärin hoito-ohjeita ja leposuosituksia on syytä noudattaa, eikä harjoituksiin pitäisi palata ennenaikaisesti.

Erilaisten polvi- ja nilkkavammoja ehkäisevien menetelmien tehosta on tehty kansainvälisesti lukuisia tutkimuksia, mutta yksiselitteisiä suosituksia niistä on vaikea vetää. Tasapainolautaharjoittelu on osoittautunut hyödylliseksi nilkka- ja polvivamman jälkeen on. Myös valvottu yksilöllinen kuntoutusohjelma vähentää uusiutumisriskiä.

Teippauksista ja tuista ei ole terveelle urheilijalle hyötyä, mutta kuntoutumisvaiheessa ne ehkäisevät välitöntä vamman uusiutumista. Olennaista on kuitenkin, että urheilija toteuttaa säntillisesti asento- ja lihaskuntoa, tasapainoa sekä liikkuvuutta edistäviä harjoituksia - pelkkä tuki ei riitä pitkälle.

Vahvistava ja hermolihasjärjestelmää aktivoiva harjoitusohjelma kannattaa ottaa rutiiniksi viimeistään alaraajan nivelsidevamman jälkeen. Rakenteellisten erojen ja nivelten löysyyden vuoksi naisten pitäisi kiinnittää erityistä huomiota vammoja ehkäisevään harjoitteluun, oikeaan tekniikkaan sekä selän, polven ja jalkaterän asentoon.

Liikuntavamma on kallis kakku

Lieviinkin vammoihin kannattaa suhtautua täydellä vakavuudella, sillä niistä on monenmoista harmia niin urheilijalle itselleen kuin myös joukkueelle. Lisääntyvät hoitokustannukset tuntuvat lopulta myös seuran taloudenpidossa.

Koko kansantalouden kannalta liikuntavammat aiheuttavat valtavat kustannukset, sillä vuosittain kertyy arvioiden mukaan jopa 2,3 miljoonaa sairauspäivää – ja hoitokulut päälle. Yhteiskunnan rahaa liikuntavammojen välittömiin kustannuksiin kuluu vähintään kaksisataa miljoonaa euroa vuodessa.

Pahimmillaan loukkaantumiset saattavat vaikuttaa urheilijan elämään pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi nivelsidevammat voivat myöhemmin aiheuttaa artroosia eli nivelrikkoa, joka saattaa vaikuttaa työhön ja liikkumiseen. Nivelrikon oireita voidaan helpottaa, mutta ei vaivaa ei voi parantaa.

Edullisinta vammanhoitoa on tehostettu riskeistä tiedottaminen, sillä useassa projektissa esimerkiksi lajityypillisistä vammamekanismeista, turvallisista harjoitus- ja tekniikkatyyleistä sekä oikeista varusteista ja säännöistä kampanjointi ovat vähentäneet loukkaantumisia. Viestinviejinä ensiarvoisen tärkeässä asemassa ovat urheilijan lähipiiri - valmentajat, huoltajat, joukkueen lääkäri ja fysioterapeutti sekä tuomarit, jotka voivat valvoa turvallisen liikkumisen sääntöjä.

Kirjoitusta varten on haastateltu Tampereen Urheilulääkäriasemalla UKK-instituutissa työskentelevää tutkija, LitM, fysioterapeutti Kati Pasasta.

Lähteet:

Parkkari J., Kannus P., Fogelhom M.: Liikuntavammat - suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suomen Lääkärilehti 41/2004.

Parkkari J., Kannus P., Kujala U., Palvanen M., Järvinen M.: Liikuntavammat ja niiden ehkäisy. Suomen lääkärilehti 1/2003.

Sportti Turva ja Terveys - juttusarjan 1. osa.

Toimintaohjeet vahinkotilanteessa - Plan P

Urheiluvakuuttamisen yhteistyöumppani Pohjola on rakentanut urheilijoiden tarpeisiin kattavan sairaanhoitoverkoston. Päätavoitteena on auttaa pääsyä laadukkaaseen hoitoon ja mahdollistaa nopea paraneminen sekä hoitaa koko korvausprosessi sujuvasti ja asiantuntevasti.

Pohjola myöntää vahingoissa maksusitoumuksia vain sopimuskumppaneille. Maksusitoumus eli suoralaskutuslupa koskee ainoastaan isoja tutkimus- ja toimenpidekustannuksia.

1. Hoitolaitoskumppanit löydät osoitteesta www.pohjola.fi/urheilu
Yhteystieto-linkin kautta voi hakea laitoksen paikkakunnan nimen mukaan.

2. Täytä Urheiluvahinkoilmoitus osoitteessa www.pohjola.fi tai ilmoita vahingosta puhelimitse numerossa 0303 0303 (arkisin klo 8­–18).

3. Ota Kela-kortti mukaan hoitolaitokseen mennessäsi. Useimmat hoitolaitokset hakevat sairausvakuutuksen osuuden Kelasta puolestasi. Tällöin Pohjolalle tehtävän korvaushakemuksen liitteeksi riittävät kopiot alkuperäisistä kuiteista. Jos hoitolaitos ei ole hakenut sairausvakuutuksen osuutta Kelasta, sinun tulee hakea se Kelalta ennen kuin teet korvaushakemuksen Pohjolalle.

Tutustu Sporttiturvan tuoteselosteeseen.

SLU:n ja Pohjolan kumppanuudesta: www.slu.fi/pohjolavakuutukset

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 4/08, SLU.fi.