Havaintoja kreikkalaisesta urheiluelämästä

© Euroopan parlamentti

Kreikka on Suomen tapaan EU:n reunavaltio, jolla myös on oma merkillinen ja muille vaikea kieli. Kuten meillä, myös Kreikassa urheilun valta-asemasta kilpailee kaksi palloilulajia, koripallo ja jalkapallo, joiden väkivaltaiset kannattajat aiheuttavat lisääntyviä murheita vallanpitäjille.

Useimmille meistä suomalaisista Kreikka on kulttuurin, filosofian, tieteen ja olympiaurheilun kehto. Taitaa olla sangen monelle itsestään selvää, että maassa on järjestettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat vuonna 1896 ja niitä juhlittiin välikisoissa kymmenen vuotta myöhemmin ja lopulta vuonna 2004 – siis kolmella vuosisadalla. Tosiasiassa olympiakisojen historian katsotaan alkaneen 776 ennen ajanlaskun alkua, joten urheilulla on Kreikassa aika pitkät juuret.

Niistä päivistä tämän päivän jalka- ja koripalloilevaan maahan on monella tavalla aika matka, mutta edelleenkin olympialiikkeen historialla on merkittävä rooli esimerkiksi koulujen opetuksessa. Erityistä painoa laitetaan liikkeen ihanteiden – olympismin opiskeluun. On jopa joitain kouluja, jotka panostavat olympialiikkeen arvojen tutkimiseen. Kaiken kaikkiaan urheilu on tärkeä osa yhteiskuntaa.

Urheilusankarit vaikuttajina

Merkittävää on, että entiset urheilujohtajat ja erityisesti olympiakisojen johtotehtävissä työskennelleet vaikuttajat ovat merkittävässä asemassa parlamentissa ja ministeriöissä. Joskin viime vuosina tilanne on muuttunut, eivätkä pelkät urheiluansiot enää riitä yhtä pitkälle kuin joitain vuosia sitten. Ammattiurheilun vaatimukset eivät mahdollista niin vaativia opintoja, kuin mitä yhteiskunnan huippupaikat edellyttävät.

Yleisesti ottaen urheilijat pärjäävät vaaleissa, koska ovat julkkiksia ja kansan laajalti ihailemia henkilöitä. Kreikassa näin ei tosin ole vain urheilijoiden osalla, vaan myös muiden kulttuurilohkojen edustajat – näyttelijät ja laulajat – ovat menestyneet vaaleissa hyvin. Erinomaisen vaikutusvaltaiseen asemaan päässeistä urheilijoista hyvänä esimerkkinä toimii Kreikan kolmanneksi suurimman kaupungin Pireuksen nykyinen pormestari, entinen koripallomaajoukkueen keskushyökkääjä Panagiotis Fassoulas.

Kreikassa urheiluministeri on hyvin vaikutusvaltainen henkilö. Vain suurimmat ja erityisesti menestyneimmät lajiliitot uskaltavat tehdä täysin itsenäisiä ratkaisuja ministeriä kuulematta. Valtiolla on siis sangen vahva asema urheilurakenteessa. Se on rahapelituottojensa vuoksi merkittävin urheilun rahoittaja, vaikka peliyhtiöllä ei enää olekaan yksinoikeutta vedonlyöntiin.

Valtion rahoitus urheilun kulmakivi

Selvää on, että ilman valtion merkittävää rahoitusta ei tänä päivänä kerrottaisi merkittäviä kreikkalaisia urheilun menestystarinoita. Maassa kuitenkin vältetään sanomasta, että valtio kontrolloisi urheilua. Asia halutaan ilmaista auttamisena, vaikka samaan hengenvetoon myönnetään, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Perustukien ulkopuolisten valtion lisämäärärahojen saaminen edellyttää nöyrää asennetta.

Kreikassa myös tunnetaan hyvin poliitikkojen halu ja tarve vaikuttaa lajiliittojen toimintaan, mutta varsinkin laajemmin kansainvälisesti toimivat lajiliitot pyrkivät suojelemaan urheilun itsemääräämisoikeutta.

Kreikkalainen urheilumaailma on hyvin jakautunutta. Muutamat suuret lajit – erityisesti siis jalka- ja koripallo - saavat helposti merkittäviä sponsoreita, kun taas pienet lajit ovat aivan lapsipuolen asemassa. Samaan aikaan paikalliset viranomaiset saattavat olla hyvinkin avokätisiä suosikkilajeilleen tai kilpailuille. Tämä on erityisesti pienten lajien pelastus – kaupunkien ja kylien paikallisjohto osoittaa ”omille pojille ja tytöille” tukea, joskin tietenkin menestystä ja mainetta toivoen. Valtaosa kansalaisista hyväksyy tämän ”kunnallisen sponsoroinnin”, joskin toisenlaisiakin ääniä kuuluu laman kourissa kamppailevassa maassa.

Kahden suuren dominointi

Yhtä aikaa kun kaksi suurta lajia dominoi urheilua, kannetaan kreikkalaisten urheiluvaikuttajien keskuudessa huolta urheilun polarisoitumisesta. Valmennuskustannusten jatkuvasti noustessa eivät pienten lajien urheilijat koe olevansa samalla viivalla kansainvälisten kilpailijoidensa kanssa.

Suomen tapaan myös Kreikassa ruohojuuritason liikuttaminen perustuu vapaaehtoisten merkittävään panokseen, joskin suurimmat seurat ovat myös merkittäviä – jopa suuria – työllistäjiä ja toimivat täysin markkinoiden ehdoilla. Ero Suomeen on siinä, että merkittäviä omistajapanokseen perustuvia seuroja on satoja.

Urheiluseurat ovat kreikkalaisen urheilun perusta ja sydän. Koululaitoksen tulisi tutustuttaa lapset eri urheilulajeihin, saada heidät innostumaan ja oikean lajin löydettyään liittymään seuroihin. Ennen suosittujen koulujen välisten kilpailujen merkitys ovat katoamassa, koska yleensä kouluja edustavat lapset ovat paikkakuntiensa seurojen eliittiä.

Toisaalta on syntynyt kouluja, joihin lapset haluavat päästä opiskelemaan niiden hyvän urheilumaineen vuoksi, mutta yleisesti koulujen merkitys urheilun opettajana ei ole niin merkittävä.

Lajiliittojen merkittävä rooli

Kreikan urheilumaailman ylätason muodostavat lajiliitot, jotka kommunikoivat suoraan ministeriön kanssa esimerkiksi talousasioissa. Maan urheiluelämä onkin korostetun lajiliittovetoista.

Toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa kansallinen olympiakomitea CONI on talousmahtinsa vuoksi lähes itsevaltaisessa asemassa, ei Kreikan olympiakomitealla ole samanlaista valtaa tai asemaa, muuten kuin imagoarvon osalta. Olympiakomitea ei ole jäsenliitojensa merkittävä taloudellinen tukija. Silti kansallisen komitean johdon valinnat herättävät edelleen intohimoja.

Huligaanit kirosana

Väkivalta sekä kentillä että katsomoissa huolestuttaa Kreikassa; huligaanit ovat kirosana, joka haluttaisiin hävittää sekä kielestä että yhteiskunnasta.

Monista vaatimuksista ja toimenpiteistä huolimatta väkivalta tuntuu vain lisääntyvän ja kaikissa lajeissa tapahtuva, ei urheiluun kuuluva käyttäytyminen, täyttää palstat viikonvaihteiden jälkeen.

Esimerkkejä tähän käytökseen haetaan toisinaan Bysantin historiasta, jossa eri rotuihin ja heimoihin jaettu kansa oli lähes sisällissodassa omien lippujensa ja väriensä vuoksi. Tänään mahtiseurojen Olympiakosin ja Panathinaikosin kannattajien välistä vihanpitoa pidetään samanlaisena ja – totta vie – pelien jälkeinen näky on surullinen.

Nykyisin asuinalueiden ja kylien asukkaat karsinoidaan näiden suurseurojen kannattajiin. Se lisää fanaattisuutta, joka johtaa jopa organisoituihin fanien välisiin joukkotappeluihin. Näin tapahtui jokin aika sitten esimerkiksi kahden naislentopallojoukkueen kannattajien välillä Ateenan ulkopuolella, eikä kuolonuhrilta voitu välttyä! Lentopalloa ei kai lajina voi pitää väkivaltaa sellaisenaan lietsovana.

Aina kun Olympiakos ja Panathinaikos kohtaavat, on varauduttava mellakoihin ja turvallisuuden kustannukset alkavat olla valtiotasollakin merkittäviä. Myös seuroille ja urheilulle väkivalta on vakava ongelma. Jokin aikaa sitten pelattuun koripallocupin finaalin – Olympiakos – Panathinaikos - päästettiin yli 10 000 hengen halliin 1 200 kutsuttua katsojaa. Silti heidät piti eristää lähes panssarien voimin. Missä on lajin ja vastustajan kunnioittaminen?

Kreikassa alkaakin näkyä merkkejä, että kansa ei enää väkivallan vuoksi pidä urheilua viihteenä, jota kannattaa mennä seuraamaan. Myös kiinnostus vapaaehtoistyöhön on laantumassa tämän takia.

Jalkapallon mediavalta

Jalkapallon asema mediassa puhuttaa myös urheiluvaikuttajia. Kukaan ei sellaisenaan ole pahoillaan hienon lajin saamasta julkisuudesta vaan tavasta, jolla asioita käsitellään. Pelkästään Ateenassa ilmestyy kymmenkunta vain urheiluun keskittyvää sanomalehteä, mutta se mistä ne kirjoittavat on jalkapalloa, jalkapalloa, jalkapalloa…

Jos sana urheilu on jatkossa vain sanan jalkapallo synonyymi, on paljon menetetty. Lisäksi valtaosa lehtien kirjoittamista jutuista ei käsittele itse urheilua: valmennusta, nuorisotyötä, seuratoimintaa. Aiheet ovat löyhästi jalkapalloon linkittyvää sensaation hakua. Myös vaikuttajien ajasta yhä suurempi osa kuluu näiden lieveilmiöiden selittelyyn.

Myös tämä saa monen vapaaehtoisen ainakin pohtimaan, onko urheilulle uhratussa ajassa mitään järkeä.

Yhdentynyt Eurooppa koskettaa myös Kreikkaa. Ateenalainen europarlamentaarikko ja entinen urheilutoimittaja Mavrommatis oli urheilun valkoisen kirjan raportoija ja tehtävä nosti jonkin verran hänen karismaansa kreikkalaisten silmissä. Eikä haitaksi ollut sekään, että UEFA:n presidentti Michel Platini mainitsi Mavrommatiksen esityksen omassa esityksessään joitain viikkoja sitten.

Painotus kilpaurheilussa

Suuri ero Suomen ja Kreikan välillä tulee ymmärryksessä siitä, mitä kuuluu urheiluun. Terveysliikunta ei vielä ole saanut erityistä jalansijaa, vaikka tunnetusti intohimoille persot kreikkalaiset ovat alkaneet lihoa.

Oman käsityksensä mukaan ”kreikkalaiset lapset ovat Euroopan nopeimmin lihovia”. Syyksi sanotaan, että liha kuuluu nykyisin aina ateriaan, kun ennen ruoka oli kovin vihannespitoista. Lisäksi varsinkin suurkaupunkien lapset ovat hyvin omaksuneet ”hamppari, karkki ja limu” –opin.

Urheiluliike ei vielä ole ottanut kansanterveydestä haastetta itselleen, joskin joitain lähinnä ongelmien tiedostamiseen painottuvia kampanjoita alkaa siellä täällä näkyä. Yleisesti uskotaan, että ongelman ratkaisun on synnyttävä perheiden sisällä. Jos vanhemmat eivät aktivoi lapsiaan käyttämään paremmin sangen nopeasti kehittynyttä liikunnan infrastruktuuria, ei ongelmaa saada ratkaistua.

Toinen samantyyppinen asia on vammaisurheilu, jota ennen Ateenan Paralympiakisoja ei käytännössä ollut. Havaintona manittakoon myös se, että Kreikan urheiluministeriö on aktiivinen vaikuttaja Euroopan neuvostossa ja Euroopan naisliikuntaverkostossa.

Vaikka kieli on vieras ja sijainti etäinen, on Kreikka silti suomalaisille rakas – eikä liikuntaloma saaristossa olisi lainkaan paha vaihtoehto kellekään meistä.

LUM

Lähde: Brysselissä työskentelevän kreikkalaisen urheiluvaikuttajan Asterios Zoisin sekä SLU:n kansainvälisten asioiden päällikön Terhi Heinilän haastattelut.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 4/09, SLU.fi.

Näin EU-vaalivuonna Liikunnan ja Urheilun Maailma - LUM - haluaa tuoda esille huomioita eri eurooppalaisten maiden urheilujärjestelmistä.