Vallankahvassa SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen: Liikunnasta apua työmarkkinakelpoisuuden säilyttämiseen
 "1990-luvulla laman virheitä ei saisi toistaa", Timo Laitinen sanoo. |
”Suomi kohtaa 2010 luvun alussa merkittävän työvoimatarjonnan vähenemisen. Nyt iso kysymys onkin, miten tulevien vuosien aikana ilman työtä olleet ovat kykeneviä säilyttämään työmarkkinakelpoisuutensa, ja mitä sen eteen voi tehdä”, sanoo SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen. Hän varoittaa uusimista edellisen laman virheitä.
SLU yhteisön 26. helmikuuta pidetyn ylimääräisen kokouksen päätökset tarjoavat oivan mahdollisuuden katsoa eteenpäin suomalaisen liikunnan edunvalvonnassa. Pitkään valmisteltu sääntöjen ja hallinnon uudistus hyväksyttiin yksimielisesti ja samalla yhteisön asema legalisoituu 15 vuoden toiminnan jälkeen.
”Se mitä oli jo tapahtunut, kirjattiin nyt sääntöihin”, sanoo SLU:n puheenjohtaja, valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen.
”Sääntömuutos tarjoaa yhteisölle erinomaisen mahdollisuuden viedä nykystrategiaa eteenpäin, koska sääntöihin on nyt kirjattu selkeä valtuutus olla liikuntapoliittinen vaikuttaja Suomessa, ja myös Euroopan tasolla, kaikissa niissä asioissa, jotka SLU:n toimintaan liittyvät. Lisäksi sääntöihin on sisällytetty tärkeitä järjestön sisäiseen toimintaan liittyviä periaatteita. Niistä haluaisin erityisesti poimia maininnan siitä, että SLU on olemassa myös seuratason toimintaa varten.”
Missä mennään 2030-luvulla?
Päätökset syntyivät aikana, jossa maanosan tulevaisuuden näkymät ovat vähintäänkin epäselvät. Talouskriisi iski kovin ennalta arvaamatta. Nyt pitäisi olla valmiutta nähdä millaisessa maailmassa tulemme elämään 20-30 vuoden kuluttua ja sen kautta nähdä, mitä liikunnan kentällä tulisi painottaa.
”Hurja vaatimus, noin suoraan sanoen”, naurahtaa Timo Laitinen, mutta vakavoituu ja arvioi – monen muun tapaan - että kauemmas on helpompi juuri nyt katsoa kuin lähelle.
”Koskaan ei mikään asia ole tullut niin yllättäen ja varoittamatta kuin nykyinen taloustilanne. Toisaalta muutaman kymmenen vuoden kuluttua tästä lamasta puhutaan enää historian lehdillä. Uusiakin on jo nähty. Kuitenkin kaikkein selvimmin on EU:n alueella nähtävissä väestön ikääntyminen – Eurooppa vanhenee kovaa vauhtia.”
Timo Laitinen sanoo, että on tarkalleen tiedossa kuinka monta 20-vuotiasta Euroopassa syntynyttä ihmistä täällä tulevaisuudessa on. Ikävä kyllä heitä on aivan liian vähän.
”Tämä on kaikkein isoin kysymys, koska se vaikuttaa sekä talouteen että yhteiskuntarakenteeseen, ja siihen liittyy oleellisesti viime aikoina tapetilla ollut kysymys maahanmuutosta yleisenä kysymyksenä. Euroopan demografiaa muovaa se, kuinka paljon työperäisiä tai muita maahanmuuttajia maanosaan on tullut eri puolilta.”
Jaksamista kaikille
Edellisestä ei ole vaikea johtaa arviota, että työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat myös liikunnan tärkeitä painopistealueita, vaikkei liikunta kaikenvoipa keksintö olekaan.
”Toisaalta kaikki asiantuntijat ovat yksimielisiä liikunnan suuresta vaikutuksesta työssä tai ylipäätään jaksamisen kannalta. Asia tulee nousemaan nykyistä suurempaan fokukseen ja sen organisointiin tulee osallistumaan muitakin toimijoita kuin liikuntajärjestöt – ja hyvä niin”, arvioi Timo Laitinen.
Myös julkinen valta ja kaupalliset toimijat tulevat ottamaan nykyistä isomman roolin ja onkin tärkeää oppia hyväksymään, että tärkeää ei ole se mikä taho liikkeen saa aikaan vaan se, että kansa voi henkisesti ja fyysisesti paremmin.
”Näin juuri on, mutta samalla toivon monen muun tavoin, ettei kaupallisuus vie liikaa sijaa aatteelliseen yhdistystoimintaan perustuvalta urheilumaailmalta. Siihen kun liittyy muita sellaisia arvoja, joilla tätä yhteiskuntaa on viimeiset 150 vuotta rakennettu. Voi nimittäin olla, että jatkossa Euroopassa tarvitaan vielä enemmän tämän kaltaiseen arvopohjaan perustuvia rakenteita, vaikka kansallisvaltiot uskoni mukaan tulevatkin säilymään lähes muuttumattomina.”
Seuratoimintaan yhteiskunnan muuttuminen tuskin vaikuttaa olennaisesti, koska niille riittää jatkossakin tehtäviä yllin kyllin, eivätkä ne kovin helposti ilman merkittävää lisäresursointia ole valmiita uusiin haasteisiin.
Kumppanuuden ehdoilla
”Kun puhutaan esimerkiksi kolmannen sektorin ja kuntien yhteistyön kasvattamisesta, tulisi aina pitää mielessä yhdistysten itsemääräämisoikeus, eikä vaatimalla vaatia uutta tekemistä. Kaiken tulee tapahtua kumppanuuden ehdoilla”, muistuttaa Timo Laitinen.
Syrjäytymisestä saattaa jatkossa tulla paljon nykyistä isompi ongelma, eikä jakoa A ja B kansalaisiin sai missään nimessä tapahtua.
”Syrjäytymisen vastustamiseen tulee paneutua pontevasti, mutta se ei tule olemaan helppoa.”
Kiristyvä kuntatalous on fraasi, jota saa kuulla päivittäin. Totta lienee, että senttiäkään ei ole törsättäväksi ja leikkaukset ovat arkipäivää. Toisaalta juuri nyt voisi olla oivaa talouspolitiikkaa investoida ennaltaehkäiseviin hankkeisiin – liikuntaan etunenässä. Liikuntamäärärahoja voisi hyvin kasvattaa esimerkiksi 20 prosenttia. Maanlaajuisesti puhuttaisiin noin 100 miljoonan euron lisäpanoksesta, joka koko kansantalouden mittapuulla arvioituna ei kuitenkaan olisi kovin merkittävä summa.
Työmarkkinakelpoisuus säilytettävä
”Ketään ei tietenkään voi jättää hoitamatta, joten niukkuudella spekuloiminen ei ole helppoa. Perään kuuluttaisin kuitenkin juuri nyt todellista kylmäpäisyyttä. Maan hallitus on ottanut pontevasti kantaa työurien jatkamiseen eläkeikäperiaatepäätöksiä tehden. Me tiedämme, että tulevina vuosina taloudellinen tilanne johtaa väistämättä työttömyyden kasvuun, mutta sen jälkeen alkaa jälleen nousu. Se osuu juuri suurten ikäluokkien voimakkaaseen eläköitymiseen ja Suomi kohtaa 2010 luvun alussa merkittävän työvoimatarjonnan vähenemisen. Nyt iso kysymys onkin, miten tulevien vuosien aikana ilman työtä olleet ovat kykeneviä säilyttämään työmarkkinakelpoisuutensa, ja mitä sen eteen voi tehdä.”
Timo Laitinen sanoo, että tämä lähes unohtui 90-luvun alussa ja sen seurauksena meillä on tulossa eläkeikään suuri joukko väkeä, joka on ollut rakenteellisesti työttömänä niistä päivistä alkaen.
”Tätä virhettä ei saisi tehdä uudestaan”, painottaa hän.
Liikunnan rakenteet tarkasteluun
Myös urheiluliikkeen sisällä on varaa terävöittää toimintaa, jotta varoja entistä enemmän kuluisi byrokratian sijaan liikuttamiseen. Vaikka organisaation muutos ei sellaisenaan olekaan ratkaisu vaan väline, on keskusteluun ja kehittämiseen panostettava.
”Järjestömaailmassa ei todellakaan ole syytä tuudittautua siihen, etteivät yhteiskunnan lainalaisuudet koskettaisi meitä, vaikka esimerkiksi valtion liikuntabudjetin kehitys vaikuttaakin hyvältä. Siinä mielessä rakenteilla on merkitystä, että jos strategia ja rakenne ovat ristiriidassa, ohjaa rakenne tekemistä – se on vanha totuus.”
Timo Laitinen on käyttänyt useita puheenvuoroja, jossa hän on toivonut, että SLU yhteisössäkin tarkasteltaisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti rakenteita ja niin on jo hiukan tehty.
”Ilman että järjestöjen rajoihin tarvitsee edes koskea, on yhteistyötä voitava kehittää ja luoda vaikkapa yhteispalvelukeskuksia. Tehostamisen varaa taitaa olla aika tavalla.”
Eikä vain järjestötasolla, vaan myös alue- ja seuratasolla olisi yhteistyölle sijaa. Varkauden urheiluseurat ry:n tapaisia yhteishallintomalleja kannattaisi ehdottomasti ainakin pohtia monella paikkakunnalla.
Katse Varkauteen
”Olen itse puhunut usein isännöitsijätoimisto -mallista. Ei olisi lainkaan mahdotonta, että useilla paikkakunnilla olisi tämän tyyppisiä hallinnollisia yhteisöjä, jotka palvelisivat jäseniään nimenomaan hallintoon ja byrokratiaan liittyvissä asioissa. Näin vapautettaisiin seuratoimijoiden aikaa ruohonjuurityöhön ja toisaalta saavutettaisiin tilanne, jossa hallinto ammattimaistuisi, mutta ei välttämättä ammattilaistuisi.”
Jos viime aikoina on saavutettu yksimielisyys siitä, että liikunta auttaa koko elämänkaaren ympäri ja helpottaa eloa sekä oloa myös loppupäässä, on aika katsoa polun alkuun. Haave menestymisestä huippu-urheilusta esimerkiksi Liberecin MM-hiihtojen tapaan edellyttää kovia toimia lasten ja nuorten ryhmässä.
Timo Laitinen näkee tilanteen samaan tapaan kuin maan hallitus tuoreessa politiikkamanifestissaan, jossa suurta huomiota ja korjaavia toimenpiteitä esitetään lasten ja nuorten liikuntaan – erityisesti koululiikuntaan.
Lapset hengästymään vanhempien voimin
”Silloin puhutaan nimenomaan koulunpäivän aikaan tapahtuvasta liikunnasta, joka on aivan eri asia kuin liikuntatuntien lisääminen. Näen tärkeänä, että keskustelemme vakavasti koneen ääressä passivoitumisen uhasta. Ehkäpä jotkut internetin ja PC-pelien vastaiset talkoot olisivat paikallaan, vaikkakin niiden hyvät piirteet tunnustaen. Lapset vaan pitää saada hetkittäin hengästymään!”
Koska koneet eivät ainakaan vielä osaa innostaa liikkeelle, on vanhemmilla erityinen vastuu lasten liikuttamisesta. Heidän esimerkkinsä ja osallistumisensa ratkaisee viime kädessä arkiliikunnan onnistumisen.
”Tiedämme, että lapset osallistuvat sangen aktiivisesti seurojen harjoituksiin, mutta sen ulkopuolella he liikkuvat äärimmäisen vähän, ja juuri sen liikunnan lisääminen on ratkaisevaa kokonaisliikuntamäärän kasvun kannalta.”
Pulkkamäet, uimahallit ja -rannat, marjametsät, koulumatkat ja pihapelit ovat oivia välineitä, mutta hyvin tärkeä tekijä on myös turvallinen ympäristö.
”Pihojen ja leikkipaikkojen sekä kulkureittien tulee olla sellaisia, että lapset uskalletaan niille päästää. Näitä asioita pohtimaan tarvitaan mukaan kaikki tahot.”
Harrastamisen oikea hinta
Yhdeksi lasten urheilua jatkossa rajoittavaksi ongelmaksi saattaa nousta harrastamisen hinta. On nimittäin ikävää, jos lahjakkuuden jalostumisen katkaisee välineiden, valmennuksen tai suorituspaikkojen kestämätön hinta, joka lajien välillä saattaa vaihdella hurjasti.
”On tietysti huolestuttavaa, että esimerkiksi jalkapallon lisäksi eniten varsinkin poikia liikuttavassa lajissa jääkiekossa varusteet ja hallimaksut ovat tosi korkeita. Ei liene hyvä, jos Suomen maajoukkueen hieno menestys kaatuu jatkossa siihen, että harrastaminen on jollekin osalle väestöstä liian kallista.”
Tämäkin asia koskee erityisesti kuntia ja niiden valintoja eli minkälaista hintaa kunnat tai niiden kanssa kumppanuudessa toimivat yhtiöt harjoitusvuoroilla pitävät. Olemassa oleva erinomaisen urheilun infrastruktuuri tulisi saada mahdollisimman tehokkaaseen ja käyttäjiä haalivaan käyttöön.
”Tämä sivuaa erästä isoa kysymystä, joka on kuntien Paras-hankkeessa jäänyt turhan paljon paitsioon eli liikuntapaikat ja kuntarajat sekä seurojen kotipaikkakysymykset. Suurimmassa osassa Suomea todellisuus on se, että kuluttajat ja seurojen jäsenet eivät kunnioita – eikä heidän pidäkään kunnioittaa – kuntarajoja. Eivät he käytä juuri sen kunnan liikuntapalveluja missä asuvat, vaan niitä paikkoja, jotka ovat liikenteellisesti tai muuten sopivia. Itsekin toimin samoin hiihtäessäni jatkuvasti Vantaalla, jonne en kuitenkaan helsinkiläisenä maksa veroja.”
Timo Laitisen mielestä monelle alueelle Suomeen tarvittaisiin ”liikunnan YTV:n” kaltaisia ratkaisuja, joissa sekä seuratoimintaa että liikuntapaikkoja voitaisiin tarjota yli kuntarajojen kaikille niitä haluaville.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 4/09, SLU.fi.