Palkitseeko vapaaehtoistyö - mikä saa nuoret osallistumaan?

Aktiiviseen ja osallistuvaan kansalaisuuteen sekä kasvetaan että kasvatetaan. Demokratiaoppimiselle olisikin luotava nykyistä paremmat edellytykset sekä kouluissa että harrastuspiireissä.

Tätä mieltä on Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE, jonka osallisuusjaosto on laatinut kahdeksankohtaisen ehdotuksen nuorten osallisuuden vahvistamisesta.

Osallisuusjaostoa vetävä Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n pääsihteeri Jukka Tahvanainen korostaa asenneilmaston merkitystä. Hän sanoo, että aikuisten ja päättäjien pitää miettiä, osataanko nuorten ajatukset ottaa vakavasti?

”Olipa kysymys lapsesta, nuoresta tai aikuisesta, tärkeä kannustin on aina kokemus kuulluksi tulemisesta. Kun nuorelle syntyy jo varhain tunne, että hän pystyy aidosti vaikuttamaan omaa elämäänsä liittyviin asioihin, uskallus ilmaista ajatuksia kasvaa”, Tahvanainen sanoo.

Hän kysyykin, tarjoaako yhteiskunta nuorille riittävästi vaikuttamisen mahdollisuuksia, minkälaista esimerkkiä viranomaiset näyttävät, mitä keskustelua käydään kodeissa, koulussa ja mediassa?

Kodin keskustelevalla ilmapiirillä on keskeinen merkitys. ”Lasten kiinnostukselle luo pohjaa se, miten vanhemmat suhtautuvat yhteiskunnallisiin asioihin ja kuinka he tuovat niitä arjessa esille", Tahvanainen sanoo.

”Huoltajien ei tarvitse olla järjestöjyriä. Riittää, että keskustellaan maailman menosta, ajankohtaisista uutisista, kommentoidaan ja kysellään lasten mielipiteitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.”

Aktiivinen oppilaskunta vahvistamaan kouluyhteisöä

Kodin sisältä vaikuttaminen laajenee koulumaailmaan, vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Erityisen tärkeää on kouluissa saatu opetus sekä mahdollisuus osallistua kouluyhteisön toimintaan.

Peruskoulujen vallitsevaa toimintakulttuuri pitää Tahvanaisen mukaan muuttaa niin, että oppilaat saavat enemmän sananvaltaa mm. oppimisympäristöä koskeviin kysymyksiin.

”Oppilaskunnan aktivoiminen ja sen sisällön kehittäminen mielekkääksi tuo lapselle ja nuorelle osallistumiskokemuksia muuallakin kuin mediaympäristössä”, hän muistuttaa. ”Eikä pelkästään riitä, että perustetaan oppilaskunta. Pitää myös huomioida, että sillä on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa koulun asioihin.”

Monessa peruskoulussa koko kouluyhteisöä kehittävä oppilaskuntatoiminta jo onkin osa arkea. KANE on ehdottanut, että ala- ja yläkoulut velvoitetaan jatkossa lukioiden tapaan tarjoamaan oppilaille mahdollisuus oppilaskunnan muodostamiseen.

Myös toiminnan sisällön kehittäminen tulisi koulujen vastuulle. Opetuksen kehittäjiä tarvitaan lisäksi pohtimaan opetussuunnitelmia demokratiakasvatuksen, yhdenvertaisuuden ja monikulttuurisuuden näkökulmista.

Tahvanainen mainitsee Ruotsin esimerkkinä, jossa demokratiakasvatus on juurrutettu johdonmukaisesti syvälle kouluihin vuosikymmenten kuluessa.

”Tasa-arvon ohella avoin vuoropuhelu ja oppilaiden mielipiteiden huomioiminen kuuluvat koulujen arkeen”, hän kertoo.

Kansalaisjärjestöjen toiminta tutuksi

Vaikka järjestötoiminta ei nykynuorissa herätä entiseen tapaan aatteen paloa, heidän osallistumista kannattaa aktivoida. Eräs keino olisi nimetä yksi viikko peruskoulujen työelämään tutustumisjaksosta suoritettavaksi kolmannen sektorin palveluksessa.

”TET-jaksossa oppilaille tarjoutuisi luontevasti mahdollisuus saada käytännön kokemuksia vaikuttamisesta ja samalla kartuttaa yhteiskuntaan liittyviä tietoja”, Jukka Tahvanainen sanoo.

Hän muistuttaa, että tutkimusten mukaan nuoret ovat kiinnostuneita mm. globaaleista kysymyksistä, ympäristöstä sekä kestävästä kehityksestä. Mediakulttuurin vahvistumisen myötä toiminta on kuitenkin erilaista verrattuna perinteiseen järjestövaikuttamiseen.

”Osallistuminen tarkoittaa nyt lyhytkestoista ja hetkellistä toimintaa. Se voi olla koulussa keksitty tempaus tai liittyä lähiympäristöön, puhumattakaan netin sosiaalisissa yhteisöissä tapahtuvasta vaikuttamisesta.”

Tahvanainen mainitsee mm. rippikoulut ja etenkin isoskoulutuksen tarjoamat mahdollisuudet hyvinä väylinä, joissa nuoret pääsevät keskustelemaan, kokemaan vuorovaikutusta ja saamaan hyväksyntää.

Hän korostaa, ettei aiheita ja tekemistä tarjoiltaisi valmiiksi pureskeltuina. Omaa ääntään rakentavat nuoret haluavat olla osallisena asioissa, jotka itse kokevat mielekkäiksi.

”Nuorilla löytyy halua epäitsekkääseen toimintaan. Järjestymisprosentit ovat meillä edelleen melko korkeita. Tällä hetkellä 42 prosenttia suomalaisista nuorista osallistuu jonkun nuorisojärjestön toimintaan”, Tahvanainen sanoo.

Kyselyiden mukaan 70 prosenttia nuorista sanoo olevansa kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kysymyksistä. He voisivat harkita järjestötoimintaakin, mikäli löytäisivät tähän sopivan vaikutuskanavan.

”Nuoret vaikuttavat yhteiskunnassa nyt eri tavoin kuin aiemmin, he haluavat olla toimijoita. Sosiaaliset mediat ja epämuodollinen toiminta ovat synnyttäneet uudentyyppistä aktiivisen kansalaisuuden kulttuuria”, Tahvanainen kertoo.

Äänestysikäraja kuntavaaleissa 16 vuoteen

Politiikka kiinnostaa suomalaisnuoria vähemmän kuin useimmissa länsimaissa, vaikka heidän yhteiskunnalliset tiedot ja osaaminen ovat kansainvälisissä vertailuissa kärkiluokkaa. Ilmiö on huolestuttava, vaikka äänestäminen onkin vain yksi tapa vaikuttaa.

Jotta nuorten äänestysaktiivisuus saataisiin nousuun, KANE on esittänyt äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen jo seuraavissa kuntavaaleissa vuonna 2012. Asiaa käsitellään parhaillaan oikeusministeriössä. Arvio valmistuu vielä tämän vuoden kuluessa.

”Kokeilu olisi kunnille vapaaehtoinen. Mallia toteutukseen voidaan ottaa vaikkapa Norjasta, jossa äänestysikärajaa lasketaan jo ensi vuonna”, Jukka Tahvanainen kertoo. ”Pidemmällä aikavälillä 16 vuoden ikäraja tulisi käyttöön kaikissa vaaleissa.”

Kirkoissa nuorten ääni kuuluu sen sijaan jo ensi syksystä lähtien, kun 16 vuotta täyttäneet pääsevät äänestämään seurakuntavaaleissa. Useissa Euroopan maissa suuntaus on sama - äänestysikärajoja pyritään laskemaan, jotta nuorten kiinnostus politiikkaan jatkuisi myös aikuisiällä.

”Hyviä signaaleja asian vaikutuksesta nuorten kasvaneeseen osallistumiseen on saatu mm. Itävallasta ja monista Saksan osavaltioista.”

Tahvanaista huolettaa nuorten ehdokkaiden vähäinen määrä vaaleissa. Kunta- ja eduskuntavaaleissa alle 29-vuotiaat tulevat lisäksi harvoin valituiksi. Nykyarvion mukaan päättäjien keski-ikä nousee edelleen samaan aikaan kun äänestysaktiivisuus jatkaa laskuaan.

”Toivottavasti näin ei käy. Nuorten aktivoimiseen kannattaa panostaa kaikin keinoin.”

Kuulevatko kunnat nuoria?

Laki velvoittaa kuntia kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Nuorten omien arvioiden mukaan kuuleminen ja vaikuttaminen toteutuvat liian harvassa kunnassa. Tämä kävi ilmi Allianssin koordinoimassa nuorten vaikutusmahdollisuuksia selvittävässä pilottihankkeessa.

”Lainsäädäntö on Suomessa ajan tasalla, sillä se mahdollistaa ja oikeuttaa nuorten osallistumisen kunnalliseen päätöksentekoon. Vuonna 2006 voimaan astuneen nuorisolain sisältöä ja käsitteitä ei kuitenkaan tunneta riittävän laajasti”, Jukka Tahvanainen sanoo.

Lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että tämän vuoden loppuun mennessä kaikissa kunnissa olisi aktiivinen ja toimiva lasten ja nuorten kuulemisjärjestelmä.

Noin 70 prosenttia kunnista on jo luonutkin erilaisia käytäntöjä nuorten osallistumiselle, mutta kuntaliitokset ja taantuma uhkaavat nyt vähentää vaikutuskanavien kuten nuorisovaltuustojen ja vaikuttajaryhmien määrää.

Parhaita kuntia nuorten vaikuttamismahdollisuuksien osalta ovat Tahvanaisen mukaan Himanka, nykyinen Kalajoki, sekä Espoo, Porvoo ja Ranua. Näissä nuorisovaltuustot toimivat aktiivisesti ja Himangalla nuorilla on lautakuntapaikka sekä hallituksessa puhe- ja läsnäolo-oikeus.

KANE korostaa, että lasten ja nuorten osallistumisen mahdollisuuksista tulisi pitää kiinni myös muutoksessa. Kysymys on tahdosta ja asenteista, ei pelkästään resursseista.

”Demokratia ei saa olla maksumies, kun kuntaliitoksia tehdään”, Jukka Tahvanainen sanoo.

Osallistumiskanavien ja kuulemisen on myös tarjottava aitoja vaikuttamisen kokemuksia. Tässä vastuu on päättäjillä ja virkamiehillä. Nuorten tekemien aloitteiden käsittely tulisi toteuttaa viipymättä ja tiedottaa tuloksista.

Vastuu lepää päättäjien sekä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten harteilla. Jukka Tahvanaisen mukaan lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

”Nuoren kasvaminen aktiiviseksi kansalaiseksi suojaa häntä myös syrjäytymiseltä ja auttaa pysymään kiinni yhteiskunnassa”, Tahvanainen muistuttaa. ”Hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisääminen sekä köyhyyden vähentäminen ovat isoja tavoitteita, jotka eivät vielä Suomessa ole täysin toteutuneet.”

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/10, www.slu.fi.