Meidän Mepit: Sari Essayah

Sari Essayah.

Naisten Kympiltä.

”Urheilun integriteetti eli loukkaamattomuus on sitä suuremmassa vaarassa, mitä säätelemättömämpää rahapelitoiminta on. Urheilusta ei saa tulla välinettä vain taloudellisten voittojen tavoitteluun eikä sitä saa altistaa rikolliseen rahanpesutoimintaan”, sanoo europarlamentaarikko ja menestynyt huippu-urheilija Sari Essayah.

Myös Brysselin suunnalla seurattiin tarkoin suomalaisten edesottamuksia Vancouverin olympiakisoissa. Ainakin europarlamentaarikko Sari Essayah, kävelyn Euroopan ja maailman mestari sekä olympianelonen, jakoi monien suomalaisten tunteet siitä, että kisat eivät menneet niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.

”Kisoissa nähtiin tosin myös monia iloisia suorituksia varsinkin nuorilta urheilijoilta, myös heiltä, jotka eivät aivan yltäneet mitaleille saakka. Kisat osoittivat jälleen, että kansainvälinen kilpailu vain kovenee vuosi vuodelta.”

Sari Essayah arvioi, että huippu-urheilu on tärkeä osa kansallista kulttuuria kaikissa EU-maissa.

”Huippu-urheilulla on kansakuntia yhdistävä ja esikuvallinen vaikutus erityisesti nuorille, mutta yleisesti urheilua tulee tarkastella laajasta perspektiivistä - ei ainoastaan huippu-urheilun näkökulmasta.”

Hän jatkaa, että tänä päivänä yhä selkeämmin korostuu yleinen kansanterveystyö ja terveyden edistäminen sekä työssä, että elämässä yleensä, jaksaminen.

Sari Essayah on kuunnellut tarkasti, miten uusi urheiluasioista vastaava komissaari Androulla Vassiliou on urheiluasioita kommentoinut.

”Kuulemisessaan Vassiliou toi erityisesti esiin urheilun kulttuurivaikutukset sekä terveysliikunnan näkökulman. Hän kertoi samalla olevansa kiinnostunut oppimaan lisää urheilusta ja hänellä onkin tärkeä sektori valvottavanaan, koska urheilun integriteetti eli loukkaamattomuus on noussut usein esiin parlamentissa.”

”Urheilu ei ole vain väline”

Urheilulla tulee siis myös jatkossa olla oma identiteetti, eikä sen pidä muuttua vain esimerkiksi vedonlyönnin tai muiden tarkoitusten välineeksi.

Rahapelikysymys sellaisenaan on hyvin merkittävä. Suomen kolmen toimiluvan malli on osoittautunut hyväksi ennen muuta sosiaalisten haittojen ehkäisyn kautta ja suotuisana sivuseurauksena järjestelmä tuottaa edunsaajille huomattavan tuoton.

Sari Essayah kirjoitti tiedotteessaan, että EU:n komission tulee esittää ratkaisu, joka säilyttää rahapelitoiminnan sen erikoislaatuisuuden takia jäsenmaiden toimivallassa ja keskeyttää rikkomuskanteet.

”On tärkeää huomata, että suurin osa EU:n jäsenvaltioista järjestää rahapelitoimintansa Suomen tavoin eli valtion hallinnoiman yksinoikeusjärjestelmän avulla, eikä näitä järjestelmiä ole missään rikkomusmenettelyssä kyseenalaistettu, joskin joitain toteuttamistapoja on arvosteltu.”

Monet markkinoille pyrkivät yksityiset peliyhtiöt ovat samaan aikaan lähteneet viemään asioita EU:n tuomioistuimen käsittelyyn tarkoituksenaan hyökätä siellä yksinoikeusjärjestelmää vastaan. He pyrkivät osoittamaan, että rahapelitoiminta on kuin mitä tahansa sisämarkkinatoimintaa – haluavat siis vapaata kilpailua ja mahdollisuuden voittojen keräämiseen.

”Yleisesti jaetaan se näkökulma, että koska jäsenvaltiot kuitenkin viime kädessä joutuvat vastaamaan mahdollisista haitoista, ei rahapelejä voida pitää aivan minä tahansa kaupallisena toimintana. Jos kerran haitat koituvat jäsenvaltioiden kontolle, lienee oikein ja loogista, että myös hyödyt kohdentuvat niille. Monissa valtioissa rahapelimonopoli tuottaakin varoja juuri nuorisotyöhön, tieteeseen, taiteeseen ja liikuntaan sekä Suomessa lisäksi huomattavia summia sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöille.”

Hallitsematon pelitoiminta suuri uhka

Hallitsemattomalla rahapelitoiminnalla on myös selkeä yhteys urheilun eettisiin ongelmiin. Ottelutulosten järjestäminen ja rahanpesu – niin sanottu ”talous doping” on monissa yhteyksissä nostettu jopa perinteistä lääketieteellistä huijaamista vakavavammaksi haasteeksi.

”Urheilun integriteetti on sitä suuremmassa vaarassa, mitä säätelemättömämpää rahapelitoiminta on. Urheilusta ei saa tulla välinettä vain taloudellisten voittojen tavoitteluun eikä sitä saa altistaa rikolliseen rahanpesutoimintaan. Myös Suomessa on nähty sopupelejä ja pelaajia sekä tuomareita on yritetty ostaa vaikuttamaan pelituloksiin.”

Sari Essayah haluaa nostaa myös urheilujournalismin vastuun esiin. Hän kysyy, kerrotaanko jutuissa itse urheilutapahtumasta - tuloksista ja taustoista - vai painotetaanko väärällä tavalla vain voittokertoimia sekä pelipottien suuruutta.

”Raha nousee liian usein määräävään rooliin kirjoittelussa ja tuntuu hallitsevan urheilun maailmaa. Kirjoittajien tulee tuntea vastuunsa. Ammattilaisuus kuuluu vahvasti urheiluun ja on hienoa, kunhan pidetään mielessä, kenen ehdoilla sitä tehdään. Urheilua ei saa välineistää.”

EU:n roolin liikunnan ja hyvinvoinnin lisääjänä tulisi Sari Essayahin mielestä painottua jatkossa erityisesti mahdollisuuksien luomiseen ja kansainvälisen näkökulman esiin tuomiseen.

”Nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia eri maissa kilpailemiseen ja vaikka toisen maan maajoukkueiden harjoitusleireille osallistumiseen voisi hyvin lisätä. Samaan aikaan pitäisi erilaisten ohjelmien kautta olla edistämässä liikunnan terveysvaikutuksia ja mahdollistaa mahdollisimman monen kansalaisen osallistuminen liikunnan ja urheilun maailmaan.”

Erityisesti EU:n tulee myös jatkossa olla valvomassa urheilun loukkaamattomuutta ja olla takaamassa, että rahapelitoiminta säilyy kansallisessa päätäntävallassa.

”Käyttöön täytyy ottaa poliittiset linjaukset yksinoikeusjärjestelmän puolesta. Nyt asiat ovat edenneet tuomioistuinten kautta, eikä se ole oikea tie”, päättää Sari Essayah.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/10, www.slu.fi.