Ylijohtaja Petri Pohjonen: opetushallituksessa liikuntamyönteinen ilmapiiri
 Petri Pohjonen on SLU:n hallituksen jäsen. |
”Suomessa on perinteisesti uudistettu opetussuunnitelmia noin kymmenen vuoden välein. Edellinen uudistus tuli voimaan 2004 ja seuraava astunee voimaan 2014. Valmistelijoiden pitääkin nähdä pitkälle tulevaisuuteen. Nyt syntyvät lapset käyvät koulua seuraavan opetussuunnitelman perusteella ja liikkuvat kouluissa sen mukaan”, sanoo opetushallituksen ylijohtaja Petri Pohjonen.
Matka ylijohtaja Petri Pohjosen toimistoon opetushallitukseen Helsingin Hakaniemeen ei kylmänä talvipäivänä suoranaisesti motivoi ainakaan ulkoliikuntaan: jäinen viima Kruunuvuoren selältä saa luikkimaan ripeästi sisätiloihin. Siellä kuitenkin kohtaa nopeasti liikuntamyönteisen ilmapiirin.
”Sen soisi lisääntyvän myös kouluissa, koska selvitysten mukaan kouluikäisten lasten ylipaino on kolminkertaistunut, liikunnallinen polarisoituminen on lisääntynyt ja joka viides lapsi on antiliikkuja. Joidenkin arvioiden mukaan 15-vuotiaista valtaosa harrastaa koulutuntien lisäksi vain alle yhden tunnin liikuntaa viikossa”, sanoo ylijohtaja Petri Pohjonen.
Luvut ovat huolestuttavia, mutta asialla on myös kääntöpuoli, sillä opetushallituksen tutkimusten mukaan liikunta on edelleen mieluisin oppiaine. Samaan aikaan viimeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että liikunta on hyvinvoinnin ja jaksamisen, sekä sitä kautta oppimisen perusta.
Myös päättäjien tasolla asiat on huomattu, eikä koulutus ole se asia, josta ainakaan nyt pitäisi ensimmäisenä leikata.
Lisää kansallista osaamispääomaa
”Olen saanut olla mukana visioimassa tulevaisuutta ja eräs painotuksista on kansallisen osaamispääoman kohottaminen eli kaikkien kansalaisten osaamisen, jaksamisen ja hyvinvoinnin lisääminen. Olisikin toivottavaa, että kuntien ja valtion talousahdingon lisääntyessä koulutus olisi viimeisiä, joista nipistetään tai ensimmäisiä, joista ei säästetä.”
Lasten hyvinvoinnista päävastuun kantavat tietenkin vanhemmat, mutta koska lapset vietävät kouluissa ison osan päivästä, ei niissä viihtymistä voi vähätellä.
”Työntekijöiden osalta työpaikka ja lasten sekä nuorten osalta koulu joko luo myönteisen ilmapiirin tai ei. Koulussa tämä korostaa rehtorien roolia. Ilmapiiriä on mahdollista kehittää tai päinvastoin sen voi helposti pilata.”
Petri Pohjonen kertoo kokeilusta, jossa rehtorien ja opettajien avulla koulujen ilmapiiriin keskityttiin huolellisesti ja esimerkiksi liikunta otettiin osaksi päivää. Tulokset olivat hyvin kannustavia.
”Oppilaiden terveystottumukset paranivat, kouluviihtyvyys nousi ja kiusaaminen väheni alle valtakunnallisen keskiarvon. Hyvinvointi – myös fyysinen hyvinvointi – ovat kovin kokonaisvaltaisia asioita, joita ei suinkaan mitata vain punnerrusten määrällä.”
Vaikka hyvinvoinnin lisääminen ei ole yhden poppakonstin asia, on taide- ja taitoaineiden tuntikehyskysymys silti keskiössä.
Tuntikehys keskiössä
”Tämän kevään aikana luodaan perusopetuksen tulevat tavoitteet ja samalla tehdään tuntijakoon liittyvät esitykset. Minulla on tunne, että tässäkin asiassa vallitsee liikuntamyönteisyys eli liikuntatuntien lisääminen lienee mahdollista.”
Kyse ei tietenkään ole vain tuntien määrästä, vaan yhtä tärkeää on sisältö, eli mitä liikuntatunneilla ja niiden ohessa tapahtuu.
”Kevään aikana haetaan parikymmentä hyvinkin erilaista pilottikoulua, joissa yhtenä asiana 5. ja 8. luokkalaisille rakennetaan fyysisen hyvinvoinnin testistö. Niiden avulla olisi tarkoitus kertoa lapsille ja nuorille, mitä heidän kannattaisi tehdä ja viesti olisi tarkoitus saattaa positiivisessa muodossa myös koteihin.”
”Ruutuaikaa” taitaa olla liikaa ja sen sisälle pitäisi saada aktiivista laatuaikaa korvikkeeksi istuvalle elämäntavalle. Ehkäpä olisi myös syytä puhua selkeästi kestävyyskunnon lisäämisestä hyvinvoinnin perustana.
”Tärkeää olisi lisätä kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Tilausta on seuroille, lajiliitoille, kodeille ja kouluille. Samaan aikaan tulisi toimintaa kohdistaa kaikille lapsille ja nuorille – myös niille, jotka eivät halua tai joilla ei ole kykyä koskaan kamppailla huipulla. On pakko löytää motivoivia liikuntatapoja, jotka eivät karsi kovalla kädellä tai vaadi heti mukaan kilpailuun.”
Kerhojen versot kasvuun
Keski-ikäiset muistavat hyvin, miten koulussa saattoi osallistua jos jonkinlaiseen kerhotoimintaan – myös liikunnalliseen. Vielä ennen edellistä lamaa näitä kerhoja oli parikymmentätuhatta, mutta sitten ne hävisivät jonnekin.
”Tämä on oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun taloudellinen ahdinko iskee. Eivät koulutkaan selviä ilman kovaa kättä. Tämän hallituksen aikana koulujen kerhotoiminta on elpynyt ja siihen kannattaisi myös jatkossa panostaa.”
Yksi ydinkysymys on, millaisen roolin kolmas sektori tässä ottaa tai miten lajiliittojen ja seurojen osaamista osataan hyödyntää. Yhtä hyvä kysymys on, millaisen mahdollisuuden kuntien, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorien yhteistyön tehostaminen mahdollistaisi?
”Voimavarojen lisäksi on onneksi myös paljon käyttämättömiä ideoita. Palaan siinä koulujen osalta siihen vastuuseen, jota rehtorit kantavat. Heidän luovuuteensa ja motivaationsa on suuri mahdollisuus ja passiivisuutensa samalla iso uhka.”
Kaiken kaikkiaan muutos istuvaan yhteiskuntaan taisi tulla aika tavalla puskista, eikä siihen osattu varsin kankeassa koneistossa varautua. Ja laiva taitaa lisäksi kääntyä aika hitaasti.
”Suomessa on perinteisesti uudistettu opetussuunnitelmia noin kymmenen vuoden välein. Edellinen uudistus lähti liikkeelle 2000-luvun alussa ja tuli voimaan 2004. Seuraavan uudistuksen valmistelu on käynnistynyt ja uudet opetussuunnitelman perusteet astunevat voimaan 2014. Nyt katsotaan pitkälle tulevaisuuteen. Tänään syntyvät lapset käyvät koulua seuraavan opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen mukaisesti.”
Lähimenneisyyden opit
Petri Pohjonen sanoo, että muutosten perspektiiviä voi hakea vaikka lähi menneisyydestä. Esimerkiksi noin viitisentoista vuotta sitten järkäleen kokoisilla matka(laukku)puhelimilla saattoi puhua vartin ja nyt pidämme taskussa mobiilitietokonetta.
”Tänään mobiilimaailma ja sen eri sovellutukset ovat nousseet määräävään rooliin nuorten maailmassa, eikä siinä leikissä koulu ole kaikilta osin pysynyt mukana. Nykyisin urheilu- ja leikkivälineiksi eivät riitä pesäpallomaila tai sukset. Koulujen pihoilla ja puistoissa alkaa olla tietokoneohjattuja laitteita. Kuka tällaisia osasi visioida 15 vuotta sitten?”
Tietotekniikka ja sen myötä esimerkiksi sosiaalinen media asettavat kouluillekin aivan uusia haasteita ja samalla luovat mahdollisuuksia, kun ymmärrys niiden hyödyntämiseen lisääntyy. Miten hikoilun saa motivoivammaksi kuin kaverien kanssa käytävän konekeskustelun? Ehkä ei olisi aikanaan pitänyt nauraa Maxwell Smartin kenkäpuhelimelle.
Petri Pohjonen uskoo, tai oikeammin vielä nyt toivoo, että uusi tuntijako kasvattaa liikuntatuntien määrää ja tulevassa opetussuunnitelman perusteessa liikunnan sisällöt innostavat lapsia ja nuoria liikkumaan ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Lisäksi toivon, että käytössä ovat uudet fyysisen toimintakyvyn mittarit, jotka antavat lisäpotkua oman kunnon kohottamiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen.
”Meidän tulisi nähdä ja hyväksyä fyysisen kunnon merkitys kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Samalla olisi hienoa, jos moderni mobiilitekniikka luo uudenlaisia liikuntavälineitä ja kasvattaa innostusta. Koulun tulee oppia elämään tämän uuden infran kanssa. Sitä ei voi enää kokonaan riisua oppilailta pois.”
Ylijohtaja Petri Pohjonen on myös SLU:n hallituksen tuore jäsen ja Suomen Paralympiakomitean puheenjohtaja. Niissäkin rooleissa hän kantaa huolta liikunnan polarisoitumisesta.
”Koulujen ja liikuntajärjestöjen yhteistyön tiivistäminen on suuri mahdollisuus ja ehkä voin tuoda SLU:n hallitukseen koulumaailman tuntemusta sekä strategista osaamista, koska työssä joudun katsomaan kovastikin eteenpäin”, summaa aikamoisen järjestörutiinin omaava Petri Pohjonen.
Samalla hän iloitsee siitä, että vammaishuippu-urheilijat pääsevät mittamaan tasoaan 12. maaliskuuta alkaviin paralympiakisoihin.
”Urheilijan näkökulmasta menestyminen olympia- ja paralympiakisoissa tuleekin olla ykköstavoite.”
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/10, www.slu.fi.