Oikeusministeri Tuija Brax ei kannata dopinginkäytön kriminalisointia

Oikeusministeri Tuija Brax avasi urheilujuridiikan päivän SLU-talolla 13.3.

Lajiliitto ja seura voivat rankaista dopinginkäytöstä monen tavoin, mutta laki ei siihen toistaiseksi puutu. Oikeusministeri ja entinen urheilujärjestöaktiivi Tuija Brax puhui dopingin käytön kriminalisoinnin ongelmallisuudesta Urheilujuridiikan päivien avauspuheessaan 13.3.

Urheilun odotetaan olevan rehtiä, rehellistä ja kansanterveyttä edistävää toimintaa. Urheilussa on ilmennyt viime vuosina lieveilmiöitä, joiden yhteydessä on herännyt kysymys urheilun sisäisten seuraamusten ja rikosoikeuden suhteesta. Näistä lieveilmiöistä oikeudellisesti ajankohtaisin ja samalla ongelmallisin on dopingaineet ja niiden käyttö.

Rikoslaissa on säädetty rangaistaviksi dopingaineiden laiton valmistus, maahantuonti ja levittäminen. Dopingaineen valmistus, maahantuonti ja levittäminen sekä niiden yritys eivät ole rangaistavia, jos toiminta perustuu lakiin. Koska useimmat dopingaineet ovat myös lääkkeitä, on dopingaineiden laillisessa käsittelyssä yleensä lääkelain mukaisesta toiminnasta.

Hallussapidon hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitetään huomio erityisesti siihen, riittäisikö henkilön hallussa olevien dopingaineiden määrä muuhun tarkoitukseen, kuin hänen omaan lyhyehkön ajan lääkinnälliseen käyttöön. Dopingrikosten yhteydessä olennaisin – mutta samalla myös pulmallisin – näyttökysymys koskee siis sitä, onko toiminnalle lakiin perustuva, lääkinnällisesti tai lääketieteellisesti hyväksyttävä peruste.

Kriminalisointi olisi monella tapaa ongelmallista

Rikosoikeudellinen vastuu dopingaineiden käytöstä on niillä henkilöillä, jotka ovat luoneet edellytykset dopingaineiden käytölle. Rikoslaissa korostuu erityisesti aikuisten vastuu nuorten dopingaineiden käytön ehkäisemisestä.

Vaikka rikoslaissa korostuu erityisesti dopingaineiden välittäjien vastuu, omatoimisesti ilman valmentajan, lääkärin tms. apua dopingaineita hankkinut urheilijakin saattaa joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen dopingaineiden hallussapidosta. Dopingaineiden käyttöä ei ole kuitenkaan säädetty rangaistavaksi. Tätä ratkaisua on perusteltu muun muassa sillä, että oman terveyden vaarantaminen ja vahingoittaminen on säädetty rangaistavaksi vain harvoin.

Dopingaineiden käytön kriminalisoinnille ei ole kuitenkaan löydetty samanlaisia syitä kuin huumausaineiden käytön kriminalisoinnille. Dopingaineiden käytön säätämisellä rangaistavaksi voisi olla myös haitallisia seurauksia. Käytön kriminalisointi saattaisi johtaa siihen, että käyttäjät jättäytyisivät kiinnijäämisen pelossa terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolelle ja syrjäytyisivät muutenkin muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Toinen haitallinen seuraus olisi seuraamusten kasautumista erityisesti huippu-urheilussa. Dopingaineiden käytöstä kiinnijääneille urheilijoille on jo nyt mahdollista määrätä varsin tuntuvat seuraamukset.

Nykyiset rangaistukset riittäviä

Urheilun toimintakieltoon liittyvillä kielloilla, erityisesti kilpailukiellolla saattaa olla erittäin merkittävä vaikutus henkilön taloudelliseen asemaan, kuten myös mahdollisia valmennustukipalautuksia, sopimussakkoja tai vahingonkorvauksia koskevilla velvollisuuksilla. Lisäksi dopingaineiden käytöstä kiinnijäämistä käsitellään usein laajasti mediassa, jolloin käyttäjä joutuu kärsimään myös sosiaalisista sanktioista. Mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset urheilun sisäisten seuraamusten lisäksi voisivat monissa tapauksissa merkitä kohtuutonta seuraamusten kasautumista pelkkään dopingaineiden käyttöön syyllistyneelle urheilijalle.

Kilpaurheilijoidenkin kohdalla valvonta kohdistuu eri tavalla huippu-urheilijoihin ja tavallisiin kilpaurheilijoihin. Suomen Antidopingtoimikunnan ja urheilujärjestöjen suorittamat testit kohdistuvat käytännössä vain huippu-urheilijoihin, sillä resurssit eivät riitä kaikkien kilpaurheilijoiden testaamiseen. Huippu-urheilijoiden kiinnijäämisriski rikosoikeudellisesti rangaistavasta dopingaineen käytöstä olisi siten huomattavasti suurempi kuin muiden kilpaurheilijoiden, mitä voidaan pitää yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena.

Suomen Antidopingtoimikunnan laatimien tilastojen perusteella antidopingtyö on ollut tehokasta, sillä kiinnijääneiden määrä on vuosituhannen vaihteen tilanteeseen verrattuna laskenut merkittävästi. Antidopingtyö kehittäminen ja sen rahoituksen lisääminen ovatkin tehokkaita keinoja dopingaineiden käytön ehkäisemiseksi. Erityisesti kuntourheilijoiden dopingaineiden käytön ehkäisemisessä antidopingtyö on tarkoituksenmukaisempaa kuin rikosoikeudellisen vastuun laajentaminen dopingaineiden käyttöön. Opetusministeriössä onkin suunnitteilla hanke antidopingtyön ulottamisesta myös kuntourheiluun.

Oikeusministeri Tuija Braxin puhe kokonaisuudessaan.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 5/08, SLU.fi.