Lontoon vuoden 2012 kesäolympiakisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana työskentelee kaksinkertainen 1 500 metrin juoksun kultamitalisti Sir Sebastian Coe. Hän on myös kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n varapuheenjohtaja ja sai paronin arvonimen vuonna 2000.
Vuoden 2012 kisojen järjestelyt ovat täydessä vauhdissa. Kisaorganisaation toimisto sijaitsee lyhyen Jubilee-linjalla tehtävän metromatkan päässä läntisessä Lontoossa Canary Wharfin liikekeskuksessa. Järjestelytoimikuntaa johtavan Sir Sebastian Coen vaatimaton työhuone on pilvenpiirtäjän 23 kerroksessa, josta on hyvä seurata, miten tulevien kesäkisojen päänäyttämöt valmistuvat.
Lontoo valittiin kisajärjestäjäksi kuudes heinäkuuta vuonna 2005. Mukana hakuprosessissa olivat lopussa New York, Lontoo, Pariisi, Moskova ja Madrid. Finaaliäänestyksessä Lontoo voitti Pariisin äänin 54 – 50. Moskovan ja Los Angelesin kisoissa kultaa 1 500 metrillä ja hopeaa 800 metrillä voittanut Sebastian Coe ei hevin unohda valintahetkeä – se oli omalla tavallaan verrattavissa kultamitalin voittamiseen.
Valinta vastaa kultamitalin voittamista
”Tunne oli todella hiukan samankaltainen; paljon jännitystä ja lopulta aikamoinen helpotus, kun tulos selvisi kahden ja puolen vuoden aherruksen jälkeen. Tosin heti silloin oivalsimme, että varsinainen haaste on vasta edessä: meidän on järjestettävä erinomaiset kisat”, muistelee Coe.
Kolme vuotta on kulunut nopeasti ja kisojen alkuun on enää reilut neljä vuotta. Järjestelyt ovat kuitenkin sujuneet sen verran hyvin, että Sebastian Coe voi varovaisen ylpeänä vahvistaa niiden olevan jopa hitusen etuajassa. Hän kertoo, että pari ensimmäistä vuotta kului suunnitteluun ja itse kisa-alueen – vanhan teollisuusalueen – siivoamiseen. Olympiastadionin rakennustöihin päästiin viime huhtikuussa ja senkin kohoaminen etenee aivan toivotulla tavalla.
Järjestelytoimikunnan suurin haaste ja tärkein velvollisuus liittyy tällä hetkellä varojen keruuseen, sillä toimikunta ei saa käyttöönsä vero- tai veikkausvoittovaroja. Se ei ole kansainvälisen olympiakomitean tahdon mukaisesti julkisyhteisö vaan yksityinen toimija, jonka tuloista tärkeä osa tulee yhteistyökumppaneilta.
Kisojen perinnön pitää olla vaikuttava
Coe vakuuttaa, että tälläkin saralla edetään hyvää vauhtia ja pääyhteistyökumppaneiden joukko kasvaa tasaiseen tahtiin. Viimeksi joukkoon liittyi maaliskuun alussa British Telecom.
Hän alleviivaa, että on vielä paljon työtä, jotta kaikkialla kuningaskunnassa ymmärretään kisojen tuomat hyödyt ja niiden pitkälle eteenpäin ulottuvat positiiviset vaikutukset.
”Ei riitä, että tuotamme muutaman viikon jännittäviä olympia- ja paralympiakilpailuja, vaan haluamme vuonna 2012 kertoa niistä monista hyvistä asioista, joita kisat toivat tullessaan – eräänä niistä, että saisimme kisojen avulla merkittävän joukon lapsia innostumaan urheilusta ja näkisimme tämän vaikutukset seuraavien vuosikymmenten aikana”, toivoo Sebastian Coe.
Kuten yleensäkin, alkoi Lontoossa heti kisojen myöntämisen jälkeen näkyä kriittisiä kannanottoja, joissa kisabudjettia arvioitiin aivan liian pieneksi ja samalla tiedettiin heti, että se oli ylitetty jo ennen rakennustöiden alkamista. Kaksi asiaa – itse kisabudjetti ja infrastruktuurin parantamiseen tarvittavat varat – sotkettiin ehkä jopa tarkoitushakuisesti keskenään.
Kisabudjettia kritisoidaan aina
”Niin taitaa käydä kaikille kisaisännille. Ei ole aina helppoa selvittää, mitkä ovat olympiakisakuluja ja mitkä liittyvät yleensä rakentamiseen ja ympäristön parantamiseen. Lontoossa projekti on tavallista parempi, koska sen avulla voidaan ratkaisevasti kohentaa hyvin köyhää osaa kaupungista – osaa, jossa työttömyys lähenteli 50 prosenttia ja joissa koulupaikkoja oli mitättömän vähän. Olemme siis urheilun avulla voineet parantaa nuorten elinoloja vaikealla alueella”, kertoo Coe.
Hän ei kuitenkaan halua, että kisat olisivat vain lontoolaisten tai pienen kansanosan tapahtuma.
”Haaste on saada kisat koskettamaan mahdollisimman suurta osaa kuningaskunnan asukkaista ja saada niiden avulla asioita muuttumaan paremmiksi myös muualla – vapaaehtoisjärjestöissä, kulttuurin alueella ja liike-elämässä.”
Pekingin kisajärjestelyjä seurataan Lontoossa tarkasti – eikä vain niitä, vaan kaikkia suuria ennen Lontoon kisoja järjestettäviä urheilutapahtumia. Lontoosta matkaa Pekingiin suurehko tarkkailijoiden joukko ja jo nyt kisaorganisaatiossa on Lontoon edustus, koska ensi kesän kisojen päättäjäisten kahdeksan minuutin Lontoolle varattu esittelyjakso on hyvin merkittävä mahdollisuus kertoa, mitä seuraavat kesäolympialaiset tarjoavat. Samalla on tarkoitus käynnistää Lontoo 2012 kulttuuri- ja kasvatusprojekti.
Tulevat kisat tarkassa seurannassa
Itse kisoissa lontoolaiset tarkkailevat kaikkea; toimintaa kisapaikoilla ja kisakylässä, turvallisuuden hoitoa, liikennettä.
”Kisat ovat paras ja ainoa paikka nähdä, miten asiat käytännössä - todellisuuden keskellä - toimivat.”
Sebastian Coe voitti neljä olympiamitaliaan vuosina 1980 ja 1984 Moskovan ja Los Angelesin boikottikisoissa. Nyt Pekingin alla suurin mielenkiinto tuntuu kohdistuvan ihmisoikeuksiin, sananvapauteen ja ympäristökysymyksiin. Boikottiuhkauksiakin kuuluu, mutta Sebastian Coe ei halua uskoa, että ne toteutuvat.
”Toisin kuin neljännesvuosisata sitten, on usko kansainväliseen urheiluliikkeeseen sangen korkealla tasolla. Toisinaan poliittiset toimijat tekevät asioita, joita kaikkien ei ole helppo hyväksyä. Lähes kaikki valtiot joutuvat silloin tällöin kansainvälisen yhteisön kritiikin kohteiksi. Minun kokemukseni mukaan erityisesti olympialiike on osoittanut voimansa kansojen yhdistäjänä. Moskovassa koin olevani sangen suljetussa maassa muutoksen keskellä. Samanlainen oli tunne Söulissa kahdeksan vuotta myöhemmin - hyvinkin eristetyssä yhteisössä, jonka vain alle puolet maailman valtioista tuolloin tunnusti. Itse asiassa KOK:n puheenjohtaja sai Koreat marssimaan yhdessä stadionille, eivät ulkoministerit.”
Boikottiuhka
Coe jatkaa, että vielä rajummin asioiden muutos näkyi vuoden 1988 paralympiakisoissa.
”Järjestäjät uskoivat, että jos vammaiset asuvat olympiakylässä, ei sillä ole myöhemmin kaupallista myyntiarvoa, mutta vain viisi vuotta kisojen jälkeen vammaisten ihmisten asemaa oli ratkaisevasti parannettu monin asetuksin. Kansainvälinen urheiluliike voi siis toimia muutoksen veturina.”
Hän kuitenkin korostaa, että asioita ei saa sotkea.
”Kansainvälisen olympiakomitean tai urheilujärjestöjen tehtävänä ei ole toimia YK:n turvallisuusneuvostona. Niillä on kyllä tärkeä rooli, eikä sitä saisi vaarantaa räksyttämällä.”
Kärähtäneet urheilijat pois olympiakisoista?
Urheilusta puhuttaessa ei voi olla puuttumatta sen suuriin ongelmiin dopingiin, rahanpesuun ja uhkapeliin. Iso-Britanniassa on ollut vuodesta 1992 alkaen – kiitos Sir Arthur Goldin - voimassa säädös, jonka mukaan kärähtänyt urheilija ei voi kilpailukieltonsa kärsittyäänkään enää osallistua olympiakisoihin.
Coe sanoo, että vastaavanlaisen päätöksen tekeminen muualla on jokaisen kansallisen olympiakomitean oma päätös. Hän ei halua erityisesti suositella sitä muille, mutta haluaa että kaikkialla tehdään selväksi, että dopingrikkomuksista on rangaistava niin että tuntuu.
Coe on kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n varapuheenjohtaja ja hänen mielestään nykyistä kahden vuoden kilpailukieltoa voitaisiin hyvin pidentää neljään vuoteen. Prosessi etenee ja sai hyvää lisänostetta maailman antidopingtoimiston WADA:n kokouksessa viime marraskuussa.
Kahden vuoden kilpailukielto on riittämätön
”Kahden vuoden kilpailukielto ei ole riittävä useastakin syystä. Ensinnäkin on välttämätöntä kertoa nuorille, että dopingin käyttö ei ole tarpeellista ja että puhtain keinoin voi menestyä. Toiseksi pitää muistuttaa, että kyseessä on huijaus ja kolmanneksi – kyse on uskottavuudesta. Esimerkiksi yleisurheilun katsojien täytyy saada luottaa siihen, että se mitä he katsovat on aitoa. Jos usko menee, siirtyvät katsojat seuraamaan showpainin tapaisia lajeja, joiden he tietävät olevan epäaitoja, mutta eivät ehkä enää siitä välitä. Se on huolestuttavaa, ja vaikka näin ei ehkä vielä ole, ei yleisurheilu kestä viittä kuluneen kaltaista vuotta, siksi dopingrangaistusten tulee olla kovia.
Coe korostaa, että kukaan huipputason urheilija ei voi sanoa joutuneensa tietämättään kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä.
”Ne ajat poistuvat rautaesiripun myötä. Tänään tehtävämme on kerta kaikkiaan saada huijarit ulos urheilusta”, vaatii Sebastian Coe.
Hän on huolissaan siitä, että järjestäytynyt rikollisuus on havainnut dopingaineet mahdollisuutena ja kertoo, että Iso-Britanniassa dopingin vastaiseen valistukseen käytetään hyvin huomattavia rahasummia.
Yleisurheilu muutoksen edessä
Yleisurheilun asema kansainvälisen urheilun kentässä ei saa Sebastian Coeta hymyilemään. Hän myöntää, että olympiakisojen alusta saakka mukana ollut laji on suhtautunut kehitystyöhön hyvin konservatiivisesti. Viime vuosina mukaan on tullut joitain uusia naisten lajeja, mutta siinäpä muutokset sitten ovatkin.
”Tarkistusta kaipaavat sekä kilpailutapahtumat, itse lajit ja jopa kisakalenteri”, sanoo Coe.
Hän sanoo tarkkailevansa, miten hänen neljä alle 16-vuotiasta lastaan ”kuluttavat” urheilua, miten he katsovat televisiota ja valitsevat elokuvansa tai muun viihteensä ja sanoo, että esimerkiksi kymmenen päivää kestävät hidastempoiset suurkisat ovat aivan liian pitkiä.
”Täytyy huolehtia, että kisapaikalla tapahtuu asioita. Täytyy lisätä dynamiikkaa, sillä jos isolla stadionilla vain muutama urheilija tekee yhtä aikaa suorituksiaan, ei se kerta kaikkiaan tyydytä tämän päivän katsojan tarpeita.”
Jonottamaan on turha opettaa urheiluharjoituksissa
Hän katsoo suurten yksipäiväisten kisojen järjestäjien suuntaan ja sanoo, että esimerkiksi Brysselissä ja Ruotsissa on tehty paljon työtä kisatapahtumien eteen.
”He pystyvät viemään yleisurheilutapahtuman läpi noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Heiltä olisi paljon opittavaa.”
Sebastian Coe sanoo, että myös yleisurheilun opettamisessa on paljon opittavaa.
”Jos esimerkiksi keihäänheittoa opetetaan siten, että 30 lasta on jonossa ja aina vuorollaan he saavat kerran heittää väärin, oppivat he enemmän jonottamisesta kuin itse lajista – sen tekniikasta ja aerodynamiikasta!”
On siis aikamoinen haaste muokata yleisurheilua sellaiseksi lajiksi, joka todella kiinnostaisi nuoria ja saisi kouluissa takaisin sen aseman, mikä sillä joskus oli. Siihen tarvitaan vahvoja poliittisia päätöksiä, eikä Sebastian Coe pelkää sanoa, että vastuu lajin kehittämisestä kuuluu ensisijaisesti kansainväliselle liitolle.
MM-kisat liian usein
Myös yleisurheilun suurkisakalenteri on yli täynnä. Olympiakisat, MM-kisat, EM-kisat, kansainyhteisön kisat – kaikki ei kerta kaikkiaan mahdu järkevästi mukaan. Olisiko siis syytä harventaa MM-kisojen rytmiä?
”MM-kisat joka neljäs vuosi on malli, josta kansainvälisessä liitossa on keskusteltu. Sitä ovat esittäneet muutamatkin maanosajärjestöt EAAF etunenässä, ja minusta juuri näin tulisi menetellä. Luulen, että MM-kisojen merkitys arvioitiin aikanaan liian suureksi ja ehkä taustalla itsekkäästi toivottiin, että olympiakisojen painoarvo hiukan laskisi, mutta aivan toisin on käynyt, ainakin urheilijoiden ajatuksissa”, arvioi Sebastian Coe ja jatkaa, että samalla pitää varmistaa, mitä voimassa olevat TV-sopimukset IAAF:ltä edellyttävät.
Nuorten olympiakisat olisivat maistuneet
Singapore järjestää nuorten olympiakisat vuonna 2010 ja Suomi hakee mahdollisesti Kuopioon talvikisoja vuonna 2012.
Sebastian Coen mielestä uudet nuorten kisat tarjoavat monille lahjakkuuksille oivan tavan tutustua suureen monen lajin tapahtumaan.
Hän itse innostui yleisurheilusta nähtyään sitä televisiosta suurin piirtein 12-vuotiaana, mutta pääsi mukaan vasta kaksitoista vuotta myöhemmin.
”On oikein hyvä, että nuoret lahjakkaat urheilijat pääsevät kokemaan kisatunnelmaa, mutta vielä tärkeämpää on, että he pääsevät näkemään mitä reilu kilpailu ja toisten kunnioittaminen tarkoittaa käytännössä. Eikä pidä unohtaa kisojen tarjoamaa mahdollisuutta tehdä eettistä valistustyötä.”
Coe on innoissaan mahdollisuudesta, jolla nuoret pääsevät tutustumaan olympialiikkeen arvoihin jo teini-ikäisinä.
”He tulevat huomaamaan, että liikkeessä kannattaa olla mukana”, päättää Coe.
Eikä hän ole siinä väärässä. Olympismin arvot ovat tätä päivää.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
Kuva: Giuliano Bevilacqua, Urheilumuseo
Lontoon vuoden 2012 kesäolympiakisojen ja paralympiakisojen kisasivut: http://www.london2012.com/
Mediakortti