Seurojen merkitys suomalaisten liikuttajana nousee ansiokkaasti esiin laaja-alaisen ministeriöiden ja järjestöjen työryhmän valmistelemassa Kansallisessa Liikuntaohjelmassa. Ohjelma esittää suoran liikunta- ja urheiluseurojen kehittämistuen valmistelun käynnistämistä valtion liikuntamäärärahoilla. Kehitys myös kulkee vääjäämättä siihen suuntaan, että seuroihin tarvitaan lisää päätoimisia vapaaehtoisten tueksi.
Koko suomalainen liikuntakulttuuri kumpuaa vahvasta paikallisesta seuratoiminnasta. Ilman seuroja ja seurojen vapaaehtoisia, ei olisi paikallista liikunta- ja urheilutoimintaa. Liikuntatoiminnan puitteet ovat useimmiten kunnan luomia. Seuratoiminnan monipuolinen perustuki tuleekin kuntien kautta nyt ja jatkossa. Kunnat mahdollistavat liikunnan harrastamisen luomalla liikunnan olosuhteet ja tukemalla seuratoimintaa jatkuvasti myös suorilla taloudellisilla avustuksilla. Seuratukea ideoitaessa emme siis saa myöskään unohtaa valtion liikuntapaikka-avustusten tärkeyttä.
SLU:n, muiden valtakunnallisten liikuntajärjestöjen tai aluejärjestöjen tehtävänä on tukea vapaaehtoisia monin eri keinoin. SLU:n ohjelmatyössä nousi esiin myös välittömän taloudellisen tuen lisääntynyt tarve. Niinpä yksi ohjelman reitinvalinta onkin taloudellinen seuratuki. Asiaa on pidetty aktiivisesti esillä ja seuratuen eteen on moni muukin taho tehnyt aktiivisesti työtä.
Tuoreimman esityksen tekee Kansallinen Liikuntaohjelma, joka esittää suoran liikunta- ja urheiluseurojen kehittämistuen käynnistämistä valtion liikuntamäärärahoilla. Hankkeen on tarkoitus olla määräaikainen ja toimia pilottina.
Uskon, että saamme tulevaisuudessa, onnistuneen kokeilujakson jälkeen, taloudellisesti merkittävän seuratuen. Kehittämistuen lisäksi seurat tarvitsevat myös perustoiminnan tukea. Vaikka meillä on aina kehitettävää, jo nykyinen toiminta on hyvää ja sen merkitys yhteiskunnalle mittaamaton. Seurat ovat tukensa ansainneet.
Viimeaikaisen keskustelun myötä seuratuen merkittävimmäksi käyttökohteeksi on nousemassa työntekijöiden palkkaaminen. Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat. Vapaaehtoistyö kiinnostaa ja entistä useampi osallistuu vapaaehtoistyöhön. Haasteena on kuitenkin sitoutuminen. Työelämän vaatimukset rajoittavat monen seuraihmisen mahdollisuutta sitoutua pitkäaikaisiin ja aikataulutettuun vapaaehtoistyöhön. Seurat kuitenkin tarvitsevat niitäkin ihmisiä, jotka pitävät langat käsissä ja ovat ”aina läsnä”.
Kokemukset päätoimisuudesta liikunta- ja urheiluseuroissa ovat hyvät. Päätoimiset eivät korvaa vapaaehtoisuutta. Parhaimmillaan päätoiminen työntekijä antaa vapaaehtoisille mahdollisuuden keskittyä itse liikuntatyöhön ja siten lisää seuratoiminnan houkuttelevuutta myös vapaaehtoisten keskuudessa. Näin seuroissa voisi toimia ja liikkua entistäkin useampi suomalainen.
Timo Laitinen, puheenjohtaja, SLU
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 5/08, SLU.fi.