 |
 Jari Hakanen puhui työn imusta Työhyvinvointiseminaarissa 25.2.2009. |
Nykyinen työelämä peräänkuuluttaa optimaalisesti toimivia, vastuuta ottavia, osaavia, aloitteellisia ja yhteistyötaitoisia työntekijöitä. Tällöin pelkkä työntekijöiden läsnäolo tai sairauspoissaolojen minimointi eivät toimenpiteinä riitä. Jos suuntaisimmekin huomiomme voimavaroja tuottaviin asioihin työssä? Niistä muodostuu parhaassa tapauksessa positiivinen työn imu.
”Työn imu kuvaa myönteistä ja suhteellisen pysyvää tilaa, johon liittyvät muun muassa tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Hyvässä työssä ja työyhteisössä työn voimavarat tyydyttävät inhimillisiä perustarpeita ja synnyttävät sitä kautta työn imua”, työn imua tutkinut dosentti Jari Hakanen kertoo.
Työn imun ja myönteisyyden seuraukset ovat hyödyllisiä ihmiselle ja organisaatiolle. Myönteisyys laajentaa ihmisen ajattelua ja toimintaa, yksilöllisiä voimavaroja ja vaikeiden tilanteiden kestokykyä, ja nämä ominaisuudet tarttuvat edelleen muuhun työyhteisöön. Menestyvät tiimit erottuivat tutkimuksissa selvästi muista. Niissä myönteisen arvostus-, tuki- ja rohkaisupuheen suhde kielteiseen puheeseen oli selvästi suurempi.
Työn imua edistävät mm. työn itsenäisyys, yhteisöllisyys esimerkiksi palautteena, arvostuksena, yhteistyönä ja vuorovaikutuksena ja työssä pärjääminen: työn tulosten näkeminen, monipuoliset mahdollisuudet hyödyntää osaamistaan ja kehittyä edelleen.
Tavoitteena tasapaino
Jokaisessa työtehtävässä on vaatimuksia. Tämän lisäksi mielekkäässä työssä on myös voimavaroja ja mielihyvää tuottavia ominaisuuksia. Tavoitteena on sopiva tasapaino työn vaatimusten ja voimavarojen välillä.
Työn voimavaroja ovat kaikki ne piirteet, jotka auttavat kohtaamaan työssä koettuja vaatimuksia ja niihin liittyviä kustannuksia, edistävät työn tavoitteiden saavuttamisessa ja virittävät henkilökohtaista kasvua, oppimista ja kehittymistä työssä. Voimavaroja voivat olla esimerkiksi johtamisen käytännöt ja esimiehen tuki, työn palkitsevuus ja kehittävyys, innovatiivisuus ja kannustava ilmapiiri työyhteisössä sekä varmuus työn jatkuvuudesta.
Työn vaatimuksia taas ovat ne seikat, jotka edellyttävät erilaisten ponnistelujen ylläpitämistä ja joihin tästä syystä liittyy jatkuvia kustannuksia. Työn vaatimuksia voivat olla työmäärän kuormittavuus, työn vaikeus ja vastuullisuus, rooliristiriidat tai työn ja muun elämän ristiriidat.
”Työn voimavarat edistävät työn imua ja sitä kautta työsuoritusten laatua sitoutumista työhön. Kasvaessaan liian suuriksi työn vaatimukset taas johtavat työntekijöiden terveyden heikkenemiseen, pitkiin poissaoloihin ja heikentävät suoriutumista työssä. Kaikki nämä tulevat pitkässä juoksussa kalliiksi työnantajalle”, Hakanen muistuttaa.
Voimavarojen tunnistaminen on hyvä alku
”Työn ja työyhteisön voimavarojen tunnistaminen on alku niiden vahvistamiselle. Jos työyhteisössä esiintyy pahoinvointia, johtuuko se enemmän työn liiallisista vaatimuksista vai sittenkin puutteellisista työn ja työyhteisön voimavaroista? Jokaisessa työyhteisössä olisi hyvä pohtia, mitkä työn ja yhteisön voimavarat ovat työpaikkamme parhaita vahvuuksia ja missä voimavaroissa on tarvetta kehittämiseen”, Hakanen sanoo.
Työn imua ja iloa voi edistää itse sekä yhteisöllisin keinoin. Tärkeintä on positiivinen ote työhön ja itselle ja muille hyvää tekevien asioiden tunnistaminen ja niiden vaaliminen. Myös oma asenne, myönteisyys, ratkaisukeskeisyys ja kyky itsearviointiin työn arjessa vaikuttavat työn imun syntymiseen. Työyhteisössä taas voidaan tarttua epäkohtienkin kimppuun rakentavasti ja sitkeästi, ja laittaa liikkeelle myönteisiä asioita.
Teksti: Soile Koskela
Vuosi 2009 on SLU-yhteisössä epävirallinen työhyvinvoinnin teemavuosi. Aihe oli esillä 25.2. järjestetyssä Työhyvinvointiseminaarissa ja käsittely jatkuu koko kevään Järjestöjohdon lounastapaamisissa, joihin on vapaa pääsy myös muilla liikuntajärjestöjen työntekijöillä. Tapaamiset järjestetään kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12-14 SLU-talolla. Lisäksi lokakuussa 13.10. vietetään työhyvinvointipäivää, jolloin luvassa on monenmoista ohjelmaa ja tekemistä. Varaa iltapäivä vapaaksi, lisätietoa päivästä tulee myöhemmin!
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Soile Koskela, LUM 5/09, SLU.fi.