Vallankahvassa Risto Nieminen: Urheilun tärkein tavoite on vuoropuhelun kehittäminen
 Risto Nieminen. |
Urheilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin asettamaa huippu-urheilun tulevaisuutta pohtimaa työryhmää johtava Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen arvioi, että ryhmän tärkein tavoite on aikaansaada vuoropuhelu eri toimijatahojen välille, koska taipumusta mykkäkouluun on turhan paljon.
Puhuessaan urheilun uusista eettisistä haasteista 17. maaliskuuta SLU:n järjestämässä Finngerprint tilaisuudessa, sanoi Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen, että etiikka ei ole vastauksia vaan kysymyksiä ja kaiken lisäksi se on henkilökohtaista.
”Pitää löytää vastaus kysymykseen, mikä on oikein. Jollei siihen yritetä löytää vastausta, ollaan hakoteillä. Etsiminen on pääasia ja vastaukset kertovat yksilön omasta tai yhteisön etiikasta, eivätkä ne ole muotoa oikein tai väärin.”
Taustoittaakseen aihetta käytti Risto Nieminen esimerkkiä hänelle rakkaasta elokuvamaailmasta ja totta onkin, että Elia Kazanin vuonna 1954 ohjaama, ja kahdeksalla Oscarilla palkittu, Alaston Satama pitää sisällään ehkä minuutin mittaisen kohtauksen, josta on kuitenkin ammennettavissa paljon urheilun arvokeskusteluun.
Elokuvassa entistä lupaavaa, mutta häviämään pakotettua nyrkkeilijää, Terry Mallowta esittävä Marlon Brando joutuu huomaamaan, että on mitättömän rahan takia pilannut elämänsä, vaikka olisi voinut olla jotain.
”Hän joutui huomaamaan, ettei ollut totellut urheilun omaa etiikkaa, eli voittoon pyrkimistä ja sitä kautta itsestään jonkin suuren todistamista.”
Elokuvan minuutin pätkään on onnistuttu sisällyttämään se keskeinen ydin, josta huippu-urheilussa on kysymys ja mistä ei ole kysymys. Terry Mallow ei päässyt todistamaan omaa lahjakkuuttaan – sitä mikä oli hänelle kaikkein tärkeintä, ja sen mahdollisuuden menettäminen oli hänelle elämän traagisin asia.
Traditio tuleville polville
Alastoman sataman ajoista on syytä siirtyä 75 vuotta eteenpäin ja arvioida miten suomalaista huippu-urheilua tulisi luotsata kohti 2020 tai 2030 lukua ja mihin ydinkysymyksiin olisi löydettävä vastauksia.
”Kaikkein tärkeintä on, että huippu-urheilu säilyttää vetovoimansa ja nimenomaan urheilun näkökulmasta”, sanoo Risto Nieminen.
Kilpailu-urheilun tradition siirtäminen seuraaville sukupolville on ydintavoite.
”Rehellinen kilpailu, pyrkiminen voittamiseen ja vastustajan kunnioittaminen ovat elementtejä, jotka erottavat urheilun muista elämänalueista. Teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Paremmuuden joutuu osoittamaan käytännössä ja se vetoaa ihmisiin.”
Urheilu on Risto Niemisen maailmassa, draamaa, tarinoita, voitontahtoa ja pettymyksiä, eli kaikkea mikä kuuluu inhimilliseen elämään.
”Riskinä on, että urheilun perusydin menetetään ja motivaatioksi tuleekin esimerkiksi vain raha, joka sinänsä sivutuotteena on erinomainen. On oikein, että urheilussa voi tienata hyvin, koska se on kiinnostavaa viihdettä, mutta motivaation täytyy lähteä parhaaksi pyrkimisestä”, pohtii Risto Nieminen ja siteeraa UCLA:n moneen mestaruuteen johdattanutta koripallovalmentaja John Woodenia.
”Menestys on suora tulos siitä sisäisestä rauhasta, joka syntyy varmuudesta, jonka vain paras mahdollinen tekeminen voi tuottaa. Valmius yrittää tehdä kaikki niin hyvin kuin mahdollista on huippu-urheilun ydin ja kaikki muu kertautuu tästä lähtökohdasta. Urheilu voi säilyttää elinvoimaisuutensa vain, jos tämä säilyy motivaation tuottajana.”
Tulevaisuuden neljä tukijalkaa
Risto Nieminen johtaa urheilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin asettamaa huippu-urheilun tulevaisuutta pohtimaa työryhmää. Hän arvioi, että sen tärkein tavoite on saada aikaan vuoropuhelu eri tahojen välillä, koska taipumusta mykkäkouluun on turhan paljon.
”Pitää murtaa traditio, jossa asioita käsitellään vain pienissä suljetuissa piireissä. Aidon positiivisen vuorovaikutuksen aikaansaaminen on päätavoite. Pitää keskustella, ei vaieta, koska vain sitä kautta voidaan aikaansaada yhteinen näkemys.”
Työryhmä on työnsä alkumetreillä tunnistanut neljä osa-aluetta, jotka kaipaavat näkemyksellisen otteen ja niitä pohtii jatkossa neljä alatyöryhmää. Nämä neljä aluetta ovat nuorisoliikunta, valintavaihe, huippu-urheilu ja lopulta urheilun arvostus.
”Nuorisoliikunnan suuri haaste liittyy lasten ja nuorten aivan liian vähäiseen liikkumiseen. Jopa aktiivisesti seuroissa harjoittelevat lapset liikkuvat pahimmillaan terveytensä kannalta liian vähän. Niin on turha haaveilla huippu-urheilijan urasta.”
Muut nuorisourheilun haasteet liittyvät esimerkiksi yksilövalmennukseen ja valmennusnäkemykseen.
”Valintavaihe liittyy vaiheeseen, jossa lasten urheilusta siirrytään tavoitteellisemman harjoittelun aikaan. Se on valintojen jakso, johon liittyy muun muassa opiskelu-uran pohtiminen ja ensimmäiset askelmerkit kohti aikuisuutta. Urheilun tulee tarjota vaihtoehto, joka ei aiheuta ristiriitaa tavoitteellisen harjoittelun ja muun elämän välille. Huippu-urheiluun tulee kehittää sellaiset tukijärjestelmät, että ne tukevat kokonaisvaltaista kasvua ja elämänhallintaa. Eikä uran jälkeistä aikaa saa siinä unohtaa.”
Risto Nieminen arvioi, että jos näin ei toimita, menetetään monia lupaavia urheilijoita, koska he tekevät turhaan joko/tai valintoja, jotka eivät kohdistukaan urheiluun.
Huippu-urheiluvaiheen ydintehtävä on olemassa olevan suomalaisen valmennusosaamisen kokoaminen yhteen ja valmennustiedon mahdollisimman tehokas jakaminen eri urheilulajien kesken.
”Suomen pitää jatkossakin menestyä laajalla rintamalla, eikä vain muutamassa erikseen valitussa lajissa.”
Urheilun arvostuksen kasvu on iso kysymys ja myös Risto Niemisen oman erityismielenkiinnon kohde.
”Urheiluun on Suomessa suhteellisen kapea näkökulma niin yhteiskunnallisesti kuin mediassakin”, sanoo hän.
”Arvostus ei näy hyvien yhteistyökumppanien, erityisen merkittävän yhteiskunnan tuen tai näkyvyyden kautta esimerkiksi muuhun Eurooppaan verrattuna. Urheilua ei osata katsoa laajasta näkökulmasta ja urheilun yleissivistys on liian vähäistä.”
Valikoivat fanit
Nieminen toivoo, että arvostuksen nousu toisi lisämahdollisuuksia, mutta sitä ei tulisi mitata vain mitaleilla, vaan se tulisi nähdä meille kaikille tärkeänä asiana – tunteena, jonka eräs ilmentymä ovat kannattajat, fanit.
”Arvostan faneja suuresti ja he ovat monissa kehittyneissä urheilukulttuureissa keskeinen elementti, joskin fanittamisen asteita on monia. Kaikkein tärkeintä on eräänlainen yhteisöllinen fanius, jossa urheilujoukkueet ovat merkityksellisiä omalla paikkakunnallaan. Ne kokoavat yhteen ihmisiä ja aikaansaavat yhdessä kokemisen elämyksiä ja juuri tässä Suomessa on valtavasti parantamisen varaa.”
Risto Nieminen jatkaa, että kilpamenestyksen ylikorostuminen historiallisista syistä on johtanut siihen, että joukkueita ei arvosteta, elleivät ne menesty erityisen hyvin.
”Olen surullinen TPS:n jääkiekkojoukkueen puolesta, koska vasta menestyksen kynnyksellä halli täyttyy kannattajista, jotka alkuvuoden ajan antoivat joukkueen pelata tyhjille penkeille. Itse häpeäisin tulla mukaan vasta silloin.”
Arpajaislain viilaukset
Risto Niemisen johtavan Veikkaus Oy:n hyvä menestys on huippu-urheilunkin resursoinnin kannalta tärkeää. Meneillään on ollut arpajaislain uudistus. Työryhmän ehdotus on parhaillaan eduskunnassa ja EU:ssa notifioitavana. Lakiin tulee uudistuksia, jotka koskevat ikärajoja ja pelien markkinointia.
”Nämä ovat ne pienet tarvittavat viilaukset, jotka varmistavat sen, että suomalainen rahapelijärjestelmä on EU:n hyväksymän mallin puitteissa. Yksinoikeus on EU:n hyväksymä ja EY-tuomioistuimen useita kertoja vahvistama järjestelmä. Meidän täytyy vain huolehtia, että kaikki yksityiskohdat ovat tarkoituksen mukaisia.”
Lisäksi rahapelityöryhmä pohtii, miten suomalaisten peliyhtiöiden työnjakoa tulisi kehittää.
”Näkemykseni mukaan sitä tulisi kehittää hyvin voimakkaasti. Voisi olla hyvä ottaa voimakkaita askeleita kansallisen rahapelijärjestelmän yhtenäistämiseksi, mutta nyt edetään sellaisessa järjestyksessä, jonka yhteiskunta kokee järkevänä. Veikkauksen kannalta kaikki esitetyt ajatukset ovat positiivisia ja hyviä. Omat järjestelmämme ovat sekä liiketoiminnan kehittämisessä että vastuullisuuden ylläpitämisessä loistokunnossa.”
Risto Nieminen pitää EU-parlamentin taannoista äänestystulosta erinomaisena signaalina.
”Sisämarkkinavaliokunnan asialistalle oli saatu niin sanottu oma aloite nettipelien koodiston luomiseksi. Sen hyväksyminen olisi saattanut merkitä tulkintaa, että pelejä olisi mahdollista tarjota laillisesti kaikkialle Eurooppaan eli myös maihin, joissa on yksinoikeusjärjestelmä. Valiokunnan mietintö oli kuitenkin täysin päinvastainen ja se hyväksyttiin äänin parlamentissa 544 - 36.”
Kaikki parlamentin poliittiset ryhmät olivat valiokunnan mietinnön takana. Mietintö taas pitää sisällään kaikki olennaiset kansallista yksinoikeusjärjestelmää tukevat elementit.
Rahapelit säänneltyjä kaikkialla
”Rahapelit eivät ole tavallista taloudellista toimintaa, vaan oma erityisalueensa, joka edellyttää toisenlaista sääntelyä kuin tavallinen taloudellinen toiminta. Sääntelyn tulee olla kunkin jäsenmaan omissa käsissä ja on hyvin tärkeää, että pelien tuotot käytetään kokonaisuudessaan hyviin yhteisiin tarkoituksiin – ei yksityiseen voitontavoitteluun.”
Risto Nieminen sanoo olevansa hiukan kyllästynyt vastaamaan vuodesta toiseen arvioihin, että viimeistään ensi vuonna yksinoikeusjärjestelmä romuttuu. Näin on jatkunut jo 15 vuotta eikä vapaata kilpailua ole missään.
”Rahapelit ovat säännelty ja yksinoikeudella järjestetty alue kaikkialla maailmassa, joskin siitä on joitain poikkeuksia. Englannissa urheiluvedonlyönti on kilpailtu alue. Samoin on joissain muissa Euroopan maissa, mutta esimerkiksi USA:ssa ei vedonlyönti ole sallittua lainkaan, kuten eivät nettirahapelit yleensäkään. USA:n osavaltioissa on yksinoikeusyhtiöt, jotka järjestävät loton ja myyvät arvat. Näin on myös Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ja syyt ovat selvät: rahapelit ovat hyvin erikoinen taloudellisen toiminnan alue, jossa kuluttajaa tulee suojella ja pelitoiminta järjestää vastuullisesti.”
Eikä pelien yhteiskunnassa tärkeiksi katsotuille alueille koituva tuotto ole lainkaan hassumpi sivuvaikutus. Suomessa edusaajat ovat urheilu, taide, nuorisotyö ja tiede.
Lisärahan illuusio
Risto Nieminen haluaa myös kumota illuusion, jonka mukaan yksinoikeusjärjestelmän murtuminen toisi esimerkiksi urheiluun lisää tuottoja. Hän muistuttaa, että suurin yksityinen peliyhtiö sponsorimarkkinoilla on itävaltalainen bwin, jonka panostus urheiluun ja taiteeseen on vuosittain noin 30 miljoonaa euroa. Se jakaantuu lähes 50 maahan. Yhteensä yksityisten peliyhtiöiden sponsorointipotti on noin 200 miljoonaa.
”Suurusluokkia kannattaa pohtia, jos Veikkaus yksin Suomessa tuottaa yhteiskunnalle noin 530 miljoonaa vuositasolla ja Euroopan lottoyhtiöt pelkästään jalkapallolle noin 600 miljoonaa. Puhutaan siis aivan eri mittasuhteista. Kaikki luvut ovat todennettavissa julkisista toimintakertomuksista.”
Urheilutoiminnan perusta on seuroissa. Niiden menestyksen mittaaminen vain urheilijoiden menestyksen kautta on kuitenkin harhaa.
Menestyvä seura
”Urheiluseura menestyy silloin, kun se pitkällä aikavälillä pystyy tarjoamaan oman paikkakuntansa ja omien lajiensa ihmisille sekä menestymisen mahdollisuuksia että urheiluviihdettä. Siihen kuuluvat jo aiemmin mainitut yhteisöllisyys ja elämykset. Jos seura vielä tuottaa hyviä junioreja, jotka jalostuvat joko omassa piirissä tai muualla huipuiksi, on menestys erinomaista. Joukkueen voittaminen ja seuran menestys ovat eri asia. Joukkue voi menestyä kerran tai pari kovien hankintojen ansiosta, mutta se ei vielä tee seurasta menestynyttä.”
Risto Nieminen muistuttaa, että TPS on äärettömän kova joukkue jääkiekossa riippumatta siitä sijoittuuko se kolmen parhaan joukkoon tai ei.
”Pelaaminen SM-liigassa ja hyvän viihteen tarjoaminen vuodesta toiseen on menestystä. Pärjääminen on mukava lisäbonus. Fanienkin tulisi muistaa tämä.”
Urheilun piirissäkin kansainvälinen vaikuttaminen puhuttaa. Risto Niemisen mukaan vaikuttaminen on tärkeää, mutta vain jos on vahva näkemys ja mielipide, miten asioita tulisi kehittää. Hän ei koe mukana oloa itseisarvona mielekkääksi, vaikka näkee siinäkin positiivisia piirteitä esimerkiksi verkostoitumisen kautta.
”Suomella olisi kansainväliselle urheiluyhteisölle annettavaa, mutta vaikuttavia asemia saavutetaan vain, jos on kerrottavana viesti, jota muut haluavat kuunnella.”
Urheilun arki vie voimat
Kansallista ”urheilufilosofista” keskustelua käydään kuitenkin liian vähän, koska arjen organisointi on jo sellaisenaan sangen vaativaa.
”Olisikin hyvä luoda sellaisia forumeja, joissa voitaisiin rohkeasti käydä läpi niitä urheilun ydinkysymyksiä, joiden mukana kilpaurheilun tulevaisuus ratkeaa. Jo näin ei tehdä on vaarana päätyä maailmaan, jossa määräävinä tekijöinä ovat vain raha tai viihde. Amerikkalainen ammattilaispaini on tästä hyvä paha esimerkki. Suuren yleisön on vaikea hahmottaa missä siinä alkaa näyttely, ja mikä on oikeaa urheilua.”
Myös urheilun taloudelliset rajapinnat sisältävät samankaltaisia riskejä. Seurojen omistajat saattavat toimia puhtaaksi liiketaloudellisten periaatteiden mukaan ja silloin lajien kehittäminen saattaa jäädä talouden vaatimusten alle.
”Kansainvälisten lajiliittojen ratkaisut vahvistavat, että keskustelua käydään liian vähän. Monta kertaa urheilun ydin jää taloudellisen näkökulman taakse. Mitä se tarkoittaa pitkällä tähtäimellä, jää nähtäväksi.”
Rakenteet kehityksen este
Osaksi keskustelua voisi nostaa myös kansalliset rakenteet, joskaan Risto Niemisellä ei ole niihin omaa voimakasta näkemystä. Hän sanoo, että rakenteet ovat monesti kehittämisen este, eikä kehittämisen ole sitä, että rakenne korvataan toisella.
”Tärkeää olisi pyrkiä siihen, että rakenteesta riippumatta pystyttäisiin yhdistämään voimia ja käyttämään resursseja joustavasti lajien kesken.”
Nieminen näkee, että urheilujärjestöissä on monia rakenteellisia esteitä mielekkään keskustelun käymiseksi.
”Edustuksellisuuden ongelma voi olla, että kehittäminen jää edunvalvonnan alle”, arvio hän ja pohtii ovatko kaikki valtuusto- ja hallitusrakenteet tarpeellisia.
”Kehittäminen on se, mihin pitäisi pyrkiä ja suurimpia heikkouksiamme on, ettei meillä ole resursseja tulevaisuuteen investoimiseen, kun kaikki energia kuluu tämän päivän urheilun hoitamiseen. Yritysmaailmassa näin toimivan yhtiön tie olisi lopussa.”
Elokuva, urheilu ja kirja
Lyhyen kuntoilutuokion sisältänyt rupattelutuokio on siirtänyt aikajanaa illan puolelle. Risto Niemiselle se tarkoittaa elokuvien ja urheilun ohella kolmanteen suureen mielihaluun – kirjaan - paneutumista. Yöpöydällä on nytkin lukuisia teoksia, joista aktiivisen tutkimisen kohteena on kolme.
”Viimeksi olen lukenut innostuneena kahta urheilukirjaa ja yhtä muistelmateosta. Urheilukirjoista toinen kertoo Leedsin managerina 1970-luvun alussa 44 päivää viettäneestä Brian Cloughista. Sen olen saanut ystävältäni ja Leeds -fanilta Erkko Mannilalta ja se on nimeltään Damned United. Se on upea, traaginen tarina ja Timesin mukaan paras urheiluromaani, joka on koskaan Englannissa kirjoitettu.”
Toinen urheilukirja käsittelee Rooman olympiakisoja, joita monet pitävät todellisena käännekohtana ja veden jakajana.
”Neuvostoliitto oli mukana, TV oli ottanut asemansa ja propagandasota oli pahimmillaan. Neuvostoliiton ja USA:n urheilijat jakoivat lentolehtisiä. Erityisesti haluan ottaa kirjasta esille kohdan, jossa Suomessa usein parjattua kuulantyöntäjä Tamara Pressiä kuvataan inhimilliseksi ja tunteelliseksi ihmiseksi hän halattuaan maanmiestensä buuauksen kohteeksi Moskovassa joutunutta amerikkalaista kiekonheittäjää. Jättikokoinen Press sai neuvostostadionin hiljenemään ja osoittamaan amerikkalaiselle suosiota toimellaan. Siinä näpäys kaikille, jotka halveksien ovat puhuneet esimerkiksi Pressin veljeksistä!”
Mutta ei vain urheilua, sillä kolmas Risto Niemisen parhaillaan lukemista kirjoista kertoo runoilija ja futuristin Vladimir Majakovskin huiman tarinan vallankumouksen pyörteissä sekä hänen uskomattomista Euroopan matkoistaan.
Myös taiteen maailma oli jo viime vuosisadan alussa uskomattoman kansainvälinen.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 5/09, SLU.fi.