Liikuntatilojen monikäyttöisyys ratkaisu tilaongelmaan

Liikuntapaikkojen tulee olla monikäyttöisiä. Samalla monikäyttöisyys tuo mukanaan monia haasteita sekä rakentajille että käyttäjille. Teemaa tarkasteltiin maaliskuun lopulla järjestetyssä SLU:n ja SLA:n yhteistyössä järjestämässä olosuhdeseminaarissa Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.

Liikuntapaikkojen muunnettavuus ja monipuoliset käyttömahdollisuudet helpottavat seurojen ja kuntien kroonista pulaa liikuntatiloista. Jos samassa hallissa voi pelata koripalloa, salibandya, sulkapalloa ja futsalia, palvelee tila huomattavasti suurempaa kohderyhmää kuin yhtä lajia varten rakennettu liikuntatila. Monikäyttöisyyden toteuttaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

"Harraste- ja kilpatason vaatimukset ja tarpeet eroavat toisistaan. Myös eri lajien erilaiset tarpeet on otettava huomioon. Liikuntapaikkojen suunnittelijalta edellytetään kykyä yhdistää erilaisia tarpeita ja toiveita. Kompromisseja ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä siinä kärsivät kaikki käyttäjät", Risto Järvelä opetusministeriöstä kertoo.

Suurimmat ongelmat liittyvät lattiamateriaaleihin ja mitoitukseen. Toisille tärkeintä on kitka, toisille iskunvaimennus tai pallon kimpoavuus. Kilpatason koripallokentän alustan tulee olla aluejoustava puulattia, kun taas voimistelijoille parhaiten sopii pehmeä mattoalusta. Esimerkiksi salibandyn kohdalla ongelma voidaan ratkaista siirrettävillä matoilla. Tämä vie kuitenkin aikaa ja on kallista. Kun myös urheilijan koko ja jalkineet ovat isossa roolissa lattiamateriaalin sopivuuden kannalta, ovat ongelmat monitahoisia ja vaikeasti ratkaistavissa.

"Rakentajan täytyy ottaa huomioon lajiliittojen toivomusten lisäksi myös turvallisuustekijät ja muut määräykset. Kustannukset eivät saa nousta liian korkeiksi, alustan tulee kestää kosteutta ja olla pitkäikäinen. Jos hallissa on katsomo, vaikuttaa sekin osaltaan lattiamateriaalin valintaan", Siren arkkitehtien Jukka Siren valottaa.

Monikäyttöisyyden toteuttaminen on kallista, mutta pidemmällä aikavälillä se maksaa itsensä takaisin, jos yhdellä hallilla voidaan korvata monta rakennushanketta. Suuret liikuntakeskukset ovat käteviä myös kuluttajien kannalta. Seurat voivat järjestää kaikki harjoituksensa yhdessä tilassa ja yksityiset liikkujat voivat pelata vaikka sulkapalloa tai käydä kuntosalilla samassa paikassa.

Liikuntatilojen monikäyttöisyydellä helpotetaan pulaa sisäliikuntapaikoista, mutta se ei ratkaise valtakunnallista liikkumattomuusongelmaa.

"Lähes 70 prosenttia alakouluikäisten liikunnasta tapahtuu kodin tai koulun pihalla, ei liikuntakeskuksissa", Reijo Ruokonen Nuori Suomi ry:stä muistuttaa.

Myös lähiliikuntapaikkojen suunnittelussa tulisi huomioida nykyistä paremmin monikäyttöisyys ja eri käyttäjäryhmät.

Teksti: Petra Manner

Lue tässä LUMissa: Vantaan Energia Areena on vuoden liikuntapaikka
Lue joulukuun LUMista: Liikuntapaikkarakentaminen sai uudet suuntaviivat

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 6/09, SLU.fi.