Väitös: Varusmiespalvelukseen lisättävä voimaharjoittelua
![]() Matti Santtila |
Everstiluutnantti Matti Santtila selvitti, millaisia muutoksia palvelukseen astuvien suomalaisten nuorten miesten kehon koostumuksessa, aerobisessa suorituskyvyssä sekä lihaskunnossa on tapahtunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.
Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen päämääränä on kehittää asevelvollisten fyysistä toimintakykyä ja tuottaa sotilaita poikkeusolojen joukkoihin. Tavoitteena on lisäksi vahvistaa asevelvollisten myönteistä asennetta liikunnan harrastamiseen.
Neljännekselle palvelukseen astuvista varusmiespalvelus on fyysisesti erittäin vaativaa. Liikuntakoulutuksessa yksilöllisyyden ja nousujohteisuuden avulla edistetään varusmiesten sopeutumista asepalveluksen fyysiseen ja henkiseen kuormitukseen sekä kehitetään turvallisesti heidän fyysistä suorituskykyään ja perusliikuntataitojaan. Tällä taataan se, että koulutuksen fyysinen kuormitus on korkeimmillaan vasta palveluksen loppukaudella.
Matti Santtila selvitti, millaisia muutoksia palvelukseen astuvien suomalaisten nuorten miesten kehon koostumuksessa, aerobisessa suorituskyvyssä sekä lihaskunnossa on tapahtunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Hän tutki myös lisätyn voima- tai kestävyysharjoittelun vaikutuksia varusmiesten elimistön suorituskykyyn ja maastojuoksusuoritukseen taisteluvarustuksessa kahdeksan viikon peruskoulutuskauden aikana.
Santtilan tulokset osoittivat, että palvelukseen astuvien noin 20-vuotiaiden suomalaisten nuorten miesten aerobinen suorituskyky ja lihaskunto ovat laskeneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja heidän keskipainonsa on noussut viimeisen 15 vuoden aikana. Fyysisen suorituskyvyn lasku ja painon nousu ovat uhka suomalaisten miesten terveydelle.
Palveluksessa fyysinen kunto kehittyy
Puolustusvoimien peruskoulutuskauden koulutusohjelma paransi varusmiesten maksimaalista hapenottokykyä, maastojuoksusuorituskykyä sekä ylä- että alavartalon maksimaalista voimantuottoa. Voimaharjoitteluryhmän maksimivoimatasojen muutokset sekä lihaksen poikkipinta-alan kasvu eivät poikenneet muista harjoitteluryhmistä.
Peruskoulutuskauden harjoittelu pienensi myös varusmiesten kehon rasvaprosenttia ja vyötärön ympärystä kaikissa harjoitteluryhmissä. Fyysisen suorituskyvyn nousu ja kehon koostumuksen muutokset olivat sitä myönteisemmät, mitä huonommassa kunnossa varusmiehet olivat palveluksen alussa olleet, ja mitä alhaisempi oli heidän palvelusta edeltävä liikunta-aktiivisuutensa.
Voimaharjoittelun määrää tulisi lisätä
Peruskoulutuskauden liian runsas kestävyyspainotteinen sotilaskoulutus saattoi osittain estää voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset. Voimaharjoitteluun painottuneen ryhmän maksimivoimamuutokset olivat odotettua pienemmät ja eri harjoitteluryhmien väliset muutosten erot olivat lähes kaikissa mittauksissa suhteellisen pieniä. Voimaharjoittelu kolme kertaa viikossa ei kuitenkaan estänyt varusmiesten maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymistä. Toisaalta kestävyysharjoitteluun painottuneen ryhmän maksimaalinen hapenottokyky ei lisääntynyt muita ryhmiä enemmän kolme kertaa viikossa suoritetulla kestävyysharjoittelulla.
"Voimaharjoittelun tulisi olla tärkeä osa peruskoulutuskauden ohjelmaa, koska kestävyysharjoittelua lisäämällä ei saavuteta merkittäviä lisähyötyjä varusmiesten fyysiselle suorituskyvylle", Santtila korostaa.
Voimaharjoittelulla tiedetään olevan myönteinen vaikutus sotilaiden kykyyn kantaa lisäkuormaa sekä vammautumisen ennaltaehkäisyyn. Voimaharjoittelun spesifisten vaikutusten lisäämiseksi tulisi peruskoulutuskauden kestävyyspainotteista sotilaskoulutuksen määrä vähentää ja voimaharjoittelun osuutta vastaavasti lisätä. Tämän lisäksi tarvitaan yksilöllisempiä voima- ja kestävyysharjoitusohjelmia, jotka perustuvat palvelukseen astuvien varusmiesten lähtökuntotasoihin sekä heidän fyysisissä perusominaisuuksissaan ilmeneviin puutteisiin.
Everstiluutnantti Matti Santtilan valmennus- ja testausopin väitöskirjan ”Effects of Added Endurance or Strength Training on Cardiovascular and Neuromuscular Performance of Conscripts During the 8-week Basic Training Period” (Lisätyn voima- tai kestävyysharjoittelun vaikutukset varusmiesten hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn kahdeksan viikon peruskoulutuskauden aikana). Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 146, 85 s., Jyväskylä 2010, ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-39-3820-8. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.
Lisätietoa:
Matti Santtila, matti.santtila(at)mil.fi
Tiedottaja Liisa Harjula,, tiedotus(at)jyu.fi
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 6 /10, SLU.fi.
