Vallankahvassa Kimmo J. Lipponen
 |
”Pienet lapset ja pienet murheet – suuret lapset ja suuret murheet”. Kimmo J. Lipponen tiedostaa, että jalkapalloilulla on suurimpana lajina kannettavanaan myös merkittävin yhteiskuntavastuu.
Kimmo J. Lipponen on työskennellyt Suomen Palloliitossa reilun vuoden ja pääsihteerinä kuluvan vuoden alusta alkaen. Ennen nykyistä pestiään hän työskenteli noin viiden vuoden ajan ulkomailla Nokian palveluksessa eikä sinä aikana erityisen tiiviisti seurannut liikuntapoliittista keskustelua Suomessa. Nyt tilanne on tietenkin toinen. Kimmo J. Lipponen kuvaa keskustelua kuitenkin aika vaimeaksi.
”Urheiluorganisaatiot – Palloliitto yhtenä - keskittyvät pitkälti siihen, mitä omassa lajissa tapahtuu. Katse on tiiviisti omassa pallossa ja suurempia liikuntapoliittisia kokonaisuuksia on jopa aika vaikea nostaa pinnalle.”
Hän sanoo arvostavansa SLU:n tapaa hahmottaa kokonaisuuksia sekä pyrkimystä eheyttää suomalaista liikuntakenttää.
”Mutta jos yhdellä sanalla pitäisi arvioida sitä julkista keskustelua, jota koko liikuntakentän kannalta tehtyjen päänavausten yhteydessä on käyty, voisi sitä hyvin luonnehtia sanalla laimea”, sanoo Lipponen.
Enemmän kokonaisnäkemystä
Hän ei suoraan halua hyväksyä, että järjestöjen päämotiivina olisi usein vain itsekäs edunvalvonta, vaan arvioi, että keskustelulle on luonteenomaista likinäköisyys.
”Katsomme usein liikuntaa ja urheilua omallaan tavallaan kuin tyhjiössä. Toivoisinkin, että katsoisimme nuorisotyötä enemmän kokonaisuutena. Ei nuorisotyö ole mikään hallinnonala opetusministeriössä tai oma siilonsa jossakin. Urheilun isot toimijat kuten Palloliitto, Jääkiekkoliitto tai muut lajiliitot ovat äärimmäisen isoja nuorisotoimijoita. Toivoisin, että pystyisimme käymään mahdollisimman avointa keskustelua siitä, millä tavalla voisimme tehdä yhteistyötä muiden nuorisotoimijoiden kanssa nimenomaan nuorisotyön kentällä.”
Kimmo J. Lipponen perää yhteistyötä ohi perinteisten hallinnonalojen, jotta löytyisi sellaisia kokonaisuuksia, jotka ovat lasten ja nuorten kannalta olennaisia.
Samaa keskustelua voitaisiin käydä laajemminkin kulttuurin kentällä, jossa käsitteiden määrittely jo sellaisenaan osoittautuu vaikeaksi. Onko siis jalkapallokulttuuri kulttuurin osa vai onko kulttuuri jollekin elämänalueelle määriteltävä tekijä?
”Olennaista on oppia katsomaan suurempia kokonaisuuksia ja esimerkiksi kulttuuria mahdollisimman laajana käsitteenä, eikä esimerkiksi vain taiteena tai jonain kapeana osa-alueena.”
Jalkapallo vei voiton
Kimmo J. Lipposen kotipesä, Suomen Palloliiton toimisto, sijaitsee Helsingin Töölössä Finnair Stadionin yhteydessä. Jalkapalloilun täytyy olla merkittävä brändi, koska se sai Lipposen pauloihinsa Veikkauksessa ja Nokian palveluksessa vietettyjen vuosien jälkeen.
”Jalkapallo on ollut osa elämääni pienestä pojasta alkaen ja olen saanut siitä paljon oppia esimerkiksi johtamiseen. Ei ollut kuitenkaan aivan helppo päätös vaihtaa Nokian mielenkiintoisia tehtäviä nykytyöhön, mutta pitkän pohdinnan jälkeen arvioin haasteen niin kiehtovaksi, että tässä ollaan.”
Kimmo J. Lipposta voi hyvin pitää maailmankansalaisena. Lentomaileja on vuosien saatossa kertynyt miljoonia ja kotikin on ollut usealla eri mantereella. Jyväskylän yliopiston liikuntahallinnon tutkinnon jälkeen hän suoritti MBA tutkintonsa Albertan yliopistossa Kanadassa.
”Ensimmäinen sykäys maailmaan laajempaan tutustumiseen syntyi, kun asuin opiskeluaikana Ruotsissa puolitoista vuotta. Jo mainittu Albertan jakso oli jalkapalloilun kannalta hyvin mielenkiintoista aikaa. Perehdyin silloin urheiluorganisaation strategiseen markkinointiin ja tein myös Palloliiton ja Veikkausliigan kanssa paljon yhteistyötä”, kertoo Lipponen, jonka matka jatkui seuraavaksi Japaniin.
Japanilainen menestystarina
”Sain mahdollisuuden perehtyä Japanin J-liigaan ja sen markkinointiin sekä siihen, mitä siellä tehtiin kansallisen sarjan elvyttämiseksi. Se oli menestystarina, joka lopullisesti avasi silmät kokeneellekin urheilumarkkinoinnin osaajalle siitä, mitä moderni jalkapallo pitää sisällään.”
Arviota kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen vertailu Suomeen, jossa jääkiekon asemaa voi nee verrata baseballin asemaan Japanissa. Kimmo J. Lipponen myöntää samankaltaisuuden.
”Baseball on ollut Japanissa hegemonialaji, joka Sumopainin varjossa on vienyt yleisön mielenkiinnon. Jalkapallo oli vielä 90-luvun alussa kova haastaja baseballille ja nyt se on monien mittareiden mukaan mennyt baseballin ohi.”
Muutenkaan ei Kaukoitä ja sen kulttuuri ole Kimmo J. Lipposelle vieras. Hän on harrastanut useita budo-lajeja – taekwondossa hänellä on musta vyö.
”Taekwondon harrastaminen on ollut tärkeää sekä henkisesti että fyysisesti, mutta pelkästään urheilua se ei oikeastaan ole koskaan minulle ollut. Taekwondo ja budo-lajit ovat tapa oppia itsestään uutta; keskittymisestä, eri asioihin satsaamisesta, hyökkäämisen ja puolustamisen suhteesta sekä hengen ja fysiikan tasapainosta.”
Hyvin budo-lajien maailmaan paneutunut Lipponen myöntää, että harrastus on vaikuttanut hänen maailmankuvaansa – ei kuitenkaan suoraan johtamisfilosofiaan.
Johtamisfilosofia kokonaisuuksien summa
”Uskon siihen, että ihminen on kokonaisuus ja että kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen, mutta johtamisfilosofia on monien paljon laajempien kokonaisuuksien summa.”
Aivan suppealla otteella ei jalkapalloa voisikaan johtaa. Maailman suurin laji on myös Suomessa rekisteröityjen pelaajien määrin mitattuna harrastetuin. Se on globaalilaji, ja globalisaatio on muutenkin avainsana nykyurheilusta puhuttaessa.
”Globalisaatio, niin hyvässä kuin pahassa, vaikuttaa meidän yhteiskunnalliseen toimintaamme ja sitä myötä jalkapalloiluun – ennen kaikkea. Esimerkiksi lajin säännöt ovat yhteiset kaikkialla maailmassa ja se onkin eräs pelin vahvuus. FIFA:n määrittelemä Law of the Game kertoo kaikessa konservatiivisuudessaan ne raamit, joilla peli kentällä toimii.”
Tämä näkyy hyvin esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa toimimisen yhteydessä: yksi harvoista yhteisistä asioista on jalkapallo ja sen säännöt.
”Tämä on tärkeä yksityiskohta, kun puhutaan esimerkiksi yhteiskuntaan integroitumisesta. Toinen on tietenkin lajin helppous. Lähes kaikilla ihmisillä on mahdollisuus muodossa tai toisessa harrastaa jalkapalloa.”
”Kolmen kopla”
Suomesta katsottuna kansainvälistä jalkapalloilua hallitaan kolmen suuren voimin. Euroopan jalkapalloliitto UEFA, kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ja varakkaimmat suurseurat ovat välillä olleet törmäyskurssilla, mutta juuri nyt tilanne näyttäisi rauhoittuneen.
”Sekä FIFA Sepp Blatterin johtamana että erityisesti Michel Platinin luotsaama UEFA ovat tehneet hartiavoimin töitä, jotta yhteistyö suurseurojen kanssa sujuisi paremmin. Periaatteista on saatu aikaan kirjallinen sopimus, joka käytännössä tarkoittaa muun muassa, että tulevissa Sveitsin ja Itävallan EM-kilpailuissa seurat saavat korvauksen pelaajien käytöstä. Suomen kannalta tärkeää on, että pelaajat ovat maajoukkueen käytössä kansainvälisinä pelipäivinä. Toisaalta pitää toimia niin, etteivät maajoukkue-edustukset ylirasita pelaajia”, kertoo Kimmo J. Lipponen
Hän jatkaa, että Suomen tuore päävalmentaja Stuart Baxter on määritellyt, että tuloksen tekemisen ja voittojen lisäksi on jatkuvuuden kannalta tärkeää, että pelaajat ovat ainakin yhtä hyvässä kunnossa mennessään takaisin seuraan, kuin olivat maajoukkuetapahtumaan tulleessaan. Se on vastuullisuutta.
Eräs merkki globalisaatiosta ja rajojen hämärtymisestä on, että Englannin liigan joukkueet suunnittelevat pelaavansa joitain sarjaotteluja saarivaltion ulkopuolella. Sekin on mielenkiintoinen signaali, jota Kimmo J. Lipponen ei kuitenkaan pidä erityisen vallankumouksellisena.
”Kyse lienee yksittäisistä promootio-otteluista, jollaisia on pelattu jo pitkään ja myös muissa lajeissa, esimerkiksi tärkeillä Aasian markkinoilla. Kansalliset sarjat tulisi jatkossakin pelata valtioiden sisällä paikallisia faneja kunnioittaen, joskin yksittäiset tapahtumat tämän ulkopuolella voivat toimia hyvänä lajin markkinointina.”
Vastuu ja mahdollisuus
Jalkapallo on iso ja laji ja sillä on ison lajin vastuu. Urheilun suuret ongelmat - doping, rahanpesu ja lahjonta sekä väkivalta ja rasismi - purevat kovimmin tietenkin myös jalkapalloa; pienet lapset, pienet murheet – isot lapset, isot murheet?
”Kun ollaan ison kansanliikkeen kanssa tekemisissä, on tarjolla paljon sekä positiivisia että negatiivisia asioita. Suomen Palloliitolla on 115 000 rekisteröityä pelaajaa ja niistä valtaosa on nuoria. On selvää, että meille kuuluu suuri yhteiskunnallinen vastuu kaikissa muodoissaan, lähtien kiroilusta aina huliganismiin ja suuriin globaaleihin ongelmiin. Meidän täytyy myös kantaa se positiivinen vastuu, jonka jalkapallo elämän kouluna tarjoaa, ja jossa opitaan käyttäytymismalleja myös elämän muille alueille”, sanoo Kimmo J. Lipponen.
Hän sanoo mielenkiinnolla seuranneensa esimerkiksi partioliikkeen toimintaa.
”Siellä opittujen taitojen avulla on varmasti parempi kansalainen esimerkiksi edellä mainittujen negatiivisten ilmiöiden käsittelijänä. Positiivisena elämänkouluna toimiminen on hyvin tärkeä osa yhteiskuntavastuuta. Se on proaktiivisuutta parhaimmillaan. Väitän, että mitä moraalisesti vahvempia yksilöitä meillä on lajin parissa toimijoina, sitä paremmin me itse kukin osamme toimia negatiivisten lieveilmiöiden kanssa.”
Kaikki pelaa - joukkueessa
Tärkeä osa vastuuta on myös nuorten pelaajien tasapuolinen kohtelu, josta ”Kaikki Pelaa” toimintatapana on erinomainen esimerkki. Ikävä kyllä sen omaksuminen ei aina ole itsestään selvää. Liian usein lapsia painostetaan koviinkin valintoihin väärään aikaan.
”Kaikki pelaa filosofiana tai toimintatapana pohjautuu siihen, että kaikilla on mahdollisuus toimia lajissa omalla tasollaan ja omalla tavallaan. Itse painotan monipuolista liikuntaa, enkä puolla liian aikaista erikoistumista, mutta se ei tarkoita, että jokaisessa joukkueessa tulisi toimia samalla tavalla. Vielä vähemmän se tarkoittaa tasapäistämistä. ”Kaikki Pelaa” ei ole este menestymiselle, vaan olennaista on, että jokaisen yksilö saa harjoitella ja oppia omilla ehdoillaan. Kaikki lähtee yksilön tilanteesta ja tarpeesta, ja tämä asettaa valmentajille kovia vaatimuksia”, arvioi Kimmo J. Lipponen.
”Joukkuelaji ei ole yksilölaji, vaikka yksilön tarpeesta ja näkökulmasta lähdettäisiinkin asioita kehittämään”, jatkaa hän.
”Joukkuelajiin kuuluu olennaisena osana joukkue- ja ryhmädynamiikka sekä ongelmien ratkaisu tilanteissa, joihin liittyy muita. Mikään ei poista sitä tosiasiaa, että joukkuetoiminnassa ollaan aina vuorovaikutuksessa jonkun toisen joukkueen jäsenen kanssa, eikä paraskaan pelaaja pysty kentällä toimimaan yksin. Pelitilanne on aina dynaaminen kokonaisuus, jossa kaikki mitä teen vaikuttaa siihen mitä vastustaja tai joukkuetoveri tekee.”
Toisinpäin arvioituna voitaneen sanoa, että ratkaisut, joita ympärillä tapahtuu, vaikuttavat siihen mitä minun pitäisi tehdä, jotta pelissä voisi pärjätä. Sitä ei saa unohtaa!
Tyttöfutiksen kasvupotentiaali
Nuori jalkapalloilija ei ole vain poika. Yhä useammin varsinkin tulevaisuudessa hän on tyttö. Suomi järjestää ensi vuonna naisten EM-kisojen lopputurnauksen – UEFA EURO 2009. Sen voisi uskoa olevan lajille jälleen aikamoinen piristysruiske.
”Tapahtuman eteen on tehty jo vuoden ajan paljon työtä ja vaikuttaa joskus siltä, että kaikki eivät ymmärrä kuinka isosta urheilutapahtumasta on kyse. UEFA EURO 2009 on nimittäin UEFA:n toiseksi merkittävin tapahtuma, ja liitto satsaa siihen hyvin paljon. Haaste on merkittävä ja me Palloliitossa otamme sen nöyränä vastaan”, arvioi Kimmo J. Lipponen.
Tapahtuma osuu oivaan aikaan, sillä tyttöjen harrastajamäärät ovat Suomessa juuri nyt kovassa nousussa. Itse asiassa lisenssimäärien kasvu tulee lähes kokonaan tytöistä.
”Naisten ja tyttöjen jalkapalloilu on tullut jäädäkseen ja se on tärkeä osa suomalaista jalkapallotoimintaa”, jatkaa Lipponen.
Hyvä ja vaikea mediahaaste
Jalkapallo on maailman ykköslaji myös mediassa. Media on Kimmo J. Lipposen mukaan kuitenkin ennen muuta mahdollisuus – uhkia hän näkee kovin vähän, eikä ainakaan myönnä median ylivaltaa.
”Media on olennainen osa modernia urheilua. Ihmiset ovat kiinnostuneita urheilusta ja media on tapa kertoa tulokset ja taustat – niillekin, jotka eivät kentille pääse. Kaikkien meidän, jotka olemme yleisöä kiinnostavien asioiden kanssa tekemisissä, täytyy miettiä miten yhdessä median kanssa pystymme kertomaan niistä asioista, jotka faneille ovat tärkeitä.”
Hän sanoo tietävänsä hyvin, että esimerkiksi maajoukkueen näkyminen televisiossa on tunteita herättävä kysymys, jota omassa piirissä on pohdittu ja tullaan pohtimaan paljon.
”Tulemme jatkossa tekemään kaikkemme, jotta suomalaisen jalkapallon faneilla olisi mahdollisimman hyvä pääsy näkemään ja kuulemaan mitä A-maajoukkueen ympärillä tapahtuu”, lupaa Kimmo J. Lipponen.
Myös TV-direktiivi puhuttaa, joskin ainakin Suomessa vallitsee aika vahva konsensus ydinkysymyksistä eli miten kunnioitetaan yksinoikeuksia, että uutisoikeudet ovat tärkeä osa toimintaa ja miten pelisääntöjen niiden osalta tulisi toimia.
”Keskustelu on hyvää ja avointa. Kaikki osapuolet tuovat omat näkemyksensä hyvin esiin, enkä usko että direktiivin implementoinnissa syntyy Suomessa isoja ongelmia. Kuulemismenettely tulee vastaan aikanaan, enkä epäile, ettei Suomessa päästäisi asiassa hyvään ratkaisuun”, päättää Kimmo J. Lipponen.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 7/08, SLU.fi.