Keinot ovat yhtä tärkeitä kuin päämäärä
 |
"Ei dopingille, ei vilpille, kilpailun tulee olla rehellistä, urheilijan pitää antaa kaikkensa, olosuhteet on tehtävä tasavertaisiksi. Urheilussa on paljon ehdottomia vaatimuksia, mutta kaikki meistä tietävät, että niitä ei aina noudateta", tutkija Olli Mäkinen kirjoittaa kolumnissaan.
Tämähän on tuttua muistakin yhteyksistä. Ajatellaan vaikka kristillistä etiikkaa. Raamatussahan on ne kymmenen käskyä, joita on mahdotonta noudattaa täysin – niin epäinhimillisiä ne ovat. Ei saisi päästää suustaan edes kirosanoja eikä hätävalhetta…
Joskus ilmestyy tyyppejä, jotka ottavat uskonnolliset tai urheilulliset kiellot ja normit tosissaan. Heitä pidetään fanaatikkoina mutta samalla heidät koetaan kiusallisina, koska he viestittävät käytöksellään meille tavallisille tallaajille, miten huonoja ihmisiä me olemme, heihin verrattuina siis.
Nämä arvofanaatikot nähdään helposti myös koomisina. He ovat tehneet ehdottomuuden vaatimuksillaan elämästään todella vaikeaa. Onhan täydellisyys aina työlästä toteuttaa. On sanottu, että kristinusko on puhtaassa muodossaan epäinhimillinen oppi – niin vaativa se on. Sama pätee kait myös ortodoksijuutalaisuuteen ja ääri-islamiin.
No entä puhdas urheilu sitten? Näin ulkopuolisen on vaikea eläytyä lähtöviivalla sellaiseen tilanteeseen, jossa osallistuja ei voi tietää, millä keinoilla kanssakilpailijat olivat parantaneet suoritustasoaan. Tilanne on mieletön, absurdi. Toisaalta vaaditaan sekä täydellistä puhtautta että täydellistä suoritusta – voittoa.
Pitäisikö ehdottomuudesta luopua ja sallia tietty määrä vippaskonsteja? Asiaa voidaan käsitellä ihan filosofisesta näkövinkkelistä. Voidaan sanoa, että ehdottomat eettiset periaatteet ovat eräänlaisia tähtäyspisteitä, joihin tulee pyrkiä. Itse olen tiedemies, ja minun pitää pyrkiä rehellisin keinoin totuuteen, se on velvollisuuteni. Tiedän, että se ei tule minulta koskaan täydellisesti onnistumaan, mutta se on silti ehdoton päämääräni. Jos en tee sitä, turmelen sekä tietoa että totuutta mutta myös edustamaani tiedeyhteisöä.
Yhtä lailla urheilijan tulee yrittää saavuttaa voitto – mutta rehellisin keinoin. Jos tästä periaatteesta tingitään, ottaa ”paha” pikkusormen ja turmelee koko urheilun. Keinot ovat yhtä tärkeitä kuin päämäärä. Puhtaiden keinojen vaaliminen on jokaisen urheilun maailmaan osallistuvan velvollisuus.
Jos eettistä koodeksia ei yritetä noudattaa, koko järjestelmä romahtaa – näin myös yhteiskuntatasolla. Koodeksi on olemassa yhteiskunnan tai urheilusektorin toimivuuden takia. On tyypillistä, että siitä aina välillä lipsutaan, mutta lankeamisia seuraavat kurinpalautuskaudet. Tämä on varmaan tuttua kaikille urheilun kanssa puuhasteleville.
Teksti: Olli Mäkinen
Tutkija Olli Mäkinen on kuudes kolumnisti LUMin Reilun Peli -kolumnisarjassa. Sarjassa erilaiset kirjoittajat nostavat esiin itselleen tärkeitä Reilun Pelin teemoja.
