Opiskeleva urheilija tarvitsee tukiverkoston

Suunnistaja Hannu Airila. Kuva: www.antin.net.

Urheilun ja opintojen yhdistäminen onnistuu, kun toimijat sisäistävät roolinsa ja kaikilla on sama suunta. Apuna ovat urheiluakatemiat.

Opiskelun ja kilpaurheilun yhdistäminen vaatii urheilijalta paljon. Erityisen haasteellisia ovat siirtymiset opintoasteelta toiselle, esimerkiksi peruskoulusta toiselle asteelle tai lukiosta korkeakouluopintoihin.

”Monesti samaan aikaan siirrytään myös urheilun puolella juniorisarjasta aikuisten sarjaan, jossa lyhyen tähtäimen menestystä on huomattavasti vaikeampi saavuttaa. Urheilija on tilanteessa, jossa harjoittelu on vaativampaa ja samalla pitäisi sisäistää uudet käytännöt opiskelujenkin osalta. Lisäksi edessä voi olla itsenäistyminen ja muuttaminen pois vanhempien luota. Silloin urheilija tarvitsee ympärilleen tukiverkoston, ettei hän jäisi yksin”, Suomen Olympiakomitean opinto- ja urasuunnittelun asiantuntija Tuuli Merikoski-Silius sanoo.

Tukiverkoston viittaa kantavat harteillaan monilla paikkakunnilla toimivat urheiluakatemiat, jotka auttavat opintojen ja urheilun yhdistämisessä. Akatemiat ovat luoneet opiskeleville urheilijoille oppilaitosten silmissä tietyn statuksen, jonka kautta yhteistyötä on helpompi tehdä. Merikoski-Silius kannustaakin urheilijoita ottamaan aktiivisemman roolin opintojen suunnittelussa.

Jos urheilija koittaa puskea väkisin muiden opiskelutahdissa, jää urheilu helposti paitsioon. Urheilija tarvitsee ikään kuin luvan keskittyä hänen kannalta kulloinkin tärkeään asiaan. Hän voi esimerkiksi sopia oppilaitoksen ja valmentajan kanssa, että tänä vuonna hän keskittyy enemmän opintoihin tai urheiluun.

”Jokaisella urheilijalla on yksilölliset tarpeensa. Akatemioiden rooli korostuu näiden tarpeiden sovittamisessa. Erittäin hedelmällisiä ovat palaverit, joissa istuvat urheilijan lisäksi valmentaja, akatemian koordinaattori sekä oppilaitoksen edustaja ja joissa käydään läpi urheilijan etenemistä opinnoissa ja harjoittelussa”, Merikoski-Silius selvittää.

”Meillä Suomessa tällaiseen käytäntöön ei olla ehkä vielä totuttu, mutta esimerkiksi Ruotsissa tällaisia ”mötejä” pidetään usein”, hän jatkaa.

Aito halu opintojen ja urheilun yhdistämiseen

Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa kauppatieteitä opiskeleva maajoukkuetason suunnistaja Hannu Airila sanoo, ettei hänellä ole ollut vielä tarvetta Merikoski-Siliuksen kuvaamille yhteispalavereille.

”Yliopisto-opinnot ovat kuitenkin melko itsenäisesti päätettävissä ja opinnoissa pystyy edistymään muutenkin kuin luennoilla istumalla”, Airila kertoo.

Hän kuitenkin myöntää, että jotkut opintosuoritukset ovat jääneet roikkumaan harjoituskiireiden ja leirien keskellä. ”Kyllähän se olisi varmasti paikallaan pitää vaikka puolen vuoden välein opinto-ohjaajan kanssa palaveri ja katsoa missä mennään.”

Airilalla opintojen ja urheilun yhdistäminen on toiminut siten, että syyslukukausina hän on panostanut enemmän opintoihin ja kevään leirikaudella pääpaino on ollut urheilussa.

”Keväät ovat olleet kirjatenttipainotteisia”, viidettä vuotta yliopistolla opiskeleva Airila toteaa. Valmistua hän aikoo vuoden sisällä.

Konkreettisin hyöty Joensuun urheiluakatemiasta ovat olleet kolmesti viikossa pidettävät aamuharjoitukset, jotka ovat selkeyttäneet tilannetta.

”Kun on tietyt yhteisharjoitusajat, on ne helppo pitää vapaana opinnoista”, hän perustelee.

Joensuun urheiluakatemian toimintaa Airila kehuu hyväksi. Harjoittelupaikat ja oppilaitokset sijaitsevat lähekkäin, eikä matkustamiseen kulu aikaa.

”Joensuu Areenalla olevista harjoituksista pääsee kolmessa minuutissa luentosaliin”, Airila naurahtaa. Hänen mielestään akatemian toiminta on kehittynyt paljon viime vuosina ja oppilaitoksetkin ovat sisäistäneet akatemian roolin.

”Se ei tarkoita sitä, että urheilijat vain anovat kursseilta vapaata, vaan meillä on aito halu opintojen ja urheilun yhdistämiseen.”

Toimivat käytännöt esille

Joensuun urheiluakatemiassa on tällä hetkellä lähes 300 opiskelevaa urheilijaa, joista puolet opiskelee lukiossa. Toiseksi suurin ryhmä ovat yliopisto-opiskelijat. Akatemian toiminnasta vastaa valmennuskoordinaattori Kimmo Hyppönen.

Akatemian toimintaa on lähdetty kehittämään kaupungissa määrätietoisesti. Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamassa Joutuke-hankkeessa kehitetään urheiluakatemian oppilaitosyhteistyötä ja luodaan tukipalvelumallia, jota voitaisiin soveltaa muissakin akatemioissa.

”Käytännössä etsimme jo käytössä olevista toimintatavoista parhaimmat”, hankkeen projektipäällikkö Jenni Kuikka selvittää.

Hyviä käytäntöjä on helppo löytää, sillä akatemian kunta- ja oppilaitoskytkökset ovat Kuikan mukaan Joensuussa vahvat.

”Perustyötä mallin luomiseksi on tehty Joensuun yhteiskoulun lukiossa jo vuosikausia”, Kuikka kiittelee.

Jo olemassa olevien toimintatapojen kartoittamisen lisäksi hankkeessa luodaan uutta. Suunnitteilla on muun muassa urheilu-uraa tukevan opintokokonaisuuden laatiminen ja käsikirjan tekeminen akatemian toiminnasta.

Urheiluakatemioiden kehittämishankkeita on ollut aikaisemmin Oulussa ja Päijät-Hämeessä. Tuuli Merikoski-Siliuksen mukaan hankkeissa on noussut esille samoja teemoja, mutta asioissa on vuosien aikana edistytty jo huimasti.

”Akatemioissa on mukana monia toimijoita, joiden jokaisen täytyisi sisäistää oma roolinsa. Kun kaikki etenevät vielä samaan suuntaan, on urheilijan arki helpompaa”, Merikoski-Silius tiivistää.

Lisätietoja Joensuun urheiluakatemiasta:
www.jns.fi/urheiluakatemia
valmennuskoordinaattori Kimmo Hyppönen kimmo.hypponen@jns.fi
Joutuke-kehittämishankkeesta:
projektipäällikkö Jenni Kuikka, jenni.kuikka@jns.fi

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 7 /10, SLU.fi.