Vallankahvassa Pirjo Rusanen
 |
”Vaikka tasa-arvo on Suomessa lisääntynyt lainsäädännön ansiosta, on tilanne yleismaailmallisesti huono. Peruskysymys - naisten ja miesten välinen tasa-arvo - ei saisi hautautua sanahelinän alle”, vaatii SLU:n hallituksen varapuheenjohtaja Pirjo Rusanen.
Kun tarkastelee SLU:n hallituksen varapuheenjohtajan, kansainvälisen valiokunnan puheenjohtajan ja Etelä-Savon Liikunnan puuhanaisen Pirjo Rusasen uraa, selviää mitä yhteiskunnallinen vaikuttaminen todella tarkoittaa.
Pirjo Rusanen on talvisodan lapsi päämajakaupunki Mikkelistä, mutta sillä ei ollut hänen elämäänsä erityistä merkitys ensimmäiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. Ei ainakaan enempää kuin muille vaikeat ajat kokeneille lapsille. Lähihistoria alkoi heijastua hänen elämäänsä, kun hän 1970-luvulla aktivoitui kunnallispolitiikkaan.
”Kaupunginhallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana jouduin usein kertomaan vieraille päämajan ja Marsalkka Mannerheimin historiaa. Se vaati hieman paneutumista, sillä minun kouluaikanani ei Suomen lähihistoriaa juuri käsitelty. Historia tuntui päättyvän 1800-luvulle.”
Kohti keskiötä
Pirjo Rusasen ura muistuttaa tavallaan tikkataulua tai tikanheittoa. Hän on niin työssä kuin luottamustoimissa edennyt tasaisesti kohti keskiötä. Liikunnan osalta se on tarkoittanut toimintaa seurassa, SLU-alueella, kattojärjestössä ja valtakunnan liikuntapolitiikassa. Eikä eurooppalainen ulottuvuuskaan ole vieras: Pirjo Rusanen oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1995 - 1996.
Hän sanoo, että toiminta ruohonjuuritasolla on periaatteessa samankaltaista kuin kansainvälisissä kabineteissa ja tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää oivaltaa laajempien mekanismien toimintalogiikka.
Työuransa Pirjo Rusanen aloitti kaupallisten aineiden opettajana vuonna 1963 valmistututtaan ekonomiksi, ja jatkoi opiskeluaan opetustyön ohella valmistuen lopulta kauppatieteen maisteriksi vuonna 1970. Opetusura kesti 20 vuotta.
”Olen saanut sekä työ- että järjestöelämässä edetä askel askeleelta, enkä koe että olisin koskaan joutunut hyppäämään liian suuriin saappaisiin.”
Poliittisen uran askeleet täydentävät tikkatauluteoriaa: kunnallispolitiikasta Kokoomuksen kansanedustajaksi 12 vuoden ajaksi ja asuntoasioista vastaavaksi ympäristöministeriksi vuosiksi 1991 - 1995 ennen lähtöä Euroopan parlamenttiin.
Ura alueella jatkuu jatkumistaan
SLU:n syntymisen myötä Pirjo Rusasesta tuli Etelä-Savon Liikunta ry:n puheenjohtaja vuonna 1999 - eikä näköpiirissä ole, että tilanne jatkossakaan muuttuisi, vaikka hän olisikin erovuorossa.
”Alueen toiminta on laajentunut ja monipuolistunut vuosi vuodelta ja tuntuu siltä, että aina on käynnissä joku projekti, joka edellyttää jatkamista puheenjohtajana. Näin ainakin kenttä vakuuttaa.”
Pirjo Rusanen sanoo, että kaikki SLU:n 15 aluetta ovat erilaisia, mutta yhteinen tekijä on, että ilman niitä ruohonjuuritason kuntoliikunnan asema olisi Suomessa paljon heikompi.
”Seurat ovat pääsääntöisesti keskittyneet mainetta tuovaan kilpaurheiluun, joten alueiden tehtäväksi jää perusliikunnan harjoittaminen ja koulutustoiminta. Ne pyrkivät monin keinoin vastaamaan liikkumattomuuden haasteeseen ja juuri tämä on myös ESLI:n missio, joka puetaan muotoon Elä Sinäkin Liikkuen. Tavoitteena on tehdä Etelä-Savosta Suomen liikkuvin maakunta.” Pirjo Rusanen itse hankkii joka päivä vähintään 10 000 askelta - ja askelmittarin todistamana.
Hän kehuu alueiden välistä yhteistyötä esimerkiksi EU-asioissa. Tieto ja oppi siirtyvät pyyteettömästi, eikä hän voi kuvitella, että SLU voisi toimia ilman alueita.
Onko liikunnasta kuntavaalien teemaksi?
Liikunnan tulisi nousta kuntavaaleissa isoksi teemaksi, mutta voiko niin todellisuudessa tapahtua?
”Ainakin se vaatii valtavasti työtä”, huokaa Rusanen.
”Joitain viitteitä siihen suuntaan on näkynyt jo muutamissa edellisissä vaaleissa, mutta me toimijat emme ole osanneet nostaa liikunnan vaikuttavuutta riittävästi esille. On tärkeää vaikuttaa jo ehdokasasetteluun. Liikunnan kokonaisuus pitää avata yhdessä sosiaali- ja terveyspuolen kanssa. Se pitää purkaa päättäjille kirjaimellisesti. Myös vaalien jälkeiseen lisäkoulutukseen sekä tapaamisiin tulee panostaa”, linjaa Rusanen.
Hän arvioi, että SLU on aikaisempaa paljon paremmin valmistautunut tulevaan. Neuvotteluja puolueiden kanssa on käyty ja lienee selvää, että liikunta on yhtenä osana kaikkien puolueiden vaaliohjelmaa.
”Mutta se ei suinkaan riitä”, korostaa Rusanen.
”Alueiden tulee aktivoitua ja informoida ehdokkaita. Lisäksi kunnan päättäjiä tulee yhä uudelleen muistuttaa liikunnan merkityksestä niin, että jokaisessa kunnassa olisi ihminen siitä vastaamassa.”
Anttolan haaste
Jo ennen kuntavaaleja ESLI joutuu vastaamaan toisenlaiseen haasteeseen, kun Mikkelissä ja Anttolassa järjestetään yhdessä SLU:n kanssa suuri liikunnan tasa-arvoaiheinen seminaari ”Promoting Equality in Sport towards Sydney 2010”.
”Se ei ole pikkujuttu Järvisuomen sydämessä Savossa, jossa englannin kielelle ei juuri ole koulun jälkeen käyttöä. Väkeä saapuu lähes kahdestakymmenestä maasta, eikä samanlaista globalisoitumista saada alueella kokea ihan joka vuosi.”
Signaalina konferenssi on tärkeä: ihmiset heräävät huomaamaan, että merkittäviä tapahtumia voi olla suurkaupunkien ulkopuolellakin.
Konferenssin loppukommunikean tai julistuksen tulisi sisältää vahva viesti verkostoitumisen tärkeydestä sekä selvä kannanotto siitä, että tasa-arvo ei suinkaan ole vielä liikunnassa arkipäivää.
”Määrävuosina järjestettävät kansainväliset kokoukset eivät riitä, vaan järjestöaktiivien tulee toimia myös kansallisesti yhteisten päämäärien eteen.”
Tasa-arvo jää sanahelinän varjoon
Pirjo Rusanen on hyvin huolissaan tasa-arvon maailmanlaajuisesta kehittymisestä.
”Vaikka asiat Suomessa ovat edenneet lainsäädännön ansiosta, on tilanne yleismaailmallisesti huono. Peruskysymys, eli naisten ja miesten välinen tasa-arvo, ei saa hautautua sanahelinän alle. Yksi Anttolan seminaari ei asioita ratkaise, vaikka hyvä juttu onkin.”
Hän kritisoi esimerkiksi keskustelua laaja-alaisesta tasa-arvosta, koska se on omiaan johtamaan ajatukset pois ydinkysymyksestä, eikä hän ihan hevin osta ajatusta, että laaja-alaisen tasa-arvon avulla koko tasa-arvon määritelmä ja olemus voisi tulla tutummaksi.
”Iloinen voi sen sijaan olla siitä, miten asiat ovat kehittyneet yritys- ja erityisesti järjestömaailmassa. Naisten koulutustason kasvaminen on tässä ollut ydinkysymys. Se on edelleen kaiken kehityksen perusedellytys”, arvioi Rusanen ja toteaa samaan hengenvetoon saaneensa itse aina työskennellä ammateissa, joissa esimerkiksi palkkaus on automaattisesti ollut sama molemmille sukupuolille.
EU:n herääminen ilahduttaa
Pirjo Rusanen on iloinen siitä, että myös EU on viimeinkin herännyt liikunnan asialle valkoisen kirjan myötä. Hän uskoo, että aktivoituminen tuottaa lisätöitä ja vahtikoiran hommia, mutta tarjoaa jatkossa myös mahdollisuuksia hyvinkin merkittäviin hankkeisiin.
”Birgitta Kervisen asema ENGSO:n puheenjohtajana on tässä suhteessa merkittävä, koska järjestöä kuullaan päätöksentekijöiden pöydissä.”
Pirjo Rusanen sanoo, että lisääntyneen tiedon ja ymmärryksen tuottama EU-myönteisyyden lisääntyminen on hyvä asia.
”Emme millään pysty taloudellisesti tulemaan toimeen yksin. Kaikkien ovien tulee olla avoinna. Meidän tulee olla unionissa aktiivisia ja liikuntaväki voi tässä suhteessa olla jokseenkin tyytyväinen: valkoiseen kirjaan on sangen hyvin kirjattu Suomen toivomat painopisteet. Puheenjohtajakausi käytettiin siinä suhteessa tehokkaasti”, kiittelee Rusanen.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle