Säännöt voivat olla SilmänLUMetta

Mitä tapahtuisi jos joukolle lapsille antaisi pallon ja odottaisi tuokion mitä he tekisivät. Varmaankin jotain tapahtuisi ja jos oikein voisi arvata, syntyisi pian peli. Ilman aikuisten sääntöjäkö – aivan!

Demonstroidaan ensin tilanne, jossa joukolle ala-asteikäisiä lapsia tulisi opettaa jokin traditionaalinen pallopeli – vaikkapa koripallo. Aikuisten logiikalla ensin opetellaan säännöt, sitten oikeaa tekniikkaa – ehkä jopa taktiikkaa, ja lopulta yritetään pelata.

No, eihän siitä sitten mitään tullut. Eihän kukaan lapsi voi ensin omaksua sääntöjä ja sitten noin vain puolihuolimattomasti aloita suvereenia pelaamista. Herätys!

Jos sen sijaan lapsille vain antaisi pallon ja sanoisi, että noiden renkaiden läpi voisi heittää, niin jotain ihmeellistä ja hikeä tuottavaa varmaan alkaisi pian tapahtua.

Aivan – lapset juoksisivat pallon kanssa – askeleita. Heittäisivät sitä miten sattuu, antaisivat koristakin vain yhden pisteen ja ties mitä muuta kamalaa voisikaan tapahtua hikoamisen ja kisaamisen ohella.

Kääntyisiköhän lajin luoja Naismith haudassaan? Varmaan – ainakin autoritäärisen lajiniiloaikuisjohtajavalmentajan mielestä.

Mutta entäs jos asiat todella käännetään toisin päin ja lapsille annetaan pallo edellä kuvatuin ohjeen. Raja-arvoksi voisi vaikka kertoa, että taklaaminen ja kaikenlainen väkivalta on kiellettyä, kentällä on rajat ja palloa ei saa kantaa sylissä, vaan sitä tulisi viedä eteenpäin pomputtamalla.

Syntyisi lasten näköinen peli, jota he kutsuisivat koripalloksi ja olisivat onnellisia. Todennäköisesti pelaamista kokeiltaisiin uudelleen ja mielenkiinto kasvaisi. Joku saattaisi katsoa lajiliiton sivuille ja tutkia asioita enemmän - tehdä havaintoja.

Joku toinen saattaisi kiinnittää huomiota TV-ohjelmassa olevaan mahdolliseen otsikkoon, jossa lukisi sana koripallo, ja katsoisi ihmetellen mistä on kysymys – sikäli mikäli joku yhtiö näyttäsi muutakin kuin. No olkoon – eri asia sekin.

Seuraus saattaisi olla, että lapset asettaisivat opettajansa hankalaan asemaan kysymällä vaikkapa, miksi pelissä saa korista yhden, kaksi tai kolme pistettä tai miksi selostaja mainitsi sanoja kuten virhe, askelrike, palautus, menetys tai jotain muuta.

Kiinnostus lajiin oli herännyt, mutta tarinahan oli tietenkin ihan täyttä utopiaa.

Vaan kun ei ole!

Juuri edellä mainitulla tavalla kokeiltiin Italiassa koripallon opettamista lapsille, jotka eivät olleet sitä koskaan pelanneet - siis pallo koriin, paljon liikettä ja hirveä hiki. Nimeksi yritelmä sai Easybasket ja sitten taas pelattiin.

Ja se suuri viisaus oli?

No se, että lapset kyllä pelaavat, jos aikuiset eivät sitä komplisoidulla ajattelulla estä.

Eikä aikaakaan, kun kaikkein kiinnostuneimmat haluavat lukea sen sääntökirjan, ja sitten alkavat ihan uudet ongelmat, joihin voidaan palata esimerkiksi ensi syksynä, ellei päätoimittaja silloin katso, että tällaiset tarinat ovat ihan silkkaa

SilmänLUMetta

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 8/08, SLU.fi.