Palloliiton Uudenmaan piiri toteutti tasa-arvoselvityksen piirin seuratoiminnasta. Ajatuksena oli saada faktaa ”mutu”-tiedon tilalle. Ja näin kävikin. Nyt Uudenmaan piirissä on perustettu projektityöryhmä, joka lähtee kehittämään piirin toimintaa tasa-arvoselvityksen tulosten ja johtopäätösten pohjalta. Malliksi muillekin, vai mitä?
Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa jalkapallojoukkueiden toimintaympäristön tasa-arvoisuudesta. Lisäksi kartoitettiin Uudenmaan piirin luottamushenkilöiden ja henkilöstön mielipiteitä nais- ja tyttöfutistyöryhmän tulevaisuudesta: pitäisikö työryhmä säilyttää vai tulisiko nais- ja tyttöfutiksen kehitystyö jalkauttaa muihin jo olemassa oleviin valiokuntiin ja työryhmiin?
Jalkapallojoukkueiden toimintaympäristössä tarkasteltiin kuutta osa-aluetta: arvostus (poika- ja miesjoukkueet vs. tyttö- ja naisjoukkueet), harjoitus- ja otteluolosuhteet, valmentaminen, joukkueenjohtajana toimiminen, taloudelliset resurssit ja erotuomaritoiminta.
Eroja arvostuksessa ja olosuhteissa
Suurimmat erot mies- ja naisjalkapallojoukkueiden välille syntyivät arvostuksen sekä harjoitus- ja otteluolosuhteiden suhteen. Yli puolet (57%) mies- ja poikajoukkueissa toimivat valmentajat ja joukkueenjohtajat olivat sitä mieltä, että heidän seurassaan kaikki jäsenet ovat yhtä arvostettuja. Vastaavasti enemmistö (58%) nais- ja tyttöjoukkueissa toimivista valmentajista ja joukkueenjohtajista kokivat, että mies- ja poikajoukkueita arvostetaan seuran toiminnassa enemmän.
Harjoitusolosuhteissa harjoituksen alkamisajat ja kesto eivät poikenneet mies- ja poikajoukkueiden sekä nais- ja tyttöjoukkueiden välillä. Sen sijaan mies- ja poikajoukkueet harjoittelivat useammin nurmikentällä (51% harjoituksista) kuin nais- ja tyttöjoukkueet (41%), jotka taas harjoittelivat useammin hiekkakentällä (28%) kuin mies- ja poikajoukkueet (16%). Otteluolosuhteet eivät poika- ja tyttöjoukkueiden kesken poikenneet merkittävästi, mutta nais- ja miesjoukkueiden välillä oli huomattavia eroja naisten pelatessa yli puolet (55%) otteluistaan hiekkakentällä. Miesten hiekkakentällä pelattujen otteluiden osuus oli 33 prosenttia.
Miesvalmentajilla enemmän kokemusta ja koulutusta
Valmentajien kokemuksessa ja koulutuksessa ei ollut suuria eroja tyttö- ja poikajoukkueiden välillä. Sen sijaan nais- ja miesvalmentajien erot olivat merkittäviä. Miesvalmentajat olivat valmentaneet keskimäärin 7,6 vuotta ja naisvalmentajat 3,2 vuotta.
Myös suoritetussa valmentajakoulutuksessa oli eroa. Suurin osa naisvalmentajista (60%) olivat kouluttautuneet D-tasolle saakka ja korkeimmillaan C-tasolle. Miesvalmentajista osa oli suorittanut myös B-tason, A-tason sekä Valiotason koulutuksen.
Lisää naisia toimintaan
Vastaajilta kysyttiin ideoita ja ajatuksia sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen uusimaalaisessa jalkapalloilussa. Useat vastaajat näkivät tyttö- ja naisjalkapalloilijoiden määrän lisääntymisen tärkeänä tekijänä. Kun tyttöjalkapalloilijoiden osuus seuroissa kasvaa, heidän asemansa seuroissa vahvistuu.
Lisäksi jalkapalloilun pariin toivottiin lisää naisia niin valmentajiksi, toimitsijoiksi kuin luottamushenkilöiksikin. Eniten vastaajat kuitenkin peräänkuuluttivat tasa-arvoista ajattelutapaa seuran toiminnan lähtökohdaksi.
Palloliiton Uudenmaan piirin henkilöstöltä ja luottamushenkilöiltä kysyttiin mielipidettä nais- ja tyttöfutistyöryhmän jatkosta. Vastaukset olivat hyvin kaksijakoisia: henkilöstö kannatti yksimielisesti vastuualueiden jalkauttamista osaksi muiden valiokuntien ja työryhmien toimintaa, kun taas enemmistö (74%) luottamushenkilöistä halusi nais- ja tyttöfutistyöryhmän jatkavan.
Tutkimukseen osallistui 833 henkilöä, joista 623 miehiä ja 205 naisia. Vastausprosentti oli 41,7%. Analysoitavaa aineistoa kertyi yhteensä 2063 harjoitustapahtumaa 50 seurasta ja 595 joukkueesta, 413 poika- ja miesjoukkuetta, 182 tyttö- ja naisjoukkuetta.
Selvitys kokonaisuudessaan
Teksti: Satu Kiipeli
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Satu Kiipeli, LUM 8/09, SLU.fi.
Mediakortti