Hetkessä elinvoimaa

Eila Ruuskanen-Himma

Olen matkustanut yökylään 85-vuotiaan äitini luo. Nyt kummallakin on lukuhetki. Silmäilen Elinvoimainen Suomi –raporttia. Kesken lukemisen käännän katseeni häneen, ajattelen: todellinen elinvoima on siinä, että olemme yhdessä.

Aamulla muutkin sisarukset tulevat saman pyöreän pöydän ääreen. Virkatun pöytäliinan keskellä oleva äitienpäiväkakku on tarkoituksella samanlainen kuin silloin, kun olimme kaikki aivan pieniä. Äitini sanoo, että jos hänen sydämensä ei olisi niin vahva, se pakahtuisi.

Elinvoimaa on vaikea määritellä raporttiin, mietintöön, lakiin. Paremmin sen sisällön tavoittaa kohtaamisessa, musiikissa, liikunnassa ja urheilussa, maalaustaiteessa, innostumisen hetkellä.

Suomellamme on nyt tulevaisuusvaliokunnan selvityksiä, Sitran tuore Elinvoimainen Suomi -raportti, Suomalaisen liikunnan ja urheilun Visio2020 ja monia muita upeita linjauksia. Olemme vasta ulkokehällä, jossa puhumme väestötason muutoksista ja periaatteellisista linjauksista.

Olennaista on osata siirtyä ajatuksissa ja konkreettisesti tähän hetkeen. Elinvoima kasvaa tai hupenee yksittäisten ihmisten ajatuksissa, kokemuksissa ja vuorovaikutuksessa. Kun se monistuu ihmiseltä toiselle, elinvoima saattaa lopulta näkyä yhteiskunnallisena muutoksena ja ilmapiirinä.

Yksittäisinä tekoina elinvoiman ruokkiminen tarkoittaa sitä, että vanhus autetaan parvekkeelle, lapsen pallon potkaisua ihaillaan, urheilijaa arvostetaan pettymyksenkin hetkellä, pyörätuolilla kulkeva pääsee julkiseen tilaan, työntekijän idea tulee kuulluksi, tarjotusta palvelusta on apua.

Liikunnan edistämisessä tuo pieni iso asia saattaa olla kunnon pyöräteline työpaikalla, koripallo koulun pihalla, liuska portaissa pyörätuolille, levähdyspenkki ulkoilureitin varrella, käsivarsi ylämäessä tai pelin tuoksinassa läpäytys olkapäälle: jess!

Tuttavani Aaro Järvelä keskeytti minut kerran puhelimessa, kun työpaikaltani soitin hänelle innostuneesti strategiatyöstä: ”Miten se liittyy siihen, että seison nyt tässä kotipihalla omenapuun juurella?”

Siinäpä se.

Jokainen meistä on näissä asioissa avainpelaaja.

Elinvoimaista kesää kaikille!

Teksti: Eila Ruuskanen-Himma, viestintäjohtaja, SLU, päätoimittaja, LUM

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Eila Ruuskanen-Himma, LUM 8 /10, SLU.fi