Polvi – naispalloilijan Akilleen kantapää
 Kati Pasanen |
”Monipuolinen ympärivuotinen harjoittelu sekä liiketaidot ovat tärkeimmät asiat, kun halutaan ehkäistä nuorten naisten polvivammoja”, sanoo väitöskirjaa valmisteleva UKK-instituutin tutkija Kati Pasanen.
Liikunnan ja urheilun hyödyt ovat kiistattomat. Ikävä kyllä harrastaminen ei suju ilman vammoja ja vaikka hyödyt ovat haittoja selvästi suuremmat, pitäisi vammojen syntyä pyrkiä estämään niin paljon kuin mahdollista.
Naiset pelaavat nykyään kaikkia samoja pallopelejä kuin miehet, mutta samanlaisia eri sukupuolet eivät ole. Tiettyjen riskitekijöiden tiedostaminen kannattaa, jotta turhilta – varsinkin polvivammoilta – vältyttäisiin.
UKK-instituutin tutkija, terveystieteiden maisteri ja fysioterapeutti, liikunnan ohjaaja sekä kokenut valmentaja Kati Pasanen vahvistaa, että naisten vakavien polvivammojen riski näyttäsi miehiin verrattuna olevan viisinkertainen saman lajiryhmän sisällä.
”Tämä ei tietenkään koske kaikkia naisurheilijoita, vaan nimenomaan joidenkin lajien harrastajia.”
Polvivammojen riskit ovat korkeaa luokkaa lajeissa, joihin sisältyy äkkipysähdyksiä, suunnanmuutoksia, yhden jalan varassa tapahtuvia harhautuksia, käännöksiä tai hypystä alastuloja.
Tähän mennessä tehdyt tutkimukset kertovat myös, että jos verrataan keskivertoväestöä, jolle voidaan tilastoida noin 60 polven eturistisidevammaa 100 000 asukasta kohden, on luku naisten salibandyssä peräti 5000 eli lähes satakertainen.
”Näin luvut todella osoittavat, mutta täytyy tietenkin muistaa, että salibandy on nuori laji, jonka harjoittelukulttuuri on vasta kehittymässä huippu-urheilun suuntaan. Sitä mukaa, kun lajin fyysisen harjoittelun laatu paranee, tulevat myös polvivammat vähenemään. Lisäksi salibandyssä vammoja on tutkittu vasta sangen vähän. Tutkimuksia eri harrastajaryhmistä tarvitaan paljon lisää, jotta saadaan arvokasta tietoa vammojen ehkäisyyn”, arvioi itsekin pitkän uran pelannut Kati Pasanen.
Yllättäviin tilanteisiin varautuminen
Eräs ajatus, joka nousee esiin puhuttaessa ennaltaehkäisystä, on yllättävien tilanteiden sietokyvyn parantaminen.
”Se tarkoittaa oman liikuntakoneiston varustamista niin, että vaaratilanteilta vältyttäisiin, eli fyysisiä ominaisuuksia tulisi kehittää ympärivuotisesti; voimatason tulisi olla riittävä, samoin nivelten asennonhallinta ja lihasten oikea-aikainen aktivoituminen. Ne ovat kaikki tekijöitä, joita voidaan laadukkaalla ja säännöllisellä harjoittelulla parantaa ja ylläpitää.”
Kati Pasanen tietää mistä puhuu, sillä hän on valmentanut jo 20 vuoden ajan – ensin juniorivalmentajana ja myöhemmin liikunta-alan opintojen ja työn ohessa huipputasolla - erityisesti fyysisenä valmentajana. Valmennustyötä hän on tehnyt sekä miesten että naisten kanssa eri palloilulajeissa.
Tällä hetkellä Kati Pasanen tekee väitöskirjaa liikuntavammojen ennaltaehkäisystä monipuolisen ja säännöllisen hermolihasjärjestelmän harjoittamisen kautta. Väitöskirjatutkimuksessa käytetty harjoitusohjelma piti sisällään monipuolisia liiketaito- ja kehonhallintaharjoitteita, kuten juoksu- ja hyppytekniikan harjoittelua sekä kevyitä voima- ja tasapainoharjoitteita.
”Työni pitää sisällään pääosin liikuntafysiologiaan ja vammojen ehkäisyyn liittyviä tutkimus- ja asiantuntijuustehtäviä.”
Kati Pasanen on myös konkreettisesti onnistunut, sillä hänen valmentamissaan joukkueissa polvivammojen syntyfrekvenssi on ollut hyvin pieni.
Omat metodit toimivia käytännössä
”Se on totta, vaikka erityistä tieteellistä analysointia ei olekaan tehty”, sanoo Kati Pasanen ja kertoo, että hänen valmentajauralleen on sattunut vain yksi vakava, ilman kontaktia tapahtunut polvivamma, ja koputtaa maalamatonta puuta.
”Juuri ilman kontaktia tapahtuvia vammoja meidän tulisikin pyrkiä hyvällä harjoittelulla vähentämään. Kontaktivammat, joita eri palloilulajeissa sattuu paljon, ovat paljon vaikeammin ehkäistävissä. Esimerkiksi tasapainolautaharjoittelulla ei voi juurikaan ehkäistä kovaa törmäyskontaktia tai mailakampitusta. Sen sijaan ilman kontaktia tapahtuviin vammoihin tuntuisi omankin valmentajatyön kokemuksella olevan mahdollista vaikuttaa.”
Erilaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät voivat hyvinkin kasvattaa vammariskiä. Sisäisiä tekijöitä ovat urheilijan henkilökohtaiset ominaisuudet kuten ruumiinrakenne, aikaisemmat vammat, ikä, sukupuoli ja fyysinen kunto. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi urheilulajin luonne ja intensiivisyys, pelialusta ja jalkineet.
”Pelialusta ja jalkineet voivat olla merkittäviä, mutta polvivamma harvoin on seurausta yhdestä tekijästä. Vamman syntyyn vaikuttavat sekä urheilijasta itsestään johtuvat ja ulkopuolelta tulevat riskitekijät. Alusta on näistä ulkoisista riskitekijöistä yksi.”
Alusta ja jalkineet
Kati Pasanen sanoo, että alusta ei aiheuta kaikille huomattavaa riskiä, mutta jos pelaajalla on esimerkiksi jostain vanhasta vammasta johtuvaa liiallista nivelsiteiden väljyyttä tai vain huono juoksu- tai suunnanmuutostekniikka, voi alustan merkitys olla jopa dramaattinen.
Huonosti sidotut jalkineet ja kasvanut kitka aiheuttavat myös ongelmia.
”Jalkineiden ja alustan välinen kitka varsinkin salibandyn puolella on kasvanut koko ajan, koska synteettiset lattiamateriaalit ovat yleistyneet pelikentillä. Ehkä tulisi toimia kuten tenniksessä, jossa eri alustoilla pelataan erilaisilla tossuilla. Sama pätee tietenkin myös jalkapalloon, jossa keino- ja luonnonnurmi sekä hiekka vaativat erilaisen jalkineen.”
Sukupuoli näyttäisi urheiluvammojen synnynnäkökulmasta olevan jo sellaisenaan riskitekijä.
”Naisilla polvivammojen esiintyminen alkaa rajusti kasvaa 12 ikävuoden jälkeen - selvästi nopeammin kuin pojilla. Tämä johtuu murrosiän aiheuttamista hormonaalisista ja niiden mukanaan tuomista rakenteellisista muutoksista, mikä edelleen vaikuttaa liikkumiseen sekä asennon ja liikkeen hallintaan”, sanoo Kati Pasanen ja naurahtaa, että sukupuoli on aikamoinen vyyhti.
”Myös kuukautiskierron vaikutuksia on jonkin verran tutkittu, mutta toistaiseksi tiedot ovat olleet hiukan ristiriitaisia. Hormonaalisten vaihtelujen vaikutuksia vammoihin ei ole pystytty kiistattomasti osoittamaan, koska tutkimukset ovat olleet varsin pieniä.”
Se pieni ero
Miehen ja naisen anatominen ero saattaa sellaisenaan olla riskitekijä – mutta vain jollain yksilöillä.
”Naisilla riski tulee siitä, että murrosiän jälkeen lantio levenee ja sen vuoksi alaraajojen asento hiukan muuttuu, mutta vaikutukset vaihtelevat paljon eri yksilöiden välillä. Jos kuitenkin reisiluun sisään kiertyminen on merkittävää, niin polvivammojen riski kasvaa, koska kun reisiluun – ja samalla koko kineettisen alas nilkkaan saakka ulottuvan ketjun – asento muuttuu, tuottaa se kovia haasteita nivelten hallinnalle”, kertoo Kati Pasanen.
Hän kuitenkin muistuttaa, että asia ei ole niin paha kuin miltä se voi tässä luettuna näyttää, mutta tyttöjen ja naisten harjoittelussa se tulee ottaa huomioon.
”Jos valmentaja havaitsee, että pelaajalla on asennon hallintaan liittyviä pulmia, täytyy siihen puuttua oikeita suoritustekniikoita ja tukiharjoitteita opettamalla.”
Lihaskunto ja lajitaito
Myös persoonallisuus voi jossain tilanteessa olla riskitekijä, joka voi esimerkiksi palloilussa ilmentyä aggressiivisena pelitapana.
”Toiset meistä laittavat aina kaiken peliin ja vähän liikaakin – toiset osaavat ottaa maltillisemmin.”
Tärkeitä tekijöitä ennaltaehkäisyn kannalta ovat lihaskunto ja lajin edellyttämät taidot, koska juuri niihin on helpoin vaikuttaa.
”Lajitaitojen perustana ovat hyvät yleistaidot, eli on tärkeää, että urheilija hallitsee kaikki liiketaidot: juoksemisen, hyppäämisen, alastulon, pysähdyksen ja suunnan muutoksen. Ja vaikka ne sisältyvätkin lajiin ja lajiharjoitteluun, tulee niitä harjoitella myös lajin ulkopuolella ja paljon!”
Ikävä kyllä luontaisen liikunnan väheneminen vaikuttaa harrastuksen alkutilanteeseen ja sitä kautta myös liikuntavammatilastoihin.
”Yhä useammin joukkueeseen liittyy nuoria, joiden perusvalmiudet ovat heikot. Lapset kuljetetaan harjoituksiin ja yleensäkin aikaa vietetään kovin paljon istuen. Puihin ei kiipeillä eikä sieltä enää osata hypätä alas.”
Pienet suuret asiat
Moni tekijä siis vaikuttaa, mutta onko mahdollista valita joitain toimia, joilla nuori naispalloilija selkeästi pienentää vammariskiä?
”Sanoisin, että monipuolinen ympärivuotinen harjoittelu sekä liiketaidot ovat tärkeimmät asiat. Myös ruokavalio, jotta harjoittelu tuottaisi toivottua tulosta, ja painonhallinta ovat tärkeitä tekijöitä. Tyttöjen kohdalla en kuitenkaan kovasti painottaisi painonhallintaa, koska tytöt saattavat ottaa asiat turhan mustavalkoisesti ja silloin voidaan päätyä ojasta allikkoon. On hyvä muistaa, että jos perusruokavalio on kunnossa, on painokin yleensä aisoissa.”
Vammoja voi kaikesta huolimatta syntyä, mutta nykypäivän hoitotoimenpiteet ja kuntoutus ovat niin hyviä, ja kehittyvät kaiken aikaa, että urheilun pariin palaaminen on mahdollista polvivammankin jälkeen.
”Kiire ei kuitenkaan saa olla ja kuntoutus tulee tehdä ammattilaisten ohjeita noudattaen. Lääkärin, fysioterapeutin ja valmentajan hyvä yhteistyö auttavat asiaa”, sanoo Kati Pasanen.
Lopuksi hän haluaa korostaa laadukkaan harjoituksen merkitystä ja iloitsee myös siitä, että omaan väitöskirjaansa liittyvä vammojen ehkäisyyn harjoitusohjelman avulla keskittynyt tutkimus, jonka päätutkija hän on ollut, on hyväksytty julkaistavaksi British Medical Journaliin, yhteen maailman arvostetuimmista tiedelehdistä.
Ja se ei olekaan ihan turha juttu!
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle