Havaintoja Italian urheiluelämästä

© Euroopan parlamentti

Tämän kevään aikana on Liikunnan ja Urheilun Maailmassa jo aiemmin kurkistettu Saksan, Kreikan ja Ruotsin urheiluelämään. Tällä kertaa on tarjolla havaintoja Italian urheiluelämästä, josta maan moni-ilmeisyydestä huolimatta löytyy yhtymäkohtia myös Suomeen.

Italia on suuri maa – pinta-alaltaan lähes Suomen kokoinen ja väestöltään yli kymmenkertainen. Se on meren ympäröimä saapas ja saaria kuten Sisilia ja Sardinia. Se on vuoristoa ja rannikkoa, hellettä ja lunta.

Italia on jalkapallo ja Ferrari. Se on olympiakisojen kolminkertainen järjestäjä ja maan olympiakomitea CONI on maan urheilun mahtitekijä, joka myös käyttää taloudellista valtaansa.

Italia on maakuntia ja ylpeyttä; Toscana, Piemonte, Lombardia, Marche, Emilio Romagna – kaikkiaan maakuntia on kaksikymmentä.

Italia on ravimaa, jonka kilpailuissa aivan pohjoismaiset eettiset säännöt siirtyvät romukoppaan. Ajaminen on kilvanajoa Rooman valtakunnan suuruuden aikojen tapaan. Tunteet nousevat pintaan eikä kolhuja voi välttää.

Forza Azzurri!

Italian urheilijat esiintyvät sinisessä asussa. Se on perua Savoijin kuningashuoneesta – Italiahan oli kuningaskunta aina vuoteen 1946 saakka. Kun sininen väri esiintyy kentällä, nousee myös kansallistunne. Jos Suomessa sanotaan, että me olemme menestys-, emme urheiluhullu kansa, pätee tämä sama täysin Italiaan.

Jokin aika sitten Mussolinin viimeisessä hallintokaupungissa Salóssa 300 italialaiselle valmentajalle luennoinut yhden valtalajin, koripallon, maajoukkuetoiminnasta vastaava johtaja Gaetano Gebbia sanoi kiven kovaan, että Italia tarvitsee urheilukulttuuria.

Hän otti yhdeksi esimerkiksi italialaisten suhtautumisen tilanteeseen, jossa ranskalainen Zidenine Zidane puski päällään hänelle törkeyksiä huutanutta Marco Materrazia jalkapallon MM-kilpailuissa vuonna 2006 Saksassa. Gebbia murehti italialaisten tapaa nähdä asiassa vain ulosajon aiheuttama hyöty, eikä lainkaan se, mitä oikeastaan tapahtui. Puusilmäisyys on siis sangen yleistä.

Gebbia vaati urheilukulttuuria koulujen opetusohjelmaan ja korosti kuinka tärkeää on itse asetettujen arvojen noudattaminen. ”Voiko valmentaja tulla myöhässä harjoituksiin ja vaatia täsmällisyyttä?”

Pasta é Pizza con Coca

Italiassa syödään aina niin hyvin kuin mahdollista. Syöminen on säännöllistä ja vihannekset sekä hedelmät ja oliiviöljy ovat osa ateriaa. Mutta myös italiassa ruokaa ja ennen kaikkea herkkuja, sekä virvoitusjuomia on tarjolla yli oman tarpeen. Myöskään TV-aika eli koneiden vieressä vietetyt hetket eivät ole vähenemässä. Lapset ovat siis lihavampia kuin koskaan, eikä luontainen liikunta riitä estämään Euroopassa lähes nopeimmin pieneneviä sukupolvia veltostumasta.

Maassa kannetaan suurta huolta aiheesta ja vuosi sitten yksi suurista urheilulehdistä La Gazzetta Dello Sport oli tehnyt merkittävän havainnon: jo tunti lisää liikuntaa päivässä nostaa kuntoa, pitää painoa kurissa ja parantaa oppimistuloksia. Tehdään siis niin!

Ei tehty ainakaan vielä ja katse kohdistuu yhä useammin koulujen ja seurojen suuntaan. Tarttis tehdä jotain!

Italialaiset ovat myös ihmeissään, että vaikka tämä kaikki tiedetään, pitää viestin varmaan tulla jostain muualta, ennen kuin asiaan todella tartutaan.

”Muualla on kaikki paremmin!”

Ragazze e ragazzi

Perinteisesti urheilu on italiassa lähes synonyymi sanalle poika. Tilanne on muuttunut, mutta jos maassa on vaikka 100 000 pientä kori- tai lentopalloilijaa – siis sellaisen lajin edustajaa, jota pojat ja tytöt voivat hyvin tasavertaisesti pelata, on harrastajista vain 25 – 30 % tyttöjä.

Samaan aikaan sekä kori- että lentopallon kovimmat naisten ammattilaissarjat ovat juuri Italiassa ja varsinkin naisten lentopallo vetää usein 2 – 3 000 katsomoita.

Leimallista italialaiselle huippu-urheilulle onkin ammattilaisuus ja ennen kaikkea se, että joukkueet esiintyvät sponsorinimillä. Tässäkin jalkapallo tekee poikkeuksen, sillä Juventus on edelleen vanha rouva ja Inter edelleen Inter.

Muissa palloilulajeissa tilanne on toisin ja yleistä on, että jokin alueen merkittävä yrittäjä haluaa nostaa omaa arvoaan kansalaisten silmissä ja sijoittaa merkittävän summan oman joukkueen menestymisen varmistamiseen. Se kuulostaa hyvältä, mutta joitain vuosia sitten kerrottiin myös toisenlaisia tarinoita, joista yksi kuului näin.

Teollisuusjohtaja sijoitti miljoonan yrityksen rahoja naisjoukkueeseen, josta tulikin menestyvä. Johtajaa kunnioitettiin pikkukaupungissa hyväntekijänä, hallissa mielilajia sai seurata parhaalla paikalla kunnan päättäjien seurassa. Kaiken kukkuraksi seuralta tuli yritykseen vähennyskelpoinen lasku markkinointiyhteistyöstä. Tähän asti kaikki olikin hyvin, mutta asialla oli myös raadollisempi puoli.

Seuralle tuli myös 200 000 lasku sveitsiläisestä konsulttiyrityksestä, jonka ansiosta sopimus oli syntynyt. Seura tietenkin maksoi laskun ja edelleen kaikki oli hyvin paitsi että tili, jolle summa maksettiin, sattui olemaan teollisuusjohtajan oma numerotili Sveitsissä ja laskuttajayrityskin vain nimi.

Ovela toimi, jolla yrityksestä sai siirrettyä verottajalta piiloon 200 000 omaan käyttöön - aika kiva summa hyvän tekemisestä ja sponsoroinnista. Viranomaisten mukaan niin hyvä liiketoimi, että jos rahat olisi laillisesti siirretty omistajan tilille, olisi veroja ja maksuja mennyt jopa enemmän.

Sittemmin näitä reittejä on tukittu ja samalla kuulemma myös lukuisia sponsoreita hävinnyt.

Gazzatti dello Sport

Italiassa luetaan urheilulehtiä, joita päivittäin ilmestyy ainakin kolme. Niiden sisällöstä yleensä ensimmäiset 24 sivua sisältävät jalkapalloa, sitten varsinkin touko-kesäkuussa seuraa pari sivua pyöräilyä – Giro d´Italia - ja sitten muuta menestyksen ja tarpeen mukaan.

Rallista kirjoitettiin aikanaan paljon, mutta italialaisten kuljettajien ja Lancian vetäydyttyä MM-sarja kuitataan yleensä maininnalla. Formulat sen sijaan ovat puheenaihe – tietenkin jalkapallon jälkeen – meni sitten hyvin tai huonosti ja otsikot myös samanlaisia. ”Kimi on jumala tai Maranellon hevonen on haudattu” -otsikot eivät ole edes liioittelua.

Aina eivät edes koulitut jalkapallotoimittajat ole Italiassakaan ajan tasalla. Pari vuotta sitten oli luettavissa juttu Livepoolin kovasta Sami Hyppia topparista – vahvasta norjalaisesta viikingistä!

CONI

Urheilun rahoituksen kannalta merkittävin tekijä Italiassa on maan olympiakomitea eli CONI. Sen jäseninä ovat maan 45 lajiliittoa. Myös liittojen tärkeät päätökset, esimerkiksi henkilövalinnat tarvitsevat olympiakomitean siunauksen. CONI tulee tarvittaessa vaikkapa Ferrarin tueksi, jos tarvitaan vahvaa taustavoimaa. Se myös langettaa kilpailukiellot dopingtilanteissa.

Seurojen ja liittojen tasolla kaupungit, kunnat ja maakunnat ovat tärkeitä tukijoita. Ne eivät vain pidä yllä urheilupaikkoja, vaan ovat merkittäviä tukijoita varsinkin kansainvälisille tapahtumille. Yleinen sanonta onkin, että kaupunginjohtajan kanssa pitää olla väleissä ja viranomaiset huomioida kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Maassa kukoistaakin laaja muistolaattojen, lautasten ja pokaalien tuotantoteollisuus. Myös kaivertajat elävät hyvin.

Urheilupaikat ovat myös olennainen osa kaupunkeja. Ei niin pientä kylää, ettei siellä olisi vähintään 1 000 hengen katsomolla varustettua palloiluhallia - jalkapallokenttiä on tietenkin, vaikkei olisi kylääkään.

Spiaggia al mare

Ja sitten italiassa on tietenkin meri ja rannat, joilla kaikilla pelataan ja kirmataan ainakin elokuussa ja aina viikonloppuisin. Tuhansia kilometrejä hiekkarantaa, joilla voi telmiä, ja joille mennään autoilla, busseilla, mopoilla, vespoilla ruuhkista välittämättä.

Nuoria huimapäitä katsellessa ei ihmettele, että Valentino Rossi on moottoripyöräilyn suurin tähti. Varsinkin pojat yltävät skoottereillaan aikamoisiin urheilusuorituksiin, mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvää: Italiassa ei nykyisin näe motoristia ilman kypärää, eikä tupakkaa todellakaan polteta julkisissa tiloissa.

Silti Italia on Italia urheilussakin – prova!

Teksti: LUM

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 9/09, SLU.fi.