Opetusministeriön liikuntatutkimuksen suuntaviivat laadittu

Valtion liikuntaneuvoston järjestyksessään yhdeksäs strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi julkaistiin 27. toukokuuta.

Liikuntatutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys kasvaa väestön ikääntymisen, lihomisen ja yleistyvän, tyypin 2 diabeteksen vuoksi. Vaikka liikuntaa harrastaa suurempi osuus väestöstä kuin koskaan aikaisemmin, kolmannes väestöstä liikkuu minimaalisen vähän. Elintavat ovat muuttuneet, ruumiillinen työ on vähentynyt ja elinympäristöjen rakenteet eivät pakota ihmisiä liikkumaan. Vapaaehtoisen liikkumisen pakko ymmärretään, mutta sitä ei tapahdu riittävästi. Suomalaisista miehistä 70 prosenttia on ylipainoisia. Ajanjaksolla 1979–2006 tyydyttävä- ja huonokuntoisten varusmiesalokkaiden määrä lisääntyi 26 prosentista noin 65 prosenttiin.

Strategiassa pureudutaan liikkumattomuuden problematiikkaan. Tietoa liikunnan terveysvaikutuksista sanotaan usein olevan riittävästi. Kansa pitäisi vain saada liikkumaan. Tutkimusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota liikunnan yhteiskunta- ja taloustieteellisen tutkimuksen vähäiseen volyymiin. Opetusministeriö pyrkii luomaan laajapohjaisen kokonaisnäkemyksen tekijöistä, jotka edistävät ja toisaalta rajoittavat liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta. Vastauksia etsitään muun kysymyksiin: miten saada liikkumattomassa kansalaisessa aikaan liikuntaherääminen, kuinka lisätä arkiliikuntaa ja miten hillitä liikuntaeroja.

Tutkimustietoutta kaivataan myös siitä, miten erilaiset toimenpiteet vaikuttavat ihmisten liikuntasuhteeseen ja liikuntakäyttäytymiseen ja mitä liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle. Tärkeää on myös tutkia liikuntakulttuurin ja yhteiskunnallisten muutostekijöiden, kuten monikulttuurisuuden, ikääntymisen, yhteiskunnan eriarvoistumisen sekä työelämän muutoksen välisiä kysymyksiä.

Opetusministeriö tulee jatkossa kiinnittämään tiukemmin huomiota siihen, mikä on tutkimushankkeiden sovellettavuusarvo, liikuntarelevanssi ja toisaalta mitä uutta tutkimus tarjoaa liikuntatutkimuksen ja käytännön hyödynnettävyyden kannalta. Liikuntatutkimusta tehdään Suomessa sirpaleisesti pienissä kokonaisuuksissa. Opetusministeriö huomioi jatkossa tutkimusrahoituksessaan yhteistyöhön pyrkivän, monitieteisen ja verkostoituneen tutkimuksenteon. Opetusministeriö pyrkii lisäämään yhteistyötä eri tutkimusrahoittajien kanssa. Yhteistyö Suomen Akatemian kanssa on olennaisen tärkeää.

Tutkimustiedosta on tehtävä myös käytettävämpää ja sitä on tarjottava niille, jotka toimissaan edistävät liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta. Opetusministeriö lisää strategian myötä vuorovaikutusta tiedon tuottajien, soveltajien ja hyödyntäjien välillä. Tavoitteena on, että liikuntatutkimuksen tulokset näkyvät laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Uusi suunta liikuntatutkimukseen. Opetusministeriön strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi (OPM:n julkaisuja 18:2009) on luettavissa tästä.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 9/09, SLU.fi.