Vallankahvassa ylipormestari Jussi Pajunen: Talviolympiakisat kiinnostavat
 "Menestyvä kaupunki haluaa olla tapahtumarikas", Jussi Pajunen sanoo. |
”Helsingin uusi linjaus on olla aktiivisesti mukana jo suurtapahtumien hakuvaiheessa. On luontevaa, että suurtapahtumien taustalla on huippu-urheilu – mikseivät myös jokamiehen massaurheilutapahtumat. Ja kyllä myös talviolympiakisojen järjestämisen voi pitää asialistalla”, pohtii ylipormestari Jussi Pajunen.
Näkymä Kauppatorille ja merelle alkukesän aurinkoisena päivän vain vahvistaa käsitystä, että Helsinki on kaunis vihreä kaupunki ja oiva paikka suurtapahtumien järjestämiseen.
”Suurtapahtumien merkitys niin Helsingille kuin yleensäkin kansainvälisesti ottaen on kasvanut viime vuosien ja vuosikymmenten aikana. Tämän päivän menestyvä kaupunki haluaa olla tapahtumarikas. Niinpä myös Helsinki on panostanut niihin ja erityisen luontevia pääkaupungille ovat urheiluun liittyvät suurtapahtumat”, sanoo ylipormestari Jussi Pajunen.
Helsingillä on hyvin pitkä perinne urheilutapahtumien järjestämisessä ja se ulottuu paljon kauemmas kuin monien mielessä oleviin vuoden 1952 olympiakisoihin.
”Niitä perinteitä kannattaa vaalia ja puolustaa”, jatkaa Pajunen.
Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat suurtapahtumien osalta vilkkainta aikaa ja vilkaisu ylipormestarin kalenteriin vahvistaa, että tapahtumia riittää lähes jokaiselle päivälle.
Töölönlahden kisapuisto
Suurtapahtumien järjestäjän tulee tietenkin olla realisti ja hankkeisiin, joihin esimerkiksi Helsinki kumppanina lähtee tulla kooltaan hallittavia. Tämä ei silti poista mahdollisuutta pohtia vaikka kesäolympiakisojen kokoisen hankkeen toteutusta pääkaupungissa. Töölönlahden alue on upea urheilun- ja kulttuurin keskittymä, jossa oopperatalo, Finlandia-talo sekä tuleva musiikkitalo hienosti täydentäisivät jo valmista liikuntapaikkojen kokonaisuutta. Ne voisi hyvin valjastaa – ainakin villeissä visioissa – myös olympiaurheilun käyttöön.
Myös majoitukseen olisi valmiita paikkoja Ateenan vuoden 2004 tapaan. Isoillekin risteilijöille löytyisi laituripaikkoja.
”Olympiakisat ovat kieltämättä mielenkiintoinen aihe, eikä mitään hanketta tulisi ikinä lopullisesti tyrmätä, mutta ehkä kesäolympialaiset ovat silti sangen kaukainen haave. Maailmalla on paljon hakijoita ja me olemme jo kerran kesäkisat järjestäneet. Yhtä aikaa pitää sanoa, että talviolympiakisojen hakeminen himottaa”, pohtii Jussi Pajunen.
Haaveissa ja korkealentoisissa visioissa on mukava leijailla, mutta yhtä tärkeää on laskeutua takaisin maan kamaralle ja pohtia, millainen esikuva kaupunki voi olla työnantajana ja omien asukkaidensa liikuttajana.
Terveyttä edistämään!
”Liikunta on tärkeä osa työ hyvinvointia ja sen merkitys korostuu koko ajan. Koko terveydenhuollon järjestelmä lähtee siitä, ettei vain hoideta sairaita vaan ennen kaikkea edistetään terveyttä, ja koska näin halutaan toimia, on liikunnalla tässä työssä keskeinen rooli.”
Jussi Pajunen sanoo, että liikunta on hyvä harraste, jonka avulla kaupungin lapsista kehittyy tasapainoisia kansalaisia.
Helsinki tarjoaakin aikamoisen määrän liikuntapaikkoja ja väyliä ja kaupungin satsaus liikuntaan on vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa. Se on suuruudeltaan kutakuinkin opetusministeriön liikuntabudjetin kokoinen. Toisaalta esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen budjetin ylitys on samaa suuruusluokkaa. Tämä pakottaa kysymään ylipormestarilta, että eikö ennaltaehkäisevään toimintaan pitäisi tästä syystä panostaa vielä enemmän, vaikkapa liikunnan mahdollisuuksia edelleen kasvattamalla - tuotto sijoitetulle pääomalle olisi pitkällä aikajänteellä varmaankin aika merkittävä.
”Näin varmaankin voi arvioida, vaikka liikuntapaikkoihin on menneiden vuosien varrella panostettu varsin paljon. Itse uskon eniten hallittuun ja tasapainoiseen vähän kerralla tapahtuvaan muutokseen. Terveydenhuollon ennaltaehkäisevään toimintaan tehtyjen panostusten arvioiminen suhteessa tuotoksiin ei ole yhtä helppoa kuin esimerkiksi sairaanhoidossa.”
Jussi Pajunen sanoo, että liikuntamahdollisuuksien parantaminen kannattaa. Liikuntapaikat ovat pitkäjänteisiä investointeja.
”En kuitenkaan usko siihen, että äkkirysäyksellä voitaisiin tehdä kovin suuria muutoksia painotuksiin. Kaupunkilaisten hyvinvointipalveluista vastaavat hallintokunnat tekevät kaikki tärkeää työtä omilla alueillaan. Pitkän tähtäyksen trendi kuitenkin on, että liikunnan merkitys korostuu.”
Hölkäten maapallon ympäri
Jussi Pajunen pitää itsensä liikkeellä juosten ja tietää myös, miten paljon kilometrejä on vuosien varrella kertynyt, vaikka jo opiskeluaikana aloitetun harrastuksen kirjaaminen alkoi vasta neljännesvuosisata sitten.
”Reilun viiden vuoden kirjaamisen jälkeen havaitsin hyväksi tavoitteeksi, että pyrin juoksemaan maapallon ympäri eli noin 40 000 kilometriä ennen kuin täytän 60 vuotta. Syyskuussa tavoitteeseen on aikaa viisi vuotta, mutta kilometrimäärä alkaa täyttyä. Jäljellä on enää 1 400 kilometriä.”
Ylipormestari noudattaa siis itse omia teesejään, vaikkei erityisen vahvasti urheilumiehenä julkisuudessa esiinnykään. Hänellä on kuitenkin takanaan mittava – osin perheen perintönä tullut – urheilujohtajaura. Jussi Pajunen toimi 1990-luvulla pitkään Suomen Luisteluliiton puheenjohtajana ja olympiakomitean liittovaltuuston jäsenenä.
”On hyvä muistaa, että isäni toimi lähes koko 1960- ja 70-luvun luisteluliiton puheenjohtajana ja tavallaan urheilujohtaminen tuli isän perintönä. Järjestöjohtaminen oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista, erityisesti kun se sattui suomalaisen urheilun suureen murrokseen ja aikaan, jona SLU syntyi”, muistelee Jussi Pajunen.
Hän tunnistaa urheilussa joitain suuria haasteita, mutta näkee dopingin liikkeen uskottavuuden kannalta niistä hankalimpana.
”Tavallaan, kun liikunta on niin mahdottoman hieno asia, jota voi suositella kaikille, on säälittävä jos se tärvätään näin epäeettisellä asialla. On väärin, jos dopingin vuoksi joudumme pohtimaan, onko urheilu hyvä vai huono asia. Ikävä kyllä en voi tarjota valmiita malleja dopingin kitkemiseksi, mutta koen sen vakavasti rapauttavan liikunnan hyvää eettistä pohjaa.”
Luisteluhalli
Luistelu on verenperintönä lähellä Jussi Pajusen sydäntä, mutta edes se, tai asema kaupungin ylimpänä virkamiehenä, ei ole varmistanut pikaluisteluhallin rakentamista Helsinkiin. Hän tosin muistelee olleensa puuhaamassa hallia jo 1990-luvulla ja sanoo, että hallin rakentaminen oli tosi lähellä osana vuoden 2006 talvikisahakuprosessia. Jos kisat olisi saatu, olisi Helsingissäkin nyt halli.
”Kaupunginjohtajan näkökulma on tietenkin erilainen kuin urheilujohtajan näkökulma. Jos hallin positiivia puolia etsii, on se sijainniltaan Myllypurossa erinomainen kasvavien asukasmäärien keskellä. Myös hallin konsepti on hyvä, koska siinä ovat mukana myös taitoluistelijat ja ennen kaikkea, näin kaupungin näkökulmasta, se tarjoaa suuren yleisöluistelupotentiaalin. Myös luonnon jäiden väheneminen ilmastonmuutoksen vuoksi puoltaa hallia.”
Vaakakupissa toiselle puolelle asettuvat taloudelliset realiteetit. Jussi Pajunen kertoo, että valtiovallan kanssa keskustelut ovat olleet aktiivisia, mutta vielä eivät kaikki palaset ole loksahtaneet kohdalleen.
”Toivon kaikkien ymmärtävän, ettei tällainen hanke ole vain Helsingin hanke, vaan että se hyviä valtionosuusperiaatteita noudattaen voitaisiin yhdessä valtiovallan kanssa toteuttaa.”
Halli toimii samalla katalysaattorina pohdintaan urheilun rahoituksesta, jossa perheiden ja kuntien osuus on merkittävin. Kaupunginjohtajan vinkkelistä katsottuna ainakin valtion ja kuntien välisestä työnjaosta voisi hyvin hiukan keskustella.
Kunnan vai valtion vastuu?
”Se on mielenkiintoinen kysymys, ainakin jos katsoo Helsingin näkökulmasta. Pääkaupunki on omien menojen rahoituksessa varsin omavarainen. Valtion nettoraha on budjetista 5-6 %, kun se pienessä kunnassa voi olla jopa 60 -70 %. Helsingissä on siis totuttu omarahoitteiseen malliin ja nykyinen seurojen kautta tapahtuva tukimalli on sangen toimiva, mutta ainakin edellä mainitun kaltaisissa kansallisissa hankkeissa näkisi mielellään sellaisen toimintamallin, jossa pääkaupunki olisi ainakin jollain tavalla samalla viivalla muun Suomen kanssa”, pohtii Jussi Pajunen.
Hän sanoo, että perusteiltaan nykyinen toimintamalli on hyvä, mutta kaipaa keskustelua erityisesti pikaluisteluhallin kaltaisten isojen hankkeiden rahoituksen perusteista.
Liikuntajärjestöillä on yhteinen Hyvinvointia liikkeellä –kampanja kuntien luottamushenkilöille, viranhaltijoille ja muille kuntien liikuntavaikuttajille. Sen tarkoituksena on virittää keskustelua liikunnan asemasta ja merkityksestä kunnissa sekä tarjota faktoja ja perusteluja kunnalliseen vaikuttamiseen sekä päätöksentekoon.
Hyvinvointia liikkeellä
Yhtenä tärkeänä osana hyvinvointikeskustelua on työyhteisöissä tapahtuva liikunta, josta vallitsee hyvä konsensus kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä. Työyhteisöliikunnan kehittämiseen tarvitaan edelleen uusia malleja ja mahdollisesti myös hyviä palkitsemisvälineitä, jotta lihasenergiaa kuluisi vaikkapa työmatkoilla fossiilisilla polttoaineilla tuotettua voimaa enemmän.
”Itsestäni tiedän, että kun on lenkille lähdön aika, on miljoona hyvää syytä jättää lenkki juuri tänään tekemättä, mutta kertaakaan ei lenkin jälkeen ole kaduttanut. Suurimman palkinnon pitäisi tulla siis hyvästä mielestä ja paremmasta kunnosta.”
Jussi Pajunen haluaisi löytää positiiviseen palkitsemiseen viiteyhteyden ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta.
”Yhteiskunnassa etsitään jatkuvasti keinoja, jotta ihmiset käyttäisivät mahdollisimman vähän hiilidioksidia päästäviä energialähteitä. Parhaita liikkumismuotoja tässä suhteessa ovat omat jalat ja polkupyörä. Kaupungilla onkin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma. Kyseessä ei ole vain yhden asian kuten kunnon, terveyden tai hyvän mielen tavoittelu. Esimerkiksi työmatkan taittaminen lihasvoimalla tarjoaa ne kaikki ja edistää samalla yhteisiä hyviä pyrkimyksiä.”
Kannusteeksi tulee Jussi Pajusen mukaan hakea erilaisia myönteisiä tulokulmia, vaikkei hänellä suoria esimerkkejä olekaan.
”Suuri ilmastotaistelu kuitenkin yhtyy tässä liikunnan hyvää tekevään vaikutukseen, joten ei muuta kuin uusia tuoreita ideoita esille”, kannustaa ylipormestari.
Vähän urheiluhulluna
Jos keskustelun alussa pohdittiin suurtapahtumien merkitystä kaupungille ja maalle, on hyvä pohtia myös urheilun tähtihetkien vaikutusta yksilölle. Jussi Pajunen ei tässä suhteessa eroa enemmistöstä – hän on suomalainen penkkiurheilija. Tosin aikaisemmat mielilajit yleisurheilu ja osin pikaluistelu ovat saaneet rinnalleen joukkuelajit.
”Jos mitataan elämän merkkipaaluja, niin kovin usein nousee esiin München 1972 tai erilaiset muut urheilutapahtumat kuten jääkiekon tai formuloiden maailmanmestaruus. Asioita tulee pohtineeksi näiden tapahtumien kautta - ennen vai jälkeen Virénin. Huippu-urheilulla on menestyksen kohdatessa mieltä kohottava vaikutus, enkä osaa pitää lainkaan pahana, jos olemme itse kukin vähän urheiluhulluja.”
Erityisen mukavaa on tietenkin katsoa menestystä, joka tapahtuu onnistuneissa kisoissa kotimaassa ja onneksi niitä myös jatkossa on tarjolla.
”Kaupungin uusi linjaus on, että me olemme aktiivisesti mukana jo kisojen hakuvaiheessa. Pyrimme kaupunkina täyttämään myös urheilutapahtumakalenterin niin, että joka vuodelle osuisi vähintäänkin Euroopan tasoisia huippu-urheilutapahtumia, eikä tässä suhteessa näytäkään huonolta.”
Helsinki isännöi keväällä taitoluistelun EM-kilpailut, edessä ovat naisten jalkapalloilun EM-kisat ja jatkossa ainakin jääkiekon MM-kilpailuja pelattaneen pääkaupungissa.
”Me haluamme olla tapahtumakaupunki ja silloin on hyvin luontevaa, että suurtapahtumien taustalla on huippu-urheilu – miksei myös jokamiehen massaurheilutapahtumat. Ja kyllä ne talviolympiakisat voivat edelleen pitää ajatuksissa”, summa ylipormestari Jussi Pajunen.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
Kuva: Pertti Nisonen, Helsingin kaupunki
 |