Työaika

Työaikalaki on yleislaki, jota sovelletaan työaikoja koskeviin kysymyksiin silloin, kun asiasta ei ole säädetty muussa laissa tai sovittu työehtosopimusneuvotteluissa. Erillissopimuksissakin on kuitenkin pysyttävä työaikalain osoittamissa puitteissa. Työaikalakia sovelletaan toisen palveluksessa oleviin, ei kuitenkaan johtavassa asemassa oleviin ylempiin toimihenkilöihin ja itsenäistä työtä tekeviin työntekijöihin.

Säännöllinen työaika

Säännöllisenä työaikana pidetään työaikaa, joka on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Lain mukaan työviikko voi olla kuusipäiväinen. Päivän pituus voi olla enintään 9 tuntia päivässä ja 45 tuntia viikossa työntekijän ja työnantajan näin sopiessa. Jos työaika on määritelty keskimääräiseksi päivän pituus voi olla enemmän kuin 8 tuntia päivässä tai 45 tuntia viikossa. Edellytyksenä on, että pakollisia lepoaikoja noudatetaan. Päivittäinen lepoajan vähimmäispituus on yksi tunti, vuorokautisen lepoajan 11 tuntia ja viikoittaisen lepoajan 35 tuntia.

Työaika on aika, joka käytetään työhön ja aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikaan eivät kuulu työmatkat.

Esimerkiksi valmentajien ja urheilijoiden työajan ulkopuolella olevaksi työmatkaksi katsotaan pelimatka, jos seuran järjestämään kuljetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Sen sijaan pakollinen yhteiskuljetus pelipaikalle, jonka aikana pidetään esimerkiksi taktiikkapalaveri, lasketaan kuuluvaksi työaikaan.

Ylityö ja lisätyö

Ylityölle on kaksi kriteeriä, joiden molempien tulee täyttyä. Ylityötä tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella.

Säännöllisen työajan enimmäismäärät (8 h/vrk ja 40 h/vko) ylittävä työaika on ylityötä, jonka korvauksista ja enimmäismääristä on laissa määrätty. Aika, joka ylittää sovitun säännöllisen työajan ei kuitenkaan aina ole ylityötä. Jos säännölliseksi työajaksi on sovittu 30 tuntia viikossa ja työtä kertyy 35 tuntia viikossa, ylimenevä 5 tuntia on lisätyötä, koska työaika ei ylitä 40 tuntia.

Vuorokautinen ylityö tarkoittaa työtä, joka tehdään yli vuorokautisen enimmäistyöajan (8 h/vrk). Jos työaika on määritelty keskimääräiseksi, vuorokautista ylityötä on se aika, joka ylittää työvuoroluetteloon merkityn päivittäisen työajan. Viikoittainen ylityö tarkoittaa työtä, joka tehdään yli viikoittaisen enimmäistyöajan (40 h/vko). Jos työaika on määritelty keskimääräiseksi, viikoittaista ylityötä on se aika, joka ylittää työvuoroluetteloon merkityn viikoittaisen työajan. Vuorokautisia ylitöitä ei lasketa viikoittaista ylityötä laskettaessa.

Ylityötä saa teettää työaikalain mukaan enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.  Lisäksi on kuitenkin mahdollisuus sopia lisäylityön tekemisestä.  Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa, mutta tällöinkään 138 tunnin enimmäismäärää neljän kuukauden ajanjaksossa ei saa ylittää.

Työaika-asiakirjat

Työaikakirjanpitoon kirjataan kaikki tehdyt työtunnit, ylityötunnit ja niistä suoritetut korvaukset. Velvollisuus koskee niin säännöllistä työtä tekeviä kuin keskimääräistä työaikaa tekeviäkin. Työaikakirjanpitoon on merkittävä säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset. Johtavassa asemassa olevan henkilön osalta luetteloon on merkittävä arvioitu lisä-, yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa.

Jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräisesti, on työtä varten ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään. Ennen työntekoa on työpaikalle laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä päivittäisten lepoaikojen (esimerkiksi ruokatauko) ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkua. Työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto voi myöntää työvuoroluettelon laatimisesta vapautuksen, jos luettelon laatiminen on työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vaikeaa.

Työaikakirjanpito on säilytettävä vähintään kaksi vuotta kirjanpitovuoden päättymisen jälkeen.

Työaikaan liittyvät korvaukset

Korvaus lisätyöstä on normaali tuntipalkka. Ylityöstä maksettava korvaus on säännöllisen tai työvuorolistaan merkityn vuorokautisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta viidelläkymmenellä prosentilla (50 %) ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla (100 %) korotettu palkka. Viikoittaisen ylityön korvaus on aina viidelläkymmenellä prosentilla (50 %) korotettu palkka. Lisätyö- tai ylityökorvaus voidaan sopia pidettäväksi kokonaan tai osittain vapaa-aikana.

Sunnuntaina ja muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on aina maksettava sadalla prosentilla (100 %) korotettu palkka. Jos työ on lisäksi ylityötä, maksetaan siitä em. tavalla määräytyvä korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Sunnuntaityökorvausta ei ole mahdollista vaihtaa vapaa-aikaan.

Lisäksi kaikki sopimukset, joissa vähennetään työntekijän oikeuksia yli- ja sunnuntaityökorvauksiin ovat mitättömiä. Korvauksia ei myöskään voi sisällyttää työsopimuksessa peruspalkkaan.

Esimerkki 1. Sunnuntaikorvaus: Kuukausipalkka on 1700 €, josta tuntipalkka saadaan jakamalla kuukausipalkka keskimääräisellä kuukausittaisella työajalla (esim. 159 tuntia/kk). Tuntikorvaus on esimerkissä 10,69 € tunti. Jos sunnuntaityö ei ole ylityötä, seuran on kuukausipalkan lisäksi maksettava sunnuntaitunneista 10,69 €/h.