Työsuhde ja sen tuomat velvollisuudet

2. Työsuhteen edellytys on työn tekeminen. Työtä on kaikki inhimillinen käyttäytyminen, jolla on taloudellista arvoa. Kyseinen käyttäytyminen voi olla joko aktiivista tai passiivista. Työ ei kuitenkaan saa olla lainvastaista, rikollista taikka hyvän tavan vastaista.

 

3. Työtä tehdään toiselle. Työsuoritusten tulosten tulee välittömästi kuulua työnantajalle. Itselle tehty työ ei täytä työsuhteen ehtoja. Lisäksi työntekijä tekee työn henkilökohtaisesti. Hän ei voi sopia toisen henkilön kanssa sovitun työn hoitamisesta.

 

4. Henkilökohtaisuus. Työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti ja myös itse suorittaa työnsä. Työntekijä antaa työsopimuksella omaa työvoimaansa työnantajan käyttöön, kun taas yrittäjä voi korvata oman panoksensa toisen henkilön tekemällä työllä. Jos sopimus ei perusta henkilökohtaista työskentelyvelvollisuutta, ei se ole työsopimus eikä siten sopimukseen perustuva oikeussuhde ole työoikeuden normien mukainen työsuhde.

5. Työstään työntekijä saa vastiketta. Vastike voi olla palkkaa tai muuta taloudellista korvausta, esimerkiksi asunnon tai auton käyttöoikeus. Vastikkeellisuuden tunnusmerkin täyttyminen ei riipu vastikkeen rahallisesta suuruudesta. Mahdollisuus rahan ansaitsemiseenkin on katsottu riittäväksi työsuhteen syntymisen kannalta.

Vastikkeellisuudesta on laissa vielä lisämaininta. Sen mukaan vastikkeellisuuskriteeri täyttyy vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.

6. Työsuhteen edellytys on työnteko työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Työnantajalla on ns. direktio-oikeus. Esimerkiksi työnantaja järjestää työn yleisen johdon, määrää työajan ja työpaikan sekä antaa työn suorittajan käyttöön tarvittavat työvälineet ja raaka-aineet sekä vastike maksetaan aika- tai urakkapalkkana.

Työsuhteen olemassaolon arviointi edellyttää kaikkien työntekotilanteessa vallitsevien seikkojen huomioon ottavaa kokonaisharkintaa. Tällöin voidaan oikeudellisten seikkojen lisäksi kiinnittää huomiota myös oikeussuhteen luonteeseen vaikuttaviin sosiaalisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Tarkoituksena on suojella heikompaa osapuolta, joka työoikeuden näkökulmasta on aina työntekijä.

 

Esimerkkinä työsopimuksen merkityksellisyydestä voidaan ottaa vaikkapa tapaus KKO 1987:4, jossa Suomen Pesäpalloliitto oli järjestävän seuran pyynnöstä määrännyt erotuomarin pesäpallo-otteluun. Kun seuran ja erotuomarin välillä ei ollut sopimussuhdetta, ei erotuomari ollut työsuhteessa seuraan, vaikka seura maksoi hänelle liiton ohjeiden mukaisen palkkion ja teki siitä ennakonpidätyksen. Tapaturmakorvaus, jonka saaminen edellytti työsuhdetta, evättiin.
 

Harrastustoiminta ja urheileminen

Työsopimuslain soveltamisalassa on liikunnan ja urheilun kannalta merkittävä poikkeus. TSL 1 luvun 2 §:ssä määritellään poikkeukset lain soveltamisalasta. Lakia ei pykälän toisen kohdan mukaan sovelleta tavanomaiseen harrastustoimintaan. Harrastustoiminnassa kyse ei siis tavallisesti ole työsuhteeksi katsottavasta ansiotyöstä.

 

Monet ihmiset suorittavat vapaa-ajallaan harrastustoimintansa yhteydessä merkittävää työtä. Kyse voi olla mm. urheilun, kulttuurin tai hyväntekeväisyyden hyväksi ns. kolmannella sektorilla tehtävistä toimista, joiden osalta voidaan maksaa joitakin pieniä palkkioita, päivärahoja tai korvauksia mm. matkoista ja muista kuluista. Työsopimuslain esitöiden mukaan silloin, kun kulukorvauksia maksetaan työn suorittajalle aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkoakaan korvausta ei voitaisi pitää osoituksena harrastustoiminnan muuttumisesta työsuhteessa tapahtuvaksi työnteoksi.

 

Jos kuitenkin vastike lain kiertämistarkoituksessa muutetaan nimikkeeltään kulukorvaukseksi, toimintaa pidetään työsuhteisena, mikäli muut työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät.

 

Työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle jää myös yleensä erilainen harrastuksena tehty varainhankintatyö yhdistysten hyväksi (ks. talkootyöstä edellä), miksi voidaan katsoa normaalit, lyhytkestoiset keräys- ja talkootyöt.

 

Tavanomaisena harrastustoimintana lain soveltamisen ulkopuolelle jää myös urheileminen ja urheiluseuran piirissä tapahtuva vapaaehtoinen lasten ja nuorten ohjaaminen, jos sitä ei tehdä ammattimaisesti eikä ansiotarkoituksessa. Kuitenkin ammattimaisten joukkueurheilijoiden tekemiä pelaajasopimuksia saatetaan pitää työsopimuslain tarkoittamina työsopimuksina, joihin varsinaisen työoikeuden normistot soveltuvat.