Urheilutulon jaksottaminen valmennus- ja urheilijarahastojärjestelmän avulla

Urheilijan urheilemisesta saamat tulot ja sponsoritulot ovat veronalaista tuloa. Tuloa voidaan kuitenkin jaksottaa sen mukaisesti kuin tuloverolaissa on säädetty. Suomessa on kahdentyyppisiä urheilijalle tarkoitettuja rahastoja: valmennus- ja urheilijarahastoja. Valmennusrahasto vastaa tietyin rajoituksin vanhoja rahasto- ja henkilökohtaisia valmennustilijärjestelmiä ja se koskee vain yksilöurheilijoita. Urheilijarahastoa voivat käyttää sekä yksilö- että joukkueurheilijat.

SLU on ollut perustamassa omaa kaikille urheilijoille avointa säätiötä, jonka valtionvarainministeriö on hyväksynyt. Rahaston nimi on Suomen Urheilijoiden Tukisäätiö ja se hoitaa kaikille urheilijoille tarkoitettuja rahastoja. Sen lisäksi muutamat isot lajiliitot ovat perustaneet omia rahastoja (yleisurheilu, hiihtolajit, jalkapallo ja jääkiekko).

Urheilijat voivat itse päättää, minkä rahaston palveluja he käyttävät tai käyttävätkö he niitä lainkaan. Useita rahastoja käyttämällä urheilija ei voi saada itselleen lisäetuja. Urheilija voi halutessaan ottaa kaiken urheilutulonsa heti hallintaansa, mutta tällöin maksajan on toimitettava tuloista ennakonpidätys ja ne ovat urheilijan verotettavaa tuloa ansaitsemisvuonna. 

Urheilutulo

Urheilijat voivat rahastoida sekä Suomessa ansaittuja että vuoden 2007 alusta alkaen myös ulkomailta saatuja urheilutuloja. Rahastoitavia urheilutuloja ovat välittömästi urheilutoiminnasta saadut tulot kuten palkinnot, starttirahat ja esiintymispalkkiot urheilutapahtumissa sekä urheilijan, tukijan ja lajiliiton kolmikantasopimuksella saadut sponsoritulot. Sopimusasiassa on syytä olla yhteydessä liittoon hyvissä ajoin, sillä kolmikantasopimus on sponsoritulojen rahastoinnin ehdoton edellytys.  Muut tulot eivät ole urheilutuloa.

Rahastoitavaa urheilutuloa eivät ole esimerkiksi kaksikantasopimuksen mukaiset sponsoritulot, seurojen ja liittojen valmennustuet. Rahastoitavia tuloja eivät ole myöskään ohjaamisesta ja opettamisesta saadut tulot tai erillisistä mainoskuvauksista saadut esiintymispalkkiot.

Valmennusrahasto

Yksilöurheilijan tulee ensimmäisenä liittyä valmennusrahastoon. Urheilija saa henkilökohtaisen tunnisteen, jonka avulla urheilija asioi rahaston kanssa.

Maksajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, kun kotimaiset urheilutulot maksetaan valmennusrahastoon. Jos kyseessä on palkinto, viestikenttään merkitään kilpailun nimi ja sijoitus. Jos kyseessä on sponsoritulo, kolmikantasopimuksen kopio on aina toimitettava rahaston käyttöön. Ulkomaisen tulon verotus riippuu lähdemaan verolainsäädännöstä. Jo lähdeveroin verotettua tuloa, ei pääsääntöisesti kannata siirtää Suomessa rahastoon, vaan ottaa tulo verovuoden ansiotuloksi ja vaatia ulkomaille maksettu vero hyvitettäväksi kotimaan ansiotuloverotuksessa. Suomella on useimpien valtioiden kanssa sopimukset siitä, etteivät ulkomailta saadut tulot tule kahteen kertaan verotetuksi. Näin ollen urheilijan kannattaakin aina rehellisesti ilmoittaa myös ulkomailta saadut tulot, sillä kaksinkertaista verotusta ei pääse tapahtumaan. Ilmoittamatta jättämisestä voi tulla pahempia seurauksia.

Urheilija voi koska hyvänsä nostaa varoja valmennusrahastosta. Tällöin urheilijan tulee toimittaa verokortti ja kaikki yhteystietonsa suoraan rahastoon. Rahasto toimittaa ennakonpidätyksen. Urheilija voi myös nostaa varoja valmennusrahastosta verottomasti hyväksyttäviä lajin valmennus- ja urheilukuluja vastaan, jotka rahaston lisäksi tarkistaa urheilijan lajiliitto. Kulut on osoitettava alkuperäisillä tositteilla. Kulut voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

1. Kulut, jotka rahasto voi korvata ilman perusteluja. Nämä kulut liittyvät välittömästi oman lajin harjoitteluun ja kilpailuihin: kilpailujen ilmoittautumis- ja osallistumiskustannukset, kotimaan leirimaksut, urheiluun liittyvät vakuutusmaksut ja lajiin liittyvät kohtuulliset urheiluvälinehankinnat sekä urheiluun liittyvät matkakulut.
2. Kulut, jotka rahasto voi korvata kun kulujen liittyminen valmennusohjelmaan on selvitetty. Nämä kulut liittyvät lajin harjoitteluun ja kilpailuihin, mutta niitä käytetään myös ”yksityiselämässä”: maastopyörät, juoksumatot, soutuveneet, videokamera. Ulkomaan harjoitusleirien harjoituspäiväkirja on liitettävä matkalaskuun. Lisäravinteista ja lääkkeistä on oltava lääkärin määräys. Kuluista voidaan korvata myös vain tietty osa. Viimekädessä urheilijan on haettava ennakkopäätöstä kotikuntansa verovirastolta.
3. Kulut, joita rahasto ei voi korvata. Rahasto ei korvaa esimerkiksi ruoka- ja ravintolalaskuja tai henkilökohtaisia hygieniatuotteita. Rahasto ei myöskään korvaa matkalaukkujen hankintaa, jatkuvia matkavakuutuksia tai passin hankintaa. Myöskään juhlapukua tai matkaa edustustilaisuuksiin ei korvata. Korvattavaa ei ole tavanomaisen terveystarkastuksen tai hammaslääkärin kulut. Urheilijan on hyvä perustella rahastoon tuleva kululasku, kun kulun liittyminen lajiin on lajia tuntemattoman ihmisen näkökulmasta epäselvä.

Uransa lopettaneen urheilijan kannalta tuloutusvuosien lukumäärällä on olennaista taloudellista merkitystä, sillä suuria summia vuosien varrella rahastoon kerännyt huippu-urheilija ei välttämättä tule ajatelleeksikaan, kuinka paljon rahastosta nostettavat varat vaikuttavat hänen ansiotuloveroprosenttiinsa.