Vapaaehtoisten ja erotuomareiden matkakulukorvaukset

Tuloverolain 71 §:n mukaan yleis­hyödylliset yhdistykset voivat korvata kustannuksia, jotka syntyvät va­paaehtoisille toimijoille, kun nämä hoitavat seuran toimintaan liittyviä teh­täviä seuran toimeksiannosta seuran lukuun. Laki koskee kaikkia yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Korvausten verottomuuden peruste on em. lainkohdassa ja niiden maksamisessa tulee noudattaa Verohallituksen vuosittaisen verovapaita matkakustannusten korvauksia koskevan päätöksen mukaisia perusteita ja enimmäismääriä. 

Laissa on kuitenkin saajakohtainen raja verovapaille, oman auton käytön kulukorvauksille ja päivärahoille. Jos kaikkien yhdistysten maksama kulukorvaus oman auton käy­töstä yhtä saajaa kohden ylittää vuodessa 2 000 euroa tai 20 päivärahaa, yli menevää korvausta pidetään verollisena muuna ansiotulona. Yksi päi­väraha voi olla kotimaan koko- tai puolipäiväraha tai ulkomaanpäiväraha. Maksaja seuraa em. määrien täyttymistä vain itse maksamiensa suoritusten osalta, vaikka niitä verotuksessa tarkastellaan saajakohtaisesti. Rajan ylittyessäkään maksajalle ei synny korvausten ennakonpidätysvelvollisuutta.

Päivärahojen lisäksi vapaaehtoiselle voi maksaa majoittumiskorvausta (majoitusliikkeen tositetta vastaan) ja se on saajalleen aina verovapaata tuloa.

Lopullisessa verotuksessa se osa kulukorvauksesta, joka kalenterivuonna ylittää 2 000 euroa ja 20 päivärahaa li­sätään saajan muuhun verotettavaan tuloon. Saaja voi hallituksen esityk­sen (HE 83/2000) ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön (32/2000 vp) mu­kaan kuitenkin omassa veroilmoituksessaan vaatia omalla autolla tehtyihin matkoihin kohdistuvat kulut vähennettäväksi ja elantokustannusten lisäyk­sestä johtuvan vähennyksen tehtäväksi tositeaineiston perusteella kuten työkorvausta saavat. Veroehdotuksen saaneen on vaadittava verotuksen muutos samanlaisen tositeaineiston perusteella. Verovelvollisen onkin syytä jatkossa säilyttää kopio kaikista matkalaskuistaan ja varautua lisäveroihin, jos verottomuuden rajat ylittyvät.

Erikoistapauksena tuomarit

Erotuomarit saavat usein palkkion tehdystä työstä. Maksava seura ei kuitenkaan ole erotuomarin työnantaja työnjohto- eli direktio-oikeuden puuttumisen johdosta. Erotuomarin palkkio on näin ollen työkor­vaus. Työkorvausta saava ei voi tuloverolain säännösten perusteella saada verottomia matkakulukorvauksia, vaan maksavan seuran on ilmoi­tettava korvaukset saajan verotettavaksi tuloksi. Saaja voi vaatia matka­kulut vähennettäviksi tulonhankkimismenoina tositeaineiston perusteella.

Tuloverolain 71 §:n mukaan erotuomareihin (palkkio tai ei palkkiota) sovelletaan samoja periaatteita kuin yleishyödyllisten yhdistysten ilman palkkaa toimiviin ohjaajiin, valmentajiin ja luottamushenkilöihin. Yleishyödyllisiltä yhteisöiltä saatujen verottomien mat­kakustannusten korvausten saajakohtaisena kattona on siten 2000 euroa oman auton käytön perusteella ja 20 päivärahaa. Rajan ylittävät korvauk­set ovat saajalleen verotettavaa tuloa, mutta kulut ovat ilman rajoituksia vähennyskelpoisia.