Tuomarit

Tuomarit, erotuomarit tai arvostelutuomarit voidaan luokitella ainakin kolmeen pääryhmään: työsuhteiset, työkorvausta saavat ja vapaaehtoiset. Työsuhdetta ei pääsääntöisesti synny kilpailutapahtuman järjestävän seuran ja tuomarin tai tuomarin ja tuomareita välittävän tuomariyhdistyksen välille. Työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät tuomareiden osalta harvoin, koska järjestävällä seuralla ei ole direktio-oikeutta tuomariin. Joissakin lajeissa tuomarit voivat kuitenkin olla työsuhteessa liittoon tai sarjajärjestäjään. Tällöin liitto tai sarjajärjestäjä maksaa tuomareiden palkat ja määrää heidät hoitamaan tehtäväänsä tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Yleensä kaikki tuomarikulut jäävät työnantajan kannettaviksi, eikä niitä peritä kilpailun järjestäjältä.

Työsuhteiset tuomarit voidaan edelleen jakaa sivu- ja päätoimisiin. Jaolla pää- ja sivutoimisiin ei kuitenkaan käytännössä ole suurta merkitystä, koska verotuksessa ongelmalliset matkat ovat useimmiten työmatkoja. Tuomarilla ei käytännössä ole pysyvää työpaikkaa. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka työntekijä tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle. Matkakulujen lopullisen verotuksen tai verottomuuden voi ratkaista myös se, onko maksaja yleishyödyllinen yhdistys vai osakeyhtiö.

Työsuhteiset tuomarit

Työsuhteisten henkilöiden palkasta toimitetun ennakonpidätyksen yhteydessä maksetaan työnantajan sosiaaliturvamaksu. Työnantajan on myös hoidettava kaikki työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet. Palkanmaksun yhteydessä työnantajien on ennakonpidätyksen toimittamisen lisäksi pidätettävä työsuhteisten työntekijöiden ennakkopidätyksen alaisesta palkasta palkansaajan työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Työnantaja maksaa työntekijöiden osuuden työeläkevakuutusmaksusta maksaessaan oman osuutensa TyEL -maksusta eläkevakuutusyhtiöille. Työttömyysvakuutusmaksun työntekijän osuus tilitetään vakuutusyhtiölle samalla kun työnantaja maksaa sille kuuluvat tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksut. 

Työsuhteisille tuomareille voidaan maksaa työmatkasta aiheutuneet matkakustannusten korvaukset Verohallituksen antamien matkakustannuspäätösten puitteissa ilman ennakonpidätystä ja korvaukset ovat lopullisessa verotuksessa verottomia ilman rajaa.

Työkorvausta saavat tuomarit

Tuomarit saavat suoraan kilpailujen järjestäjiltä tai erotuomariyhdistyksen tai vastaavan välittäjän välittämänä palkkioita, jotka eivät perustu työsuhteeseen. Palkkiot sekä mahdolliset varustekorvaukset ja muut kuin matkakorvaukset ovat työkorvauksia. Työkorvauksesta toimitetaan ennakonpidätys. Työkorvauksen saajalle voi ilman ennakonpidätysvelvollisuutta maksaa matkakulukorvauksia. Edellä mainittu ei tarkoita, että korvaukset automaattisesti olisivat saajalleen lopullisessa verotuksessa verottomia.

Työkorvauksista ei makseta sosiaaliturvamaksua. Työkorvauksista ei myöskään pidätetä ennakonpidätyksen yhteydessä palkansaajan työeläkemaksua tai työttömyysvakuutusmaksua. Maksaja ei myöskään maksa työeläkevakuutusmaksua tai työnantajan tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksua. 

Lopullisessa verotuksessa matkakulukorvaukset katsotaan saajan tuloksi, jos yleishyödyllisiltä yhteisöiltä saatu Verohallituksen matkakustannuspäätöksen mukainen oman auton käytön korvaus ylittää 2000 euron ja päivärahojen määrä ylittää 20 päivärahan rajan kalenterivuodessa (Ks. Tuloverolaki 71.3 §). Yli menevä osa ja muilta kuin yleishyödyllisiltä yhteisöiltä, esimerkiksi osakeyhtiöiltä, saadut matkakorvaukset ovat verotettavaa tuloa. Matkojen kuluista on kuitenkin vähennysoikeus, joka tuomarin tulee vaatia itselleen.

Vapaaehtoiset tuomarit

Tuomarille voidaan maksaa myös vain matkakulukorvauksia. Matkakulukorvauksista ei toimiteta ennakonpidätystä, eikä makseta työnantajan sosiaaliturvamaksua.  Korvausten lopullinen verokohtelu riippuu maksajan verotuksellisesta asemasta.

Työsuhteen puuttumisesta huolimatta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu korvaus on tuomarille verovapaa Verohallituksen matkakustannuspäätöksen mukaisesti maksetuista oman auton käytön korvauksista 2000 euroon ja 20 päivärahaan asti kalenterivuodessa (Ks. Tuloverolaki 71.3 §). Yli menevä osa ja muilta kuin yleishyödyllisiltä yhteisöiltä saadut matkakorvaukset ovat verotettavaa tuloa. Matkojen kuluista on kuitenkin vähennysoikeus, joka tuomarin tulee vaatia itselleen.