Urheilijan sosiaaliturva

Joukkuelajin urheilija, joka ansaitsee urheilemisestaan verollisena tulona 10 400 euroa vuodessa (2012) tai pelikaudessa ja on alle 43-vuotias, kuuluu järjestelmän piiriin. Kaikki yksilöurheilijat ja joukkueurheilijat, joiden vuositulo jää alle säädetyn rajan tai he ovat yli 43-vuotiaita, huolehtivat vapaaehtoisesti tarvittavan eläke- ja tapaturmaturvan järjestämisestä. Esimerkiksi jääkiekon pelaajayhdistys on neuvotellut liigassa pelaavien yhteisöjen kanssa sopimuksesta, joka turvaa kaikkien liigapelaajien tapaturmaturvan riippumatta ansiotulosta.

Urheilijoita ei koske työeläke- tai tapaturmavakuutuslaki. Näiden lakien säätämiä työnantajien ja työntekijöiden maksuja ei pidä suorittaa urheilijatulon osalta. Työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuvelvollisuutta on myös urheilutulosta. 

 

 

Urheiluseura ry tai oy, liikuntajärjestö tai muu vastaava yhteisö on velvollinen järjestämään vakuutusturvan alle 43-vuotiaalle urheilijalle, jos urheilijan ja yhteisön välillä on sopimus urheilemisesta ja urheilija saa sopimuksenmukaista veronalaista palkkaa vuodessa tai pelikaudessa vähintään laissa säädetyn summan 10 400 euroa (2012). Vakuutussuoja voidaan hankkia myös niille urheilijoille, joiden sopimuksen mukainen veronalainen palkka on pienempi kuin pakollisen vakuutuksen raja. Tällöin vakuutuksiin ei automaattisesti sisälly eläketurvaa.

Vakuuttamisvelvollisuutta etukäteen pohdittaessa palkkaan luetaan joukkueurheilijan sopimuksen mukainen verollinen peruspalkka ilman mahdollisia urheilumenestykseen liittyviä lisiä. Sopimuksenmukaiseen verotettavaan vuosiansioon lasketaan kalenterivuoden aikana urheilemisesta sopimuksen mukaan saatavat palkat ja palkkiot sekä verotettavat luontoisedut kuten auto-, asunto- ja ravintoetu.

Vakuuttamisvelvollisuus alkaa välittömästi, kun on arvioitavissa että urheilijan verotettava kokonaisansio nousee tai nousisi 12 kuukauden sopimuksella vuodessa 10 400 euroa (2012). Velvollisuutta ei voida kiertää esimerkiksi sillä, että kalenterivuoden aikana tehdään useampia halvempia sopimuksia tai että urheilija saa ansioita useammalta seuralta. Kukin seura vastaa aina omista velvoitteistaan. SLU:n suosituksen mukaan seuran ei siis välttämättä tarvitse maksaa urheilijalle vuodessa 10 400 euroa.

Esimerkki: Pelaaja tekee ensimmäisen sopimuksensa seuran kanssa. Sopimus kattaa ajan 1.9 - 30.3. Sopimuksen mukaan pelaaja saa palkkaa 1 000 €/kk. Pelaajalle olisi hyvä ottaa urheilijavakuutus, koska vuotuinen hypoteettinen ansio on 12 000 €/v.

Yksilöurheilijan, jolla ei ole sopimusta urheilemisesta, mutta joka ansaitsee kalenterivuodessa vähintään 10 400 € veronalaista urheilutuloa, on mahdollista itse valita vakuuttaako itsensä vai ei. Suositeltavana voidaan pitää, että kaikki urheilijat, jotka ansaitsevat yli 10 400 euroa vuodessa, järjestävät itselleen urheilijan vakuutusturvan. Yksilöurheilijan veronalaiseen urheilutuloon lasketaan kaikki urheilemisesta saadut tulot. Mukaan lasketaan startti-, palkinto- ja vastaavat urheilutulot sekä esimerkiksi yhteistyösopimusten perusteella saadut tulot.

Lopullinen vakuutusmaksu, joka perustuu vakuutuksen perusteena olevaan palkkaan tai tuloon, lasketaan jälkikäteen, kun urheilijan koko urheilemisesta saatu veronalainen palkka on selvillä. Joukkueurheilijan veronalaiseen palkkaan lasketaan tässä yhteydessä peruspalkan lisäksi myös kilpailumenestykseen sidotut palkkiot. Yksilöurheilijan veronalaisen palkan laskentatapa on sama kuin vakuuttamisvelvollisuutta pohdittaessa. Vakuutusmaksuosuuden lopullinen suuruus selviää siis vasta urheilukauden tai vuoden lopussa.

Esimerkiksi Pohjolan urheilijaturvavakuutus voidaan ottaa vapaaehtoisena myös sellaiselle kilpaurheilijalle (joukkue- tai yksilöurheilijalle), jonka verolliset urheilutulot (huom. Olympiakomitean verotonta apurahaa ei lasketa pohjaan) alittavat lainmukaisen ansiorajan. Kyse on tällöin vapaaehtoisesta urheilijaturva-vakuutuksesta, joka kattaa ainoastaan tapaturmaturvan, ei eläketurvaa.

 

 

Vanhuuseläkemaksu on prosenttimääräinen osuus urheilijan vakuutuksen perusteena olevasta palkasta tai tulosta. Se on urheilijalle henkilökohtaisesti rahastoiva suoritus, josta urheilijan täyttäessä 65 vuotta maksetaan urheilijaeläke. Eläkettä ei soviteta yhteen mahdollisten muiden työeläkkeiden kanssa. Urheilijaeläke maksetaan urheiluvuosien määrän eli rahastoitujen suoritusten perusteella muun eläkkeen lisäeläkkeenä.

 

 

Vakuutus sisältää urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa saadun tapaturmavamman aiheuttamat korvaukset sairaanhoidosta, tapaturmaeläkettä työkyvyttömyydestä, kuntoutuksesta, pysyvästä yleisestä haitasta, haitta- ja vaatelisän, opaskoiran ylläpidosta ja kodinhoidosta aiheutuneista kustannuksista, hautausavun sekä perhe-eläkkeen perheenhuoltajan kuolemasta. Vakuutus sisältää myös kuntoutuksen uuteen ammattiin. Vakuutus ei kuitenkaan sisällä päivärahaa. ­­

 

Vakuutuksen käsite urheileminen sisältää itse kilpailusuorituksen lisäksi myös ohjatun ja valvotun tai harjoitusohjelman mukaisen harjoittelun. Urheiluun välittömästi liittyvillä olosuhteilla tarkoitetaan muun muassa siirtymistä kilpailu- tai harjoituspaikalle asunnosta Suomessa ja ulkomailla. Se ei kuitenkaan sisällä esimerkiksi urheilijan vapaa-ajaksi katsottavaa aikaa kilpailumatkoilla.

Tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, odottamattoman ulkoisen tekijän aiheuttamaa vammaa tai sairautta ja siitä seurannutta kuolemaa. Tapaturmana korvataan myös kuormittavaa yksittäistä liikettä suoritettaessa ilman tapaturmaa äkillisesti tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Korvausta ei kuitenkaan makseta, jos kipeytymisen syynä on sairaus, todennäköisesti pääasiallisesti aikaisempi vamma tai muusta syystä johtuva kudoksen heikentyminen taikka kudosvaurio, jonka syntyminen edellyttää tapaturmaa. Lyhyehkönä aikana syntyneet vammat voivat olla esimerkiksi hiertymä tai polvilumpion, kyynärpään tai jännetupin tulehdus. Turva ei kata ammattitauteja eikä sairauksia, vaan ainoastaan työtapaturmatyyppiset tilanteet.

Tapaturman käsitteeseen kuuluu yleensä seurauksen aiheuttaneen teon tahattomuus. Joillekin lajeille ominaisen voimankäytön ja kamppailun seurauksena syntyneet vahingot korvataan, jos kyseessä ei ole toisen tahallinen vahingoittaminen. Tahallinen vahingoittaminen johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja vahingonkorvausvelvollisuuteen. Tällainen vamma ei kuulu tapaturmakorvauksen piiriin.

 

Tapaturmaturvan ansiosidonnainen osa lasketaan vakuutuksen perusteena olevasta palkasta tai tulosta. Vuosityöansion määrä voi olla kuitenkin enintään 100 000 euroa.

 

Tapaturmaeläkettä maksetaan:

Tapaturmaeläkettä maksetaan 1-3 kohtien perusteella yhteensä viiden vuoden ajalta sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä.

 

Määrättäessä 3 kohdan mukaan maksettavaa tapaturmaeläkettä eläkkeen perusteena olevasta vuosityöansiosta vähennetään urheilijan kuntoutuksen jälkeen saamat ansiotulot, vähintään kuitenkin ansiotulon määrä, joka vastaa kuntoutuksen jälkeistä ansiotasoa kuntoutusta vastaavassa työssä tai ammatissa.

 

Pysyvä työkyvyttömyys:

 

Urheilijalla on oikeus tapaturmaeläkkeeseen, jos hän on ennen 43 vuoden iän täyttämistä tullut tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta pysyvästi kykenemättömäksi jatkamaan urheilemista, jonka perusteella on ollut vakuutettuna, ja hänen kykynsä ansiotulojen hankkimiseen muulla työllä on pysyvästi heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla arvioituna suhteessa lain mukaan pysyvän työkyvyttömyyden perusteena käytettävään vuosityöansioon (30 000 euroa/vuosi)

 

Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon urheilijan jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon myös urheilijan koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Tapaturmaeläkkeen maksamisen edellytyksenä on, että urheilijan kuntoutusmahdollisuudet on selvitetty.

 

Tapaturmaeläkettä maksetaan aikaisintaan sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymisestä ja enintään siihen saakka, kunnes urheilija täyttää 65 vuotta.

Tapaturmaeläkkeen määrä on vuodessa 85 prosenttia urheilijan vuosityöansiosta.

 

 

Vakuutustuote on yhtiökohtainen, mutta tuotteen on oltava tasoltaan vähintään lain vaatimusten mukainen. Esimerkiksi Pohjolan urheilijavakuutus sisältää tapaturma- ja eläkevakuutuksen. Vakuutuksessa huomioidaan lajien erilaiset riskit. Vakuutuksen hinta on, lajista riippuen, alkaen noin 10,5 % urheilijan veronalaisista ansioista. Vakuutusmaksuissa huomioidaan lajikohtainen tapaturmariski. 

Korvaukset määräytyvät pääsääntöisesti tapaturmavakuutuslain säännösten mukaisesti. Sairaanhoidon korvaukseen kuuluu lääkärin antama tai määräämä hoito ja lääkkeet sekä sairaalahoito. Sairaanhoito, kuten fysikaalinen hoito ja sairaalahoito sekä diagnostiset että vamman hoidon vuoksi tehtävät tutkimukset korvataan lähtökohtaisesti julkisen terveydenhuollon käytöstä potilaalle aiheutuvan kustannustason mukaan. Yksityislääkäreiden käyttö voidaan korvata vakuutusyhtiön etukäteisellä maksusitoumuksella. Sairaanhoitona kustannetaan myös siitä aiheutuneet välttämättömät matkakustannukset julkisen liikenteen taksojen mukaan.

Fysikaalisen hoidon korvauksissa voi olla rajoituksia. Esimerkiksi Pohjolan vakuutus korvaa lääkärin määräämän fysikaalisen hoidon kustannuksia yksityisessä hoitolaitoksessa enintään kymmenen hoitokertaa tapaturmaa kohden.

Työkyvyttömyydestä maksettava ansiomenetyskorvaus maksetaan vasta tapaturmaeläkevaiheessa, joka alkaa noin vuoden kuluttua tapaturmasta.  Tätä ennen suomalaisella urheilijalla on oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Käytännössä joukkuelajeissa seura yleensä maksaa urheilijalle sopimuskauden palkan loukkaantumisesta huolimatta. Tällöin suomalaisen urheilijan päiväraha voidaan hakemuksesta maksaa seuralle, jos siitä on sovittu työehto- tai muussa sopimuksessa. 

Ulkomaalaisilla urheilijoilla ei ole oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan eli ulkomaalaisen urheilijan sairausajan palkka jää kokonaisuudessaan seuran maksettavaksi.

Kuntoutuksena korvataan sekä lääkinnällinen että ammatillinen kuntoutus. Korvattavia ovat muun muassa vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet, kuntoutusjaksot avo- ja laitoshoidossa, asunnon muutostyöt, kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia koskevat tutkimukset, työ- ja koulutuskokeilut, työhön valmennus ja koulutus vamman kannalta sopivaan ammattiin sekä kuntoutuksesta aiheutuvat tarpeelliset matkakustannukset.

Tapaturmakorvaus sisältää myös pysyvän yleisen haitan korvauksen. Tällöin haitalla tarkoitetaan muuta kuin työkyvyn alentumista. Sen perusteena on tapaturmavakuutuslain mukainen vähimmäisvuosityöansio ja vamman vaikeusasteen mukainen haittaluokitus.. Korvauksen voi saada jatkuvana tai kertakorvauksena. Lisäksi vakuutettu voi saada haittalisäkorvauksen, vaate- ja opaskoiralisän sekä kodinhoitokustannusten korvauksen.

Korvaus tapaturmaisesta kuolemasta sisältää tapaturmavakuutuslain mukaisen hautausavustuksen sekä perhe-eläkkeen. Perhe-eläkkeen voi saada myös urheilijan avopuoliso, jos heillä on viranomaisen vahvistama keskinäinen elatussopimus tai yhteisiä lapsia ja asuvat samassa taloudessa.

 

 

Vakuutuksenottaja saa vakuutushakemuslomakkeita isoimmista vakuutusyhtiöistä. Lomakkeessa on ilmoitettava mm. vakuutuksen piiriin kuuluvien urheilijoiden kanssa tehtyjen urheilusopimusten mukaiset veronalaiset palkat, palkkiot ja luontoisedut. Myös tietoihin tulevista muutoksista on ilmoitettava vakuutusyhtiölle.

Urheiluseura saa maksun suorittajana selvityksen maksamistaan vakuutuksista vakuutusyhtiöltä joko vuosittain tai erikseen sovittavan jaksotuksen mukaisesti. Vakuutusyhtiö lähettää myös urheilijalle oman selvityksen hänen vakuutuksestaan. Urheilijan kannattaa arkistoida nämä selvitykset huolella, koska niihin vedoten hän voi varmistaa tulevan eläketurvan itselleen.

 

 

Vakuuttamisen yleinen seuranta ja valvonta kuuluvat Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle, jolta urheilija tai seura voi myös pyytää lausuntoa tapaturmavakuutusturvan sisältöä koskevissa erimielisyyksissä. Jos siis syntyy epäselvyyttä siitä, täyttääkö vakuutus lainmukaiset edellytykset, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto antaa asianosaisen hakemuksesta asiasta lausunnon.

Vakuuttamisen käytännön valvonta kuuluu ensisijassa lajiliitoille. Niiden on SLU:n eettisten periaatteiden mukaan varmistuttava siitä, että niiden piirissä harjoitettavaan kilpailutoimintaan osallistuville on järjestetty lain tarkoittama vakuutusturva. Sitä varten seurojen on toimitettava vuosittain lajiliitoille tai muulle kilpailutoimintaa järjestävälle yhteisölle tiedot seuran vakuuttamista urheilijoista. Pelaajien kokonaismäärät ja vakuutussumman kokonaismäärän seura voi ilmoittaa ilman tietosuojaongelmia. Yksittäisen urheilijan tietoja seura ei voi luovuttaa ulkopuolisille ilman urheilijan nimenomaista suostumusta. 

Urheilija saa vakuutusyhtiöltä kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin selvityksen oman vakuutusturvansa sisällöstä. Näin urheilija voi itse seurata, että seura tai muu yhteisö on hankkinut hänelle asianmukaisen vakuutuksen. Muutenkin on syytä korostaa urheilijan omaa velvollisuutta valvoa etujaan. Urheilijavakuutus on urheilijan etu ja hinnaltaankin se on saatavaan turvaan nähden kohtuullinen.

 

 

Joukkuelajeissa vakuuttamisvelvollisuus kuuluu urheiluseuralle ja myös vastuu laiminlyönneistä on seuralla. Jos urheilija loukkaantuu ja vakuutusta ei ole otettu, seura maksaa urheilijalta saamatta jääneen tapaturmaturvan. Lisäksi eläke alkaa kertyä urheilijalle vasta kun vakuutusmaksu on maksettu. Vanhoja eläkevakuutusmaksuja voi joutua maksamaan takautuvasti kymmenen vuotta siitä kun maksut olisi pitänyt maksaa.

Seuran vastuu on säädetty selvästi ja ääritapauksissa yhdistyksen hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt tai osakeyhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet sekä toimitusjohtaja voivat joutua henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen seuran laiminlyönnin urheilijalle aiheuttamasta vahingosta.

Vakuutusmaksujen perinnän helpottamiseksi vakuutusmaksuille ja viivästyskoroille on säädetty suora ulosottokelpoisuus.

 

 

Vakuutusturvaa ja sitä koskevat erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Ongelmasta voidaan pyytää lausunto myös urheilun oikeusturvalautakunnasta tai se voidaan ratkaista välimiesmenettelyllä. Jos asia koskee tapaturmaturvaa, siitä on aina ensin pyydettävä Tapaturmavakuutuslaitosten liiton lausuntoa.

 

 

Urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu myös oikeus työttömyyspäivärahaan. Ansiosidonnainen päiväraha on tosin suljettu pois, koska urheilutyönantajat eivät osallistu työttömyysvakuutusmaksuihin. Urheilijallakin on sen sijaan oikeus peruspäivärahaan.

 

Peruspäivärahaan on oikeus työnhakijalla, joka täyttää työssäoloehdon.Palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) ollut 43 kalenteriviikkoa työssä, jossa työaika- ja palkkaehdot täyttyvät.

 

Lain mukaista ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa aikaisemmin saaneen palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun hän on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) ollut 34 kalenteriviikkoa työssä jossa työaika- ja palkkaehdot täyttyvät.

 

Urheilutoiminnassa peruspäivärahan myöntämisen edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon voidaan lukea jokainen kalenteriviikko urheilutoiminnassa, jossa henkilön urheilemisesta saama veronalainen tulo kuukauden tarkastelujakson aikana on ollut vähintään työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n 3 momentin mukainen määrä.

 

Näin ollen urheilijoilla ei ole niin tiukat työaikaehdot kuin muussa töissä olleilla. Työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan palkkaa koskevat edellytykset täyttyvät, kun palkka on työehtosopimuksen mukainen. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 940 euroa kuukaudessa. Urheilijan on siis tullut tienata vähintään tuo 940 euroa kuukaudessa.