Tämä oli esittelytekstimme maaliskuussa ja muutoksia tullu, minä täytin keskäkuussa 45v, myös nuorisomme vanheni, tyttäremme Emma täytti 18 ja poikamme Arttu 16.

Kun pk.n radiosta Esa soitti ja kysyi lähdemmekö mukaan kisaan, en miettinyt hetkeäkään. Asiasta toki oli kysyttävä ensin Jussilta, koska en ollut maininnut hänelle ilmoittautumisesta mitään. Ehkä oletin ettemme pääse osallistujiksi kisaan.  Pienen kiertelynkaartelun jälkeen sain Jussin innostumaan asiasta.

Jo parin päivän kuluttua aloitimme kuntotesteillä ja ne kertoivat suoraan miksi mukaan pääseminen oli meille lottopotti; minun kunto oli aivan surkea, hyvä että askelkyykyssä pääsin lattialta ylös oman painon kanssa ja pyörätestissä Jussin verenpaine ja syke eli ihan omaa elämää. Ei tarvittu muuta motivaatiota.

 

 Parin viikon välein tapahtuneet eri liikuntatapaamiset olivat innostavia. Toiset lajit jopa niin, että kaivoimme homehtuneet suksemme monien vuosien jälkeen varastosta esille,( monoja etsiessämme tuli varastokin siivottua) ja toiset lajit niin että tiesimme ettei tarvitse kyseisille kursseille enää osallistua. Olisimme olleet valmiita sitoutumaan useamminkin ryhmätapaamisiin, ainakin joka toinen viikko olisi voinut olla joku laji.

Lisäksi jos olisi ollut joku kuntosali+ryhmäliikuntapaikka jossa kisailijat olisivat voineet käydä niin olisimme nähneet toisiamme rastien ulkopuolellakin.

 

 Pidämme kumpikin lajeista jossa tulee hiki ja tekemisen fiilis. Kesän aikana pitkät kävelylenkit (syke-, askelmittareiden ja sauvojen kera ) osottautuivat hyväksi. Helteiden loputtua kuntosali palasi mukaan kuvioihin myös. Alkuhengästymisien ja kramppien jälkeen minäkin aloin nauttia liikkumisesta. Kunto oli vaan päässyt niin huonoksi että meni jokin aika ennenkuin älysin miten liikkua, yritin liikaa liian nopeasti. Tässä vaiheessa jussi jo juoksi lenkit ” viimeksi intissä juoksin näin pitkään” kommentoiden.  GOLF- JA TANSSIKURSSI OLIVAT HUIPPUJUTTUJA.

 Lenkkarit ja lenkkivarusteet oli helppo ottaa mukaan minne vaan ja ystäviemme ja sukulaisten ihmeeksi kyläreissuilla kävimme tutustumassa paikallisiin lenkkipolkuihin.

 Päätimme alusta alkaen ettemme lähde kilpailemaan kilometreistä, sykkeistä, kiloista vaan siitä että teemme mikä tuntuu hyvältä ja mihin sen päivän energia ja aika riittää. Kilpailujen aika on ollut ja mennyt ja usein on hyvä alku lopahtanut ylivaatimiseen ja –yrittämiseen ja liian isoihin tavotteisiin. Nyt pyrkimyksemme on myös vuoden-kahden-kolmen päästä liikkua ja pitää itsestämme huolta.

 

Kiitos paljon kun saimme olla mukana kisassa,

t. jussi ja anne