Kirjoittaessamme tätä on elokuinen lauantai-ilta. Olemme tulleet pari tuntia sitten kenraaliharjoituksestamme, pitkältä pyörälenkiltä, joka oli ns. viimeinen silaus ennen tiistaina alkavaa voimakaksikko taipaleemme viimeistä puristusta, eli pyöräretkeä kohti Helsinkiä ja finaalia. Muistelimme kulunutta kesää ja kevättä, kaikkia niitä mahtavia muistoja, uusia tuttavuuksia ja upeita kokemuksiamme matkan varrelta. Päädyimme ajatuksissamme samaan lopputulokseen, onneksi haimme kilpailuun.

 

Tämä aika on antanut meille sen, mitä meiltä on kaikkein eniten puuttunutkin; säännöllisyyden liikuntaan ja sen suunnattoman hyvän olon tunteen, joka on seurausta päivittäisestä liikkumisestamme. Ehkä suurimpana positiivisena asiana on ollut päivittäisen vireystason nousu kunnonkohoamisen myötä. Toivomme myös että onnistuisimme lopettamaan tupakoinnin, se tuleekin olemaan yksi suurimmista haasteista kilpailun aikana. Kun on ymmärtänyt sen, että urheilu ja itsestään huolehtiminen kulkee käsi kädessä, on helpompi antaa panosta niihin asioihin. 

 

Haimme mukaan ohjelmaan Juhanin kuultua siitä mainoksen satakunnan radiosta. Olimme silloin hiihtäneet koko kevättalven ja saaneet jo pikkaisen kiinni liikkumisen ilosta. Ohjelmaan pääsy takasi meille sen lopullisen motivaation ja ohjasi liikkumistamme siihen suuntaan johon olimme sen halunneet menevänkin. Tällä hetkellä emme voi enää puhua kipinän syttymisestä, vaan nyt meillä on valtava palo liikkumiseen. Mielestämme pariskuntana kilpailemisesta olikin suurta hyötyä, sillä saimme kuntoilla suurimman osan ajasta yhdessä, kokeilla eri lajeja ja siten valita niistä mieleisemme osaksi kuntoiluamme. Kevään aikana näimme toisissamme suuria muutoksia. Ensimmäisenä alkoivat posket kaventua, sitten alkoi pikku hiljaa kunnon kohoaminen. Näitä ilon hetkiä oli mukavaa elää yhdessä ja nauttia tuloksista. Nykyään työväsymys, päänsärky ja turhautuneisuus on helppoa jättää lenkkipolulle.  Yhtenä suurimpana saavutuksena oli ensimmäinen juoksulenkkimme, sillä emme olisi ikinä uskoneet pystyvämme juoksemaan puolta tuntia, puhumattakaan siitä että molemmat teimme sen leveä hymy kasvoillamme! 

 

Nyt meille ei ole enää mikään mahdotonta. Kilpailulla on ollut suuri vaikutus myös parisuhteeseemme. Olemme saaneet tehdä asioita yhdessä ja viettää ikimuistoisia hetkiä kahden liikkuen, kuten myös koko perheemme voimin. Tulemme finaaliin iloisin mielin ja jännittyneenä, josko me olisimmekin SE voimakaksikko, joka voittaa kilpailun pääpalkinnon. Joka tapauksessa jokainen kaksikko on voittaja, niin paljon tämä aika on meille kaikille antanut!

PS. Haluamme kiittää kaikkia kilpailun järjestämiseen osallistuneita henkilöitä, olemme ikuisesti kiitollisia saamastamme opastuksesta, ohjauksesta ja kannustuksesta!

 

Juhani ja Johanna