Olemme 25 vuotta yhdessä ollut aviopari, Anu 44 v. ja Pasi 48 v. Anu on kääntäjä-tulkki sekä oman toimen ohella myös Turun matkailuopas. Pasi on Ruskon kirkkoherra. Meillä on neljä lasta: Pietari, 21, Nestori, 18, Mirjami 15 ja Aatami 10.

 

Lähdimme kisaan, koska olemme tässä viime vuosina heränneet siihen, että emme enää nuorru, sen sijaan kuntomme heikkenee kyllä koko ajan. Olimme 25 vuotta sitten molemmat suhteellisen aktiivisia urheilijoita: Anu oli intohimoinen jazz-tanssija aina naimisiinmenoon asti. Lasten myötä aktiivinen liikkuminen jäi aina vain vähemmälle ja painoa tuli aina vaan enemmän. Kymmenen viimeistä vuotta yrittäjänä tarkoittaa, että töissä ollaan "aina", ja loput ajat menevät huushollin pyörittämiseen. Omaa aikaa on ollut vaikea löytää, unet jäävät vähiin eikä intoa liikuntaan ole löytynyt. Pasi oli kouluaikoina aktiiviurheilija ja harrasti pikajuoksua Turun urheiluliitossa. Se jäi sitten armeijaan mennessä. Vuosien varrella hän on satunnaisesti pelannut mm. squashia, lentopalloa, jääkiekkoa ja sählyä, mutta epäsäännölliset sekä iltapainotteiset työajat ovat haitanneet harrastuksia ja papin kahvitteluvelvollisuudet kasvattaneet hänenkin vyötärönympärystä.

Kunnonkohotus on ollut meillä keskustelunaiheena ja olemme jo pidempään täällä Turun pielessä hokeneet, että jottain tarttis tehrä. Lapset ovat jo sen ikäisiä, että nuoremman voi jättää vanhempien lasten hoivaan, joten meillä on nykyään huomattavasti paremmat mahdollisuudet lähteä yhdessä liikkumaan kodin ulkopuolelle. Voimakaksikko-kilpailu tarjosi siihen oivan kimmokkeen – ja sen avulla olemme löytäneet monta lajia, joita voimme yhdessä harrastaa. Tässä iässähän on aika tärkeää, että avioparilla olisi yhteisiä harrastuksia, kun elämä ei enää pyöri pelkästään lasten ympärillä. Sen sijaan, että kinastelemme siitä kumpi menee koirien kanssa lenkille, lähdemme yhdessä reippailemaan, teemme ex tempore pyöräilyretkiä ym.  Voimakaksikko-projekti on siis tehnyt hyvää parisuhteellemme ja se on suurin voitto, minkä voi saada. Neljännesvuosisataa yhdessä vietettyämme vasta tämän kilpailun myötä olemme oppineet liikkumaan yhdessä! Parasta Voimakaksikko-kilpailussa on myös ollut liikunnan "riemun" löytäminen, ettei se ole pelkästään rankkaa suorittamista ja itsensä piiskaamista, vaan pienikin panostus kannattaa, kohentaa kuntoa ja mielialaa. Kesällä iloitsimme erityisesti lasten kanssa liikkumisesta ja otimme vedessä peuhaamisenkin kuntoilun kannalta.

 

Meille määrätty sulkapallo oli todella onnistunut valinta! Olemme joskus kokeilleet tennistä, mutta se jäi kovin yksipuoliseksi pelaamiseksi. Sulkapallossa olemme suhteellisen tasavertaiset, joten molemmille tulee hiki ja saamme kaivattua liikuntaa. Se on ollut molemmille innostava kokemus, että meillä on vihdoin laji, jota voimme yhdessä harrastaa! Olemmekin päättäneet ottaa vakituisen pelivuoron lähihallistamme, joten Voimakaksikko-tempaus jatkaa elämäänsä täällä Turun seudulla.

 

Anu ja Pasi Salminen